Pumpulivallankumous - Finlaysonin tehtaalaisten maailmankuvan muutos 1800-luvulta vuoteen 1918
TURUNEN, RISTO (2012)
TURUNEN, RISTO
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22636
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22636
Tiivistelmä
Pumpulivallankumous kertoo Tampereen Finlaysonin pumpulitehtaalaisten maailmankuvan muutoksesta 1800-luvulta vuoteen 1918. Hypoteesini mukaan vuoden 1905 suurlakko muutti työläisten maailmankuvaa kokonaisvaltaisesti. Maailmankuvaa voi kutsua ihmisen kaiken ajattelun keskukseksi. Lähestyn menneisyyden tehtaalaisten ajattelua jakamalla heidän historiallisen todellisuutensa kolmeen ulottuvuuteen: ajatukselliseen, toiminnalliseen ja ympäristölliseen. Inhimillistä toimintaa edeltää ajatus. Ajatuksia tutkin R.G. Collingwoodin muotoileman kysymyksen ja vastauksen logiikan avulla: jokainen tehtaalaisten valitsema aate voidaan lukea vastauksena kysymykseen. Toiminnan ja ympäristön suhdetta tulkitsen empiirisesti: miten tehtaalaisten valitsemat toimintamuodot vaikuttavat heidän ympäristöönsä? Ympäristön ja ajattelun suhteen hahmotan marxilaisesta näkökulmasta: Marxin, Gramscin ja Althusserin ohjaamana keskityn siihen, kuinka tehtaalaisten historiallinen ympäristö ehdollistaa heidän ajatteluaan.
Tutkielmani keskeisin lähde on Finlaysonin vuonna 1905 perustetun ammattiosaston käsinkirjoitettu lehti Tehtaalainen, joka ilmestyi vuosina 1908–1914 ja 1917. Tehtaalaiset kirjoittivat lehteen omia käsityksiään maailmasta. Ammattiosaston pöytäkirjat täydentävät Tehtaalaista paljastaen työläisten konkreettisen toiminnan vuosina 1905–1918. Tulkitsen ammattiosaston ja sen lehden todisteiksi maailmankuvan muutoksesta tehdasyhteisön sisällä. Koska tutkin muutosta, rakennan myös 1800-luvun tehtaalaisten maailmankuvan ensisijaisesti tutkimuskirjallisuuden ja toissijaisesti alkuperäislähteiden avulla.
Aineistoni perusteella väitän, että 1800-luvun tehtaalaiset sopeutuivat sääty-yhteiskunnan hegemoniseen maailmankuvaan, jossa jokaiselle ihmiselle oli varattu oma osansa jumalaisessa suunnitelmassa. Tehtaalaisten osa oli työskennellä ahkerasti ja nöyrästi jokapäiväisen leivän eteen. Tehtaan omassa kirkossa ja koulussa tehtaalaisille luvattiin maallisen aherruksen vastapainoksi taivaallinen palkinto. Finlaysonin patruunan ja tehtaalaisten suhde oli paternalistinen. Työläisille, jotka alistuivat isännän valtaan, taattiin elämän välttämättömät perusedellytykset eli rahapalkka, asunto ja terveydenhuolto. Kaikki tehdasympäristön koneistot (asunnot, koulu, kirkko, sairaskassa et cetera) olivat patruunan hallussa. Tehtaan vaatimaan maailmankuvaan sopeutumattomat työläiset saivat sakkoja, varoituksia tai lopputilin.
Vuoden 1905 suurlakko mursi sääty-yhteiskunnan maailmankuvan niin Finlaysonin pienoisyhteiskunnassa kuin koko Suomessa. Finlaysonin tehtaalaiset kävivät kirkossa ahkerimmin Tampereen kaikista väestöryhmistä koko 1800-luvun, mutta suurlakon huumassa he kantoivat ulos vihatut työnjohtajat ja perustivat sosialistisen ammattiosaston työväen omaksi koneistoksi. Suurlakon aikana kyseenalaistamaton tehtaalaismentaliteetti alkoi muuttua kohti itsetietoista sosialismia. Ympäristön ”luonnolliset” alistussuhteet pakotettiin kysymyksen ja vastauksen logiikan alle. Ammattiosaston lehteen kirjoittavat tehtaalaiset katkoivat henkiset napanuoransa 1800-luvun auktoriteetteihin: patruunaan, keisariin ja jopa valtiokirkon vanhaluterilaiseen Jumalaan.
Sääty-yhteiskunnasta periytyneen kristillis-paternalistisen maailmankuvan ja sosialistisen maailmankuvan taistelu päättyi Finlaysonin tehdasyhteisön sisällä sosialismin väliaikaiseen voittoon vuonna 1917, kun ammattiosaston jäsenmäärä nousi sadasta yli tuhanteen. Oman tulkintani mukaan sosialismi onnistui tunkeutumaan maineeltaan konservatiivisen Finlaysonin tehtaan muurien sisäpuolelle, koska tehtaalaiset kokivat sen lopulta parhaaksi mahdolliseksi vastaukseksi työväenkysymykseen eli työläisten kurjaan fyysiseen ja henkiseen asemaan. Vuosina 1905–1918 tehtaalaiset tajusivat kollektiiviset intressinsä, mikä johti kollektiiviseen toimintaan (lakot, mielenosoitukset, ammattiyhdistystoiminta, aseellinen vallankumousyritys), mikä puolestaan johti muutoksiin jokapäiväisessä elinympäristössä (työläisten valtiollinen ja kunnallinen äänioikeus, lyhyempi työpäivä, palkankorotukset).
Tutkielmani keskeisin lähde on Finlaysonin vuonna 1905 perustetun ammattiosaston käsinkirjoitettu lehti Tehtaalainen, joka ilmestyi vuosina 1908–1914 ja 1917. Tehtaalaiset kirjoittivat lehteen omia käsityksiään maailmasta. Ammattiosaston pöytäkirjat täydentävät Tehtaalaista paljastaen työläisten konkreettisen toiminnan vuosina 1905–1918. Tulkitsen ammattiosaston ja sen lehden todisteiksi maailmankuvan muutoksesta tehdasyhteisön sisällä. Koska tutkin muutosta, rakennan myös 1800-luvun tehtaalaisten maailmankuvan ensisijaisesti tutkimuskirjallisuuden ja toissijaisesti alkuperäislähteiden avulla.
Aineistoni perusteella väitän, että 1800-luvun tehtaalaiset sopeutuivat sääty-yhteiskunnan hegemoniseen maailmankuvaan, jossa jokaiselle ihmiselle oli varattu oma osansa jumalaisessa suunnitelmassa. Tehtaalaisten osa oli työskennellä ahkerasti ja nöyrästi jokapäiväisen leivän eteen. Tehtaan omassa kirkossa ja koulussa tehtaalaisille luvattiin maallisen aherruksen vastapainoksi taivaallinen palkinto. Finlaysonin patruunan ja tehtaalaisten suhde oli paternalistinen. Työläisille, jotka alistuivat isännän valtaan, taattiin elämän välttämättömät perusedellytykset eli rahapalkka, asunto ja terveydenhuolto. Kaikki tehdasympäristön koneistot (asunnot, koulu, kirkko, sairaskassa et cetera) olivat patruunan hallussa. Tehtaan vaatimaan maailmankuvaan sopeutumattomat työläiset saivat sakkoja, varoituksia tai lopputilin.
Vuoden 1905 suurlakko mursi sääty-yhteiskunnan maailmankuvan niin Finlaysonin pienoisyhteiskunnassa kuin koko Suomessa. Finlaysonin tehtaalaiset kävivät kirkossa ahkerimmin Tampereen kaikista väestöryhmistä koko 1800-luvun, mutta suurlakon huumassa he kantoivat ulos vihatut työnjohtajat ja perustivat sosialistisen ammattiosaston työväen omaksi koneistoksi. Suurlakon aikana kyseenalaistamaton tehtaalaismentaliteetti alkoi muuttua kohti itsetietoista sosialismia. Ympäristön ”luonnolliset” alistussuhteet pakotettiin kysymyksen ja vastauksen logiikan alle. Ammattiosaston lehteen kirjoittavat tehtaalaiset katkoivat henkiset napanuoransa 1800-luvun auktoriteetteihin: patruunaan, keisariin ja jopa valtiokirkon vanhaluterilaiseen Jumalaan.
Sääty-yhteiskunnasta periytyneen kristillis-paternalistisen maailmankuvan ja sosialistisen maailmankuvan taistelu päättyi Finlaysonin tehdasyhteisön sisällä sosialismin väliaikaiseen voittoon vuonna 1917, kun ammattiosaston jäsenmäärä nousi sadasta yli tuhanteen. Oman tulkintani mukaan sosialismi onnistui tunkeutumaan maineeltaan konservatiivisen Finlaysonin tehtaan muurien sisäpuolelle, koska tehtaalaiset kokivat sen lopulta parhaaksi mahdolliseksi vastaukseksi työväenkysymykseen eli työläisten kurjaan fyysiseen ja henkiseen asemaan. Vuosina 1905–1918 tehtaalaiset tajusivat kollektiiviset intressinsä, mikä johti kollektiiviseen toimintaan (lakot, mielenosoitukset, ammattiyhdistystoiminta, aseellinen vallankumousyritys), mikä puolestaan johti muutoksiin jokapäiväisessä elinympäristössä (työläisten valtiollinen ja kunnallinen äänioikeus, lyhyempi työpäivä, palkankorotukset).