Korkojen aikarakenne ja suhdannevaihtelut
MUSTONEN, ANTTI (2012)
MUSTONEN, ANTTI
2012
Kansantaloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22630
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22630
Tiivistelmä
Euroopan taloudessa on viimeisten vuosien aikana koettu mittava suhdannemuutos ja huoli talouden tulevaisuudesta on ilmentynyt epävarmuutena rahoitusmarkkinoilla. Vuoden 2005 syksyllä alkanut korkojen kohoaminen päättyi vuoden 2008 syksyllä, minkä jälkeen korot romahtivat lyhyessä ajassa. Vuoden 2009 loppuun mennessä lyhyet markkinakorot olivat menettäneet arvostaan jopa 87 prosenttia ja Suomen sekä monen muun maan talous oli ajautunut taantumaan.
Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, onko olemassa sellaista yksinkertaista indikaattoria, jolla kyettäisiin ennustamaan talouden tuotannossa tapahtuvia muutoksia. Kirjallisuudessa tällaiseksi indikaattoriksi on esitetty korkoero-muuttujaa, joka muodostuu valtion kymmenen vuoden viitelainan koron ja kolmen kuukauden markkinakoron erotuksesta. Aiempien tutkimusten mukaan korkoeron muuttuessa negatiiviseksi, talouden ennakoidaan olevan taantumassa tietyllä viiveellä. Mielenkiintoa kyseisen indikaattorin tarkasteluun lisää myös se, että korkoeron on väitetty menettäneen merkitystään suhdannevaihteluiden ennustamisessa 1980-luvulta lähtien. Tässä tutkielmassa on tarkoitus empiirisesti kokeilla, kyetäänkö korkoeron avulla ennustamaan talouden muutoksia Suomen vuosien 1992–2009 aineistoa hyväksikäyttäen ja onko eurojärjestelmään liittymisellä ollut vaikutusta ennustekykyyn. Tutkielmassa perehdytään myös rahapolitiikan ja korkoeron väliseen suhteeseen eli siihen, kuinka Euroopan keskuspankin neuvoston määrittämässä ohjauskorossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat korkoeroon.
Suomen aineistosta saatujen tulosten perusteella, korkoero kykenee ennustamaan reaalisessa bruttokansantuotteessa tapahtuvia muutoksia analysoitaessa koko havaintoperiodia. Jaettaessa aineisto osaperiodeihin, bruttokansantuotteen muutos reagoi korkoerossa tapahtuvaan muutokseen nopeammin ennen eurojärjestelmään liittymistä, kuin koko periodilla tehtävässä tarkastelussa. Eurojärjestelmään liittymisen jälkeen, viiveen havaitaan pidentyneen huomattavasti suhteessa koko periodilla tehtyyn estimointiin ja tätä viivettä ei voida enää pitää talouden reagoinnin kannalta relevanttina. Viivepituuksien näkökulmasta eurojärjestelmään siirtyminen ei ole nopeuttanut talouden reagointia korkoerossa tapahtuvaan muutokseen, vaan päinvastoin, se on Suomen aineistolla mitattuna huomattavasti hitaampaa kuin aikana, jolloin Suomi päätti itsenäisesti rahapolitiikastaan. Ohjauskoron ja korkoeron välisen suhteen osalta tutkimustulokset osoittavat, että ohjauskoron muutokset kanavoituvat korkoeroon pääsääntöisesti kolmen kuukauden markkinakoron kautta ja vastaavasti kymmenen vuoden valtion viitelaina reagoi lyhyissä markkinakoroissa tapahtuviin muutoksiin korkojen aikarakenneteorioiden mukaisesti.Yksittäisten jäsenvaltioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että rahapoliittisen päätöksenteon keskittäminen keskuspankkien muodostamalle eurojärjestelmälle on kaventanut jäsenvaltioiden mahdollisuutta reagoida suhdannevaihteluihin, sillä kansantaloudellisesti tärkeät investointi- ja säästämispäätökset perustuvat loppujen lopuksi annettuihin lyhyisiin markkinakorkoihin.
Asiasanat:korkojen aikarakenne, suhdannevaihtelut, korkoero, puhdas odotusteoria, markkinasegmenttiteoria, likviditeettipreemioteoria, Euroopan keskuspankki, rahapolitiikka, ohjauskorko
Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, onko olemassa sellaista yksinkertaista indikaattoria, jolla kyettäisiin ennustamaan talouden tuotannossa tapahtuvia muutoksia. Kirjallisuudessa tällaiseksi indikaattoriksi on esitetty korkoero-muuttujaa, joka muodostuu valtion kymmenen vuoden viitelainan koron ja kolmen kuukauden markkinakoron erotuksesta. Aiempien tutkimusten mukaan korkoeron muuttuessa negatiiviseksi, talouden ennakoidaan olevan taantumassa tietyllä viiveellä. Mielenkiintoa kyseisen indikaattorin tarkasteluun lisää myös se, että korkoeron on väitetty menettäneen merkitystään suhdannevaihteluiden ennustamisessa 1980-luvulta lähtien. Tässä tutkielmassa on tarkoitus empiirisesti kokeilla, kyetäänkö korkoeron avulla ennustamaan talouden muutoksia Suomen vuosien 1992–2009 aineistoa hyväksikäyttäen ja onko eurojärjestelmään liittymisellä ollut vaikutusta ennustekykyyn. Tutkielmassa perehdytään myös rahapolitiikan ja korkoeron väliseen suhteeseen eli siihen, kuinka Euroopan keskuspankin neuvoston määrittämässä ohjauskorossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat korkoeroon.
Suomen aineistosta saatujen tulosten perusteella, korkoero kykenee ennustamaan reaalisessa bruttokansantuotteessa tapahtuvia muutoksia analysoitaessa koko havaintoperiodia. Jaettaessa aineisto osaperiodeihin, bruttokansantuotteen muutos reagoi korkoerossa tapahtuvaan muutokseen nopeammin ennen eurojärjestelmään liittymistä, kuin koko periodilla tehtävässä tarkastelussa. Eurojärjestelmään liittymisen jälkeen, viiveen havaitaan pidentyneen huomattavasti suhteessa koko periodilla tehtyyn estimointiin ja tätä viivettä ei voida enää pitää talouden reagoinnin kannalta relevanttina. Viivepituuksien näkökulmasta eurojärjestelmään siirtyminen ei ole nopeuttanut talouden reagointia korkoerossa tapahtuvaan muutokseen, vaan päinvastoin, se on Suomen aineistolla mitattuna huomattavasti hitaampaa kuin aikana, jolloin Suomi päätti itsenäisesti rahapolitiikastaan. Ohjauskoron ja korkoeron välisen suhteen osalta tutkimustulokset osoittavat, että ohjauskoron muutokset kanavoituvat korkoeroon pääsääntöisesti kolmen kuukauden markkinakoron kautta ja vastaavasti kymmenen vuoden valtion viitelaina reagoi lyhyissä markkinakoroissa tapahtuviin muutoksiin korkojen aikarakenneteorioiden mukaisesti.Yksittäisten jäsenvaltioiden näkökulmasta tämä tarkoittaa, että rahapoliittisen päätöksenteon keskittäminen keskuspankkien muodostamalle eurojärjestelmälle on kaventanut jäsenvaltioiden mahdollisuutta reagoida suhdannevaihteluihin, sillä kansantaloudellisesti tärkeät investointi- ja säästämispäätökset perustuvat loppujen lopuksi annettuihin lyhyisiin markkinakorkoihin.
Asiasanat:korkojen aikarakenne, suhdannevaihtelut, korkoero, puhdas odotusteoria, markkinasegmenttiteoria, likviditeettipreemioteoria, Euroopan keskuspankki, rahapolitiikka, ohjauskorko