Pikkulottana maalla ja kaupungissa: Lotta Svärd -järjestön tyttötyön sisällöllinen kehitys Paltamossa ja Tampereella 1932-44
VÄLILÄ, AIJA (2012)
VÄLILÄ, AIJA
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22349
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22349
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Lotta Svärd -järjestön 8–16-vuotiaille suunnatun nuorisotoiminnan sisällöllistä kehitystä Paltamossa ja Tampereella vuosina 1932–1944.
Lähestyn tutkittavia paikkakuntia kolmelta toisiinsa limittyvältä ulottuvuudelta. Ensimmäinen päämäärä on selvittää pikkulottatoiminnan eroja maaseudulla ja kaupungissa. Tampere edustaa tässä vertailussa kaupunkia ja Paltamo maaseutua. Toinen tavoitteeni on selvittää, kuinka Lotta Svärdin tyttötyö muuttui sisällöllisesti sen toiminta-aikana Tampereella ja Paltamossa. Tutkiessani tätä ajallista ulottuvuutta kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millainen vaikutus sotavuosilla 1939–1944 oli pikkulottatyön sisältöön. Kolmas näkökulma keskittyy siihen kuinka suojeluskuntaliikkeen arvot, erityisesti militarismi, näyttäytyivät tyttötyössä maantieteellisesti tarkasteltuna. Paltamon sijainti antaa nimittäin mahdollisuuden tutkia sitä, vaikuttiko itärajan läheisyys jotenkin paikkakunnan pikkulottatoiminnan sisältöön.
Päälähteeni ovat Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä sijaitsevat Tampereen ja Paltamon Lotta Svärd paikallisosastojen asiakirjat. Alkuperäislähteistä tärkeän osan muodosta myös lehdistö. Lisäksi olen haastatellut seitsemää vuosina 1926–1931 syntynyttä naista, jotka ovat osallistuneet Paltamon pikkulottatoimintaan. Näistä viiteen sovelsin teemahaastattelun metodia ja kaksi suoritettiin lomakehaastatteluina. Tampereen kohdalla käytän haastatteluiden sijasta Tampereen tyttölyseo Tipalan oppilailta kerättyä talvi- ja jatkosotaa koskevaa materiaalia, joka on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tutkielmassani yhdistyy siten mikrohistorian, muistitiedon ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin metodit.
Rauhan aikana pikkulottatoiminnan erot maaseudulla ja kaupungissa liittyivät lähteiden perusteella lähinnä sisäiseen järjestäytymiseen, jäsenmäärän kehitykseen ja toimintamuotojen määrään, mutta sota-aikana eroavaisuudet korostuivat uudella tavalla. Pitkittyneen jatkosodan aikana naisten ja lapsien työmäärä lisääntyi erityisesti maaseudulla, joten tällä oli oma vaikutuksensa myös tyttöosastojen järjestötoimintaan. Paltamossakin pikkulottien omien kokoontumisten määrä laski kyseisenä aikana huomattavasti tyttöjen ahertaessa maataloustöissä.
Sisällöllisesti pikkulottatoiminta oli niin Tampereella kuin Paltamossa kasvatuksellisesti painottunutta. Rajan läheisyyden vaikutus ei Paltamon tyttösosaston toimintamuodoissa juurikaan näkynyt ennen talvisotaa. Sen sijaan jaosto-opetus ja muu käytännön hyötyyn tähtäävä ohjaus kuten, väestönsuojelu, olivat paremmin organisoituja sisämaassa sijaitsevalla Tampereella. Tutkittavilla paikkakunnilla tyttötyön sisältöön näyttikin vaikuttavan maantieteen sijaan paikalliset historialliset kokemukset sekä Lotta Svärd paikallisosastojen strategiset päätökset.
Talvisota poisti 1930-luvun pikkulottatoiminnalle tyypillisen harrastusmaisuuden ja välirauhan aikana sota-ajan vaatimien taitojen merkitys korostui niin Tampereella kun Paltamossa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana näitä maanpuolustuksellisia taitoja päästiin soveltamaan käytännössä, mutta taistelurintaman vakiinnuttua Lotta Svärdin tyttötyökin alkoi palautua erityisesti Tampereella rauhan ajan toimintamuotoihin. Asemasodan aikana myös pikkulottien tehtävissä näytti painottuvan maanpuolustuksen sijaan useammin yleishyödyllisyys. Sodan loppuvaiheessa, idän paineen lisääntyessä, keskusjohtokunnan virallisissa tavoitteissa on kuitenkin havaittavissa jälleen maanpuolustuskasvatuksen roolin lisääminen. Tiivistettynä voisi sanoa militarististen piirteiden painottuneen erityisesti yhteiskunnallisesti uhkaaviin ajankohtiin, kun taas muuten noudatettiin sosiaalisen sukupuolen mukaisesti hyväksyttyä tyttötyön mallia.
Lähestyn tutkittavia paikkakuntia kolmelta toisiinsa limittyvältä ulottuvuudelta. Ensimmäinen päämäärä on selvittää pikkulottatoiminnan eroja maaseudulla ja kaupungissa. Tampere edustaa tässä vertailussa kaupunkia ja Paltamo maaseutua. Toinen tavoitteeni on selvittää, kuinka Lotta Svärdin tyttötyö muuttui sisällöllisesti sen toiminta-aikana Tampereella ja Paltamossa. Tutkiessani tätä ajallista ulottuvuutta kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millainen vaikutus sotavuosilla 1939–1944 oli pikkulottatyön sisältöön. Kolmas näkökulma keskittyy siihen kuinka suojeluskuntaliikkeen arvot, erityisesti militarismi, näyttäytyivät tyttötyössä maantieteellisesti tarkasteltuna. Paltamon sijainti antaa nimittäin mahdollisuuden tutkia sitä, vaikuttiko itärajan läheisyys jotenkin paikkakunnan pikkulottatoiminnan sisältöön.
Päälähteeni ovat Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä sijaitsevat Tampereen ja Paltamon Lotta Svärd paikallisosastojen asiakirjat. Alkuperäislähteistä tärkeän osan muodosta myös lehdistö. Lisäksi olen haastatellut seitsemää vuosina 1926–1931 syntynyttä naista, jotka ovat osallistuneet Paltamon pikkulottatoimintaan. Näistä viiteen sovelsin teemahaastattelun metodia ja kaksi suoritettiin lomakehaastatteluina. Tampereen kohdalla käytän haastatteluiden sijasta Tampereen tyttölyseo Tipalan oppilailta kerättyä talvi- ja jatkosotaa koskevaa materiaalia, joka on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tutkielmassani yhdistyy siten mikrohistorian, muistitiedon ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin metodit.
Rauhan aikana pikkulottatoiminnan erot maaseudulla ja kaupungissa liittyivät lähteiden perusteella lähinnä sisäiseen järjestäytymiseen, jäsenmäärän kehitykseen ja toimintamuotojen määrään, mutta sota-aikana eroavaisuudet korostuivat uudella tavalla. Pitkittyneen jatkosodan aikana naisten ja lapsien työmäärä lisääntyi erityisesti maaseudulla, joten tällä oli oma vaikutuksensa myös tyttöosastojen järjestötoimintaan. Paltamossakin pikkulottien omien kokoontumisten määrä laski kyseisenä aikana huomattavasti tyttöjen ahertaessa maataloustöissä.
Sisällöllisesti pikkulottatoiminta oli niin Tampereella kuin Paltamossa kasvatuksellisesti painottunutta. Rajan läheisyyden vaikutus ei Paltamon tyttösosaston toimintamuodoissa juurikaan näkynyt ennen talvisotaa. Sen sijaan jaosto-opetus ja muu käytännön hyötyyn tähtäävä ohjaus kuten, väestönsuojelu, olivat paremmin organisoituja sisämaassa sijaitsevalla Tampereella. Tutkittavilla paikkakunnilla tyttötyön sisältöön näyttikin vaikuttavan maantieteen sijaan paikalliset historialliset kokemukset sekä Lotta Svärd paikallisosastojen strategiset päätökset.
Talvisota poisti 1930-luvun pikkulottatoiminnalle tyypillisen harrastusmaisuuden ja välirauhan aikana sota-ajan vaatimien taitojen merkitys korostui niin Tampereella kun Paltamossa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana näitä maanpuolustuksellisia taitoja päästiin soveltamaan käytännössä, mutta taistelurintaman vakiinnuttua Lotta Svärdin tyttötyökin alkoi palautua erityisesti Tampereella rauhan ajan toimintamuotoihin. Asemasodan aikana myös pikkulottien tehtävissä näytti painottuvan maanpuolustuksen sijaan useammin yleishyödyllisyys. Sodan loppuvaiheessa, idän paineen lisääntyessä, keskusjohtokunnan virallisissa tavoitteissa on kuitenkin havaittavissa jälleen maanpuolustuskasvatuksen roolin lisääminen. Tiivistettynä voisi sanoa militarististen piirteiden painottuneen erityisesti yhteiskunnallisesti uhkaaviin ajankohtiin, kun taas muuten noudatettiin sosiaalisen sukupuolen mukaisesti hyväksyttyä tyttötyön mallia.