Spirituality and Death from a Child's Perspective in David Almond's Skellig
KORPINEN, ANTTI (2010)
KORPINEN, ANTTI
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20774
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20774
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kuolema ja henkisyys esittäytyvät lapsille David Almondin teoksessa Skellig (1998). Lähestyn aihetta lapsen kognitiivisen kehityksen kautta pohjaten näkemyksiäni ennen kaikkea Jean Piaget'n teorioihin. Tarkoitukseni on selvittää, millä tasolla kirjan noin 12-vuotiaat päähenkilöt pystyvät käsittelemään kuoleman ja henkisyyden kaltaisia, käsitteellistä ajattelua vaativia aiheita.
Noin 12 vuoden iässä lapsi aloittaa kognitiivisen kehityksen neljännen ja viimeisen vaiheen. Tämän vaiheen aikana hän oppii käsitteellistämään asioita. Sekä kuolema että henkisyys ovat hyvin monitahoisia käsitteitä. Niitä voi jopa pitää mystisinä asioina, koska nykyihminen ei ole vielä täysin pystynyt selittämään niitä. Vaikka kuolema on fyysinen tapahtuma, mutta se esittää ihmiselle metafyysisen ongelman ennen kaikkea siinä, että me emme voi varmuudella tietää, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Henkisyyden kautta ihminen pyrkii ymmärtämään elämän merkitystä ja tarkoitusta. Tällaisen ymmärryksen saavuttaminen vaatii ihmiseltä kykyä nousta itsensä yläpuolelle. Huipussaan henkisyys onkin itsensä kokemista erottamattomana osana toista tai jotain suurempaa yhteyttä.
Sekä kuolema että henkisyys ovat länsimaissa varsin vaikea puheenaihe. Lastenkirjallisuudessa nämä kaksi teemaa ovat kuitenkin - tavalla tai toisella - varsin yleisiä aiheita. Skellig-kirjassa niitä käsitellään kuitenkin poikkeuksellisella tavalla. Kuoleman käsitettä ei pyritä vääristelemään tai pehmentämään. Henkisyys ei puolestaan tarkoita tietyn uskonnollisen opin saarnaamista. Pikemmin nämä kaksi teemaa voidaan nähdä kirjassa asioina, joiden kautta ja joiden avulla lapsi voi kasvaa kokonaisvaltaisesti toimivaksi nuoreksi.
Tutkielmassa päädyn siihen päätelmään, että kirjan 12-vuotiaat päähenkilöt pystyvät ymmärtämään kuoleman käsitteen älyllisesti, mutta vanhempien ihmisten tavoin he voivat pitää kuolemaa tunteellisesti vaikeasti hyväksyttävänä asiana. Toinen keskeinen päätelmäni on se, että 12-vuotiaan käsitys henkisyydestä ja uskonnollisuudesta on monesti vastavuoroinen. Tästä johtuen hän saattaa pyrkiä tekemään hyviä tekoja ansaitakseen vastapalveluksen. Tämä voi johtua myös siitä, että tässä kognitiivisen ja hengellisen kehityksen vaiheessa lapsi ymmärtää, että elämä on sellainen, minkälaiseksi hän itse sen tekee.
Asiasanat:lapset, lastenkirjallisuus, kuolema, henkisyys, uskonnollisuus
Noin 12 vuoden iässä lapsi aloittaa kognitiivisen kehityksen neljännen ja viimeisen vaiheen. Tämän vaiheen aikana hän oppii käsitteellistämään asioita. Sekä kuolema että henkisyys ovat hyvin monitahoisia käsitteitä. Niitä voi jopa pitää mystisinä asioina, koska nykyihminen ei ole vielä täysin pystynyt selittämään niitä. Vaikka kuolema on fyysinen tapahtuma, mutta se esittää ihmiselle metafyysisen ongelman ennen kaikkea siinä, että me emme voi varmuudella tietää, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Henkisyyden kautta ihminen pyrkii ymmärtämään elämän merkitystä ja tarkoitusta. Tällaisen ymmärryksen saavuttaminen vaatii ihmiseltä kykyä nousta itsensä yläpuolelle. Huipussaan henkisyys onkin itsensä kokemista erottamattomana osana toista tai jotain suurempaa yhteyttä.
Sekä kuolema että henkisyys ovat länsimaissa varsin vaikea puheenaihe. Lastenkirjallisuudessa nämä kaksi teemaa ovat kuitenkin - tavalla tai toisella - varsin yleisiä aiheita. Skellig-kirjassa niitä käsitellään kuitenkin poikkeuksellisella tavalla. Kuoleman käsitettä ei pyritä vääristelemään tai pehmentämään. Henkisyys ei puolestaan tarkoita tietyn uskonnollisen opin saarnaamista. Pikemmin nämä kaksi teemaa voidaan nähdä kirjassa asioina, joiden kautta ja joiden avulla lapsi voi kasvaa kokonaisvaltaisesti toimivaksi nuoreksi.
Tutkielmassa päädyn siihen päätelmään, että kirjan 12-vuotiaat päähenkilöt pystyvät ymmärtämään kuoleman käsitteen älyllisesti, mutta vanhempien ihmisten tavoin he voivat pitää kuolemaa tunteellisesti vaikeasti hyväksyttävänä asiana. Toinen keskeinen päätelmäni on se, että 12-vuotiaan käsitys henkisyydestä ja uskonnollisuudesta on monesti vastavuoroinen. Tästä johtuen hän saattaa pyrkiä tekemään hyviä tekoja ansaitakseen vastapalveluksen. Tämä voi johtua myös siitä, että tässä kognitiivisen ja hengellisen kehityksen vaiheessa lapsi ymmärtää, että elämä on sellainen, minkälaiseksi hän itse sen tekee.
Asiasanat:lapset, lastenkirjallisuus, kuolema, henkisyys, uskonnollisuus