Yksityinen uskonto, julkinen keskustelu. "Uskonnon" merkitykset Muhammed-pilakuvakeskustelussa Yhdysvalloissa ja Pakistanissa.
VÄLIMÄKI, TUUKKA (2010)
VÄLIMÄKI, TUUKKA
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20420
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20420
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani vuoden 2006 Muhammed-pilakuvakeskustelua "uskonnon" määrittelynä. Vertailen Yhdysvaltain ja Pakistanin sanomalehtien mielipiteellisiä kirjoituksia toisiinsa. Tutkin, miten toimittajat, asiantuntijat ja lukijat määrittelivät "uskonnon" ja minkälaista julkista paikkaa "uskonnolle" rajattiin eri yhteiskunnissa. Lisäksi tarkastelen, tulkitsivatko muslimikirjoittajat "uskonnon" ja "islamin" merkityksen toisin kuin muut keskustelijat. Tutkimusaineistona ovat Yhdysvalloista sanomalehdet The New York Times, The Washington Post ja USA Today sekä Pakistanista englanninkieliset lehdet The Dawn ja The Nation. Aineistossa on 299 artikkelia.
Yhdistän tutkimuksessa uskontotieteen ja viestintätutkimuksen teoreettisia näkökulmia. Tarkastelen kriittisesti "uskonnon" käsitteen historiaa ja sen nykyistä merkitystä. Länsimaisessa uskontokäsityksessä korostuu yksityinen usko julkisen toiminnan kustannuksella. Esitän, että käsitys kytkeytyy sekularismin ideologiaan. Tutkimuksen toinen lähtökohta on, että julkinen keskustelu ei ole koskaan täysin vapaata. Jokaisessa keskustelussa on "konsensuksen" alue, jonka arvot väittelijöiden on hyväksyttävä tai heidät suljetaan ulos keskustelusta.
Yhdysvalloissa väiteltiin siitä, kuinka "uskonnosta" saa puhua julkisuudessa. Kysymykseen vastattiin kahdella tavalla: "liberalistit" korostivat täydellistä sananvapautta ja "pluralistit" uskonnollisten tunteiden kunnioittamista. Molemmat päädiskurssit vahvistivat eroistaan huolimatta perinteistä amerikkalaista uskontokäsitystä, jonka mukaan "uskonto" on perimmältään yksilön sisäinen vakaumus - jotakin henkilökohtaista, ei poliittista. Myös muslimikirjoittajat määrittelivät islamin "yksityiseksi uskonnoksi". Puheenvuorot, jotka mursivat "uskonnon" ja "politiikan" raja-aidan, suljettiin ulos keskustelusta. Näin amerikkalainen pilakuvakeskustelu vahvisti sekularismin ideologiaa.
Pakistanin uskontokeskustelu oli monipuolisempi kuin Yhdysvaltain väittely. Vaikka kukaan ei hyväksynyt pilapiirroksien julkaisua tai profeetta Muhammedin rienaamista, kaikki samat uskontodiskurssit kuin Yhdysvalloissa pääsivät julki. Näiden lisäksi keskustelussa esiintyi toisenlaisia tulkintoja, jotka korostivat islamin "kokonaisvaltaisuutta". Osa kirjoittajista vaati jopa islamilaisen valtion perustamista. Useimmat hyväksyivät kuitenkin yksilökeskeisen uskontokäsityksen.
Pakistanin ja Yhdysvaltain pilakuvakeskustelujen erot voi selittää maiden erilaisella historialla. Yhdysvalloissa "uskonnon" ja "politiikan" erottaminen on ollut valtion perustamisesta lähtien kulttuurinen normi. Pakistanissa taas on toiminut vuosikymmenien ajan puolueita, jotka ovat vaatineet islamilaista yhteiskuntajärjestelmää. Ehdotan, että myös länsimaisessa keskustelussa tulisi sallia kokonaisvaltaista islamia edustavat näkemykset. Tämä edellyttäisi kuitenkin sekularistisen ideologian kriittistä arviointia julkisessa keskustelussa.
Asiasanat:Uskonto, käsitehistoria, julkinen keskustelu, Yhdysvallat, Pakistan, islam
Yhdistän tutkimuksessa uskontotieteen ja viestintätutkimuksen teoreettisia näkökulmia. Tarkastelen kriittisesti "uskonnon" käsitteen historiaa ja sen nykyistä merkitystä. Länsimaisessa uskontokäsityksessä korostuu yksityinen usko julkisen toiminnan kustannuksella. Esitän, että käsitys kytkeytyy sekularismin ideologiaan. Tutkimuksen toinen lähtökohta on, että julkinen keskustelu ei ole koskaan täysin vapaata. Jokaisessa keskustelussa on "konsensuksen" alue, jonka arvot väittelijöiden on hyväksyttävä tai heidät suljetaan ulos keskustelusta.
Yhdysvalloissa väiteltiin siitä, kuinka "uskonnosta" saa puhua julkisuudessa. Kysymykseen vastattiin kahdella tavalla: "liberalistit" korostivat täydellistä sananvapautta ja "pluralistit" uskonnollisten tunteiden kunnioittamista. Molemmat päädiskurssit vahvistivat eroistaan huolimatta perinteistä amerikkalaista uskontokäsitystä, jonka mukaan "uskonto" on perimmältään yksilön sisäinen vakaumus - jotakin henkilökohtaista, ei poliittista. Myös muslimikirjoittajat määrittelivät islamin "yksityiseksi uskonnoksi". Puheenvuorot, jotka mursivat "uskonnon" ja "politiikan" raja-aidan, suljettiin ulos keskustelusta. Näin amerikkalainen pilakuvakeskustelu vahvisti sekularismin ideologiaa.
Pakistanin uskontokeskustelu oli monipuolisempi kuin Yhdysvaltain väittely. Vaikka kukaan ei hyväksynyt pilapiirroksien julkaisua tai profeetta Muhammedin rienaamista, kaikki samat uskontodiskurssit kuin Yhdysvalloissa pääsivät julki. Näiden lisäksi keskustelussa esiintyi toisenlaisia tulkintoja, jotka korostivat islamin "kokonaisvaltaisuutta". Osa kirjoittajista vaati jopa islamilaisen valtion perustamista. Useimmat hyväksyivät kuitenkin yksilökeskeisen uskontokäsityksen.
Pakistanin ja Yhdysvaltain pilakuvakeskustelujen erot voi selittää maiden erilaisella historialla. Yhdysvalloissa "uskonnon" ja "politiikan" erottaminen on ollut valtion perustamisesta lähtien kulttuurinen normi. Pakistanissa taas on toiminut vuosikymmenien ajan puolueita, jotka ovat vaatineet islamilaista yhteiskuntajärjestelmää. Ehdotan, että myös länsimaisessa keskustelussa tulisi sallia kokonaisvaltaista islamia edustavat näkemykset. Tämä edellyttäisi kuitenkin sekularistisen ideologian kriittistä arviointia julkisessa keskustelussa.
Asiasanat:Uskonto, käsitehistoria, julkinen keskustelu, Yhdysvallat, Pakistan, islam