Kansanmurha ilman murhaajia: Analyysi Yhdysvaltain ulkopoliittisesta Darfur-diskurssista
RAIVIO, PETRI (2008)
RAIVIO, PETRI
2008
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18911
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18911
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee konfliktin nimeämisen politiikkaa. Tutkimuskohteena on Yhdysvaltain ulkopoliittinen puhe Länsi-Sudanin Darfurin konfliktista, jossa on vuoden 2003 jälkeen kuollut satoja tuhansia ihmisiä ja jossa miljoonat ovat joutuneet pakolaisiksi. Yhdysvallat on nimittänyt Darfurin monisyistä ja veristä selkkausta kansanmurhaksi, siinä missä muu maailma on puhunut esimerkiksi humanitaarisesta katastrofista, sisällissodasta tai resurssikonfliktista. Selvitän, miten Yhdysvallat on määritellyt konfliktin ”Darfurin kansanmurhaksi” ja pitänyt määritelmää yllä, millaisen merkityksen keskustelu on antanut kansanmurhan käsitteelle, millaisia identiteettejä Darfur-puhe on toimijoille rakentanut, ja mitä tämä kertoo kansainvälisen politiikan keskeisistä normeista ja rakenteista.
Teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimukseni kansanmurhan määrittelystä kuuluu konstruktivistiseen traditioon. Konstruktivistisen näkökulman mukaan kansainvälisen politiikan rakenteet syntyvät valtioiden kanssakäymisessä. Toimijoiden intressit perustuvat niiden identiteetteihin. Poliittinen keskustelu Darfurin kaltaisesta ihmisoikeuskysymyksestä rakentaa osaltaan näitä sosiaalisia rakenteita, joiden puitteissa kansainvälinen kanssakäyminen tapahtuu. Darfur-kysymyksessä punnitaan erityisesti ihmisoikeusnormien painavuutta suhteessa suvereniteetin sosiaaliseen rakenteeseen. Menetelmänä Yhdysvaltain ulkopoliittisen Darfur-puheen tutkimuksessa käytän diskurssianalyysiä.
Tutkimusaineistosta hahmottuu omanlaisensa Darfurin kansanmurha -puhetapa, jossa kansanmurha näyttäytyy kasvottomana, luonnonmullistukseen tai tautiepidemiaan verrattavissa olevana vitsauksena. Tässä puhetavassa eli kielipelissä kansanmurhalla ei ole tekijää, eikä sen uhreja yhdistä kuuluminen tiettyyn ryhmään, kuten joukkotuhonnan vastaisen sopimuksen määritelmä edellyttäisi. Kansanmurha saa diskurssissa merkityksen, joka poikkeaa huomattavasti sekä sopimuksen määritelmästä että käsitteen tähänastisesta merkityksestä. Yhdysvallat näyttäytyy diskurssissa idealistis-pragmaattisena toimijana, jolle kansanmurhamääritelmän ylläpitäminen on keskeinen keino osoittaa, että nykyhallitus suhtautuu konfliktiin vakavasti ja ‘tekee’ jotain – ja erottuu näin esimerkiksi edellisen presidentin hallinnosta, jonka on nähty epäonnistuneen politiikassaan Ruandan kansanmurhan suhteen.
Tutkimukseni valossa Yhdysvaltain kansanmurhamääritelmä Darfurin konfliktille näyttäytyykin poliittisten suhdanteiden sanelemana puhetekona, etäiselle ja monimutkaiselle selkkaukselle luotuna brändinä tai iskusanana. Sana on napakka ja kuulijoiden tunteisiin vetoava. Ilman jatkotoimia määritelmän kepeä käyttö voi kuitenkin aiheuttaa sen painoarvon alenemisen, eikä ‘kansanmurhan’ viljelemisestä puheissa ole konfliktin ratkaisemisessa hyötyä.
Asiasanat: kansanmurha, ihmisoikeudet, konstruktivismi, diskurssianalyysi, Yhdysvallat, kansainvälinen politiikka
Teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimukseni kansanmurhan määrittelystä kuuluu konstruktivistiseen traditioon. Konstruktivistisen näkökulman mukaan kansainvälisen politiikan rakenteet syntyvät valtioiden kanssakäymisessä. Toimijoiden intressit perustuvat niiden identiteetteihin. Poliittinen keskustelu Darfurin kaltaisesta ihmisoikeuskysymyksestä rakentaa osaltaan näitä sosiaalisia rakenteita, joiden puitteissa kansainvälinen kanssakäyminen tapahtuu. Darfur-kysymyksessä punnitaan erityisesti ihmisoikeusnormien painavuutta suhteessa suvereniteetin sosiaaliseen rakenteeseen. Menetelmänä Yhdysvaltain ulkopoliittisen Darfur-puheen tutkimuksessa käytän diskurssianalyysiä.
Tutkimusaineistosta hahmottuu omanlaisensa Darfurin kansanmurha -puhetapa, jossa kansanmurha näyttäytyy kasvottomana, luonnonmullistukseen tai tautiepidemiaan verrattavissa olevana vitsauksena. Tässä puhetavassa eli kielipelissä kansanmurhalla ei ole tekijää, eikä sen uhreja yhdistä kuuluminen tiettyyn ryhmään, kuten joukkotuhonnan vastaisen sopimuksen määritelmä edellyttäisi. Kansanmurha saa diskurssissa merkityksen, joka poikkeaa huomattavasti sekä sopimuksen määritelmästä että käsitteen tähänastisesta merkityksestä. Yhdysvallat näyttäytyy diskurssissa idealistis-pragmaattisena toimijana, jolle kansanmurhamääritelmän ylläpitäminen on keskeinen keino osoittaa, että nykyhallitus suhtautuu konfliktiin vakavasti ja ‘tekee’ jotain – ja erottuu näin esimerkiksi edellisen presidentin hallinnosta, jonka on nähty epäonnistuneen politiikassaan Ruandan kansanmurhan suhteen.
Tutkimukseni valossa Yhdysvaltain kansanmurhamääritelmä Darfurin konfliktille näyttäytyykin poliittisten suhdanteiden sanelemana puhetekona, etäiselle ja monimutkaiselle selkkaukselle luotuna brändinä tai iskusanana. Sana on napakka ja kuulijoiden tunteisiin vetoava. Ilman jatkotoimia määritelmän kepeä käyttö voi kuitenkin aiheuttaa sen painoarvon alenemisen, eikä ‘kansanmurhan’ viljelemisestä puheissa ole konfliktin ratkaisemisessa hyötyä.
Asiasanat: kansanmurha, ihmisoikeudet, konstruktivismi, diskurssianalyysi, Yhdysvallat, kansainvälinen politiikka