TYÖHÖN UUPUNUT VAI TYÖN IMUSSA? - Muodollisesti epäpätevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja työhön sitoutuminen
ARTKOSKI, TYTTI (2008)
ARTKOSKI, TYTTI
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18741
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18741
Tiivistelmä
Sosiaalityöntekijöinä toimivien opiskelijoiden, eli muodollisesti epäpätevien pätkätyöläisten työhyvinvoinnista ei ole juurikaan tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä informaatiota siitä, mitkä tekijät työpaikalla auttavat jaksamaan työssä ja toisaalta mitkä tekijät puolestaan vaikuttavat haitallisesti työhyvinvointiin. Mielenkiinnon kohteena oli myös työuupumuksen ja työn imun kokemisen yhteys työhön sitoutumiseen. Täten oli tarkoitus arvioida sitä, miten työhyvinvointikokemukset vaikuttavat työpaikkaan ja ammattiin sitoutumiseen. Oletuksena oli, että työuupumusta esiintyy varhain jo suhteellisen lyhyiden sosiaalityön sijaisuuksien aikana ja se lisää halukkuutta vaihtaa jopa alaa työuran alkuvaiheessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui kokonaisvaltaiseen työhyvinvointimalliin (Hakanen 2004), jonka mukaan työhyvinvointikokemukset vaikuttavat työn kokemiseen joko uuvuttavana tai innostusta lisäävänä sekä ovat myös yhteydessä työhön sitoutumiseen. Tässä tutkimuksessa pyrittiin muokkaamaan kokonaisvaltaisesta työhyvinvointimallista sosiaalityön opiskelijoiden työtilannetta kuvaava teoreettinen malli, jolla voitaisiin havainnollistaa aineiston perusteella saatuja tuloksia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella survey-lomakkeella, jonka sisältämät kysymykset ja mittarit olivat tutkijan koostamia. Internetin kautta kyselyyn osallistui 122 sosiaalityön opiskelijaa, jotka työskentelivät kyselyn keräämisen hetkellä sosiaalityöntekijänä. Kerätyn datan käsittelyssä käytettiin tilastollisia menetelmiä, joiden avulla haluttiin kerätä laajempaa informaatiota sosiaalityöntekijöiden sijaisista kuin laadullisilla menetelmillä olisi ollut mahdollista. Lomakkeen sisältämien mittarien ”hyvyyttä” arvioitiin pääkomponenttianalyysia (PCA), logistista regressioanalyysia ja Cronbachin alfaa hyödyntäen. Lisäksi eri muuttujien välisiä yhteyksiä arvioitiin Spearmanin korrelaatiokertoimella.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella sosiaalityöntekijän sijaisina toimineet opiskelijat olivat työssään uupuneempia kuin sosiaalialalla työskentelevät yleensä. Työuupumuksen ilmenemisen todennäköisyyteen vaikuttivat työn piirteet, kuten kuormittavuus, sekä ristiriitainen ja kannustamaton työilmapiiri. Sosiaalityöntekijöinä toimivien opiskelijoiden työuupumusriskiä vähensivät selvästi kokemukset esimieheltä saatavasta tuesta, työn sisäisestä palkitsevuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Pätkätyöläisyyden tiedostaminen toimi työuupumukselta suojaavana tekijänä.
Lähes poikkeuksetta tutkimukseen osallistuneet sosiaalityön sijaiset kokivat työnsä palkitsevana ja antoisana. Miltei kaikki vastanneet kokivat suorastaan ”työn imua” ja jaksoivat panostaa työhönsä uupumusoireista huolimatta. Tämän seikan tulkittiin olevan yhtenä syynä siihen, miksi työn uuvuttamat sosiaalityön sijaiset eivät mieti alan vaihtoa, vaan vaihtavat mieluummin työpaikkaa. Työnantajaa vertaamalla todettiin julkisella sektorilla työskennelleiden olleen uupuneempia ja valmiimpia työpaikanvaihtoon, kuin yksityisellä tai kolmannella sektorilla työskennelleiden.
Palkalla tai ylenemismahdollisuuksilla ei ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa. Näiden tulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden tiheään vaihtuvuuteen voitaisiin vaikuttaa yksinkertaisin keinoin ja ilman suuria taloudellisia uhrauksia. Työiällisesti nuorten sosiaalityöntekijöiden kohdalla se tarkoittaisi pelkästään hyvää esimiestyöskentelyä ja kannustavaa työilmapiiriä, joilla voidaan ylläpitää työkykyä ja sitouttaa uusia työntekijöitä.
Avainsanat: sosiaalityö, opiskelija, työuupumus, työn imu, työhyvinvointi, työhön sitoutuminen
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui kokonaisvaltaiseen työhyvinvointimalliin (Hakanen 2004), jonka mukaan työhyvinvointikokemukset vaikuttavat työn kokemiseen joko uuvuttavana tai innostusta lisäävänä sekä ovat myös yhteydessä työhön sitoutumiseen. Tässä tutkimuksessa pyrittiin muokkaamaan kokonaisvaltaisesta työhyvinvointimallista sosiaalityön opiskelijoiden työtilannetta kuvaava teoreettinen malli, jolla voitaisiin havainnollistaa aineiston perusteella saatuja tuloksia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella survey-lomakkeella, jonka sisältämät kysymykset ja mittarit olivat tutkijan koostamia. Internetin kautta kyselyyn osallistui 122 sosiaalityön opiskelijaa, jotka työskentelivät kyselyn keräämisen hetkellä sosiaalityöntekijänä. Kerätyn datan käsittelyssä käytettiin tilastollisia menetelmiä, joiden avulla haluttiin kerätä laajempaa informaatiota sosiaalityöntekijöiden sijaisista kuin laadullisilla menetelmillä olisi ollut mahdollista. Lomakkeen sisältämien mittarien ”hyvyyttä” arvioitiin pääkomponenttianalyysia (PCA), logistista regressioanalyysia ja Cronbachin alfaa hyödyntäen. Lisäksi eri muuttujien välisiä yhteyksiä arvioitiin Spearmanin korrelaatiokertoimella.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella sosiaalityöntekijän sijaisina toimineet opiskelijat olivat työssään uupuneempia kuin sosiaalialalla työskentelevät yleensä. Työuupumuksen ilmenemisen todennäköisyyteen vaikuttivat työn piirteet, kuten kuormittavuus, sekä ristiriitainen ja kannustamaton työilmapiiri. Sosiaalityöntekijöinä toimivien opiskelijoiden työuupumusriskiä vähensivät selvästi kokemukset esimieheltä saatavasta tuesta, työn sisäisestä palkitsevuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Pätkätyöläisyyden tiedostaminen toimi työuupumukselta suojaavana tekijänä.
Lähes poikkeuksetta tutkimukseen osallistuneet sosiaalityön sijaiset kokivat työnsä palkitsevana ja antoisana. Miltei kaikki vastanneet kokivat suorastaan ”työn imua” ja jaksoivat panostaa työhönsä uupumusoireista huolimatta. Tämän seikan tulkittiin olevan yhtenä syynä siihen, miksi työn uuvuttamat sosiaalityön sijaiset eivät mieti alan vaihtoa, vaan vaihtavat mieluummin työpaikkaa. Työnantajaa vertaamalla todettiin julkisella sektorilla työskennelleiden olleen uupuneempia ja valmiimpia työpaikanvaihtoon, kuin yksityisellä tai kolmannella sektorilla työskennelleiden.
Palkalla tai ylenemismahdollisuuksilla ei ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa. Näiden tulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden tiheään vaihtuvuuteen voitaisiin vaikuttaa yksinkertaisin keinoin ja ilman suuria taloudellisia uhrauksia. Työiällisesti nuorten sosiaalityöntekijöiden kohdalla se tarkoittaisi pelkästään hyvää esimiestyöskentelyä ja kannustavaa työilmapiiriä, joilla voidaan ylläpitää työkykyä ja sitouttaa uusia työntekijöitä.
Avainsanat: sosiaalityö, opiskelija, työuupumus, työn imu, työhyvinvointi, työhön sitoutuminen