Textuality in EFL Textbooks: A Case Study
KATAJA, TIINA (2008)
KATAJA, TIINA
2008
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18546
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18546
Tiivistelmä
Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että yläasteen englannin kielen oppikirjojen tekstit, jotka tuntuivat joitakin kymmeniä vuosia sitten hyvin teennäisiltä lausejonoilta ilman sidoksisuutta, ovat viime vuosikymmeneltä lähtien koko ajan muuttuneet parempaan, luettavampaan suuntaan. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mihin tämä muutos perustuu, eli mitä tekstuaalisia muutoksia teksteissä on tapahtunut.
Tutkimusongelmaa lähestytään aluksi tekstin tutkimuksen peruskäsitteiden – tekstuaalisuuden, tekstuurin ja interaktiivisuuden – kautta. Todetaan, että teksti on tarkoituksellista kommunikaatiota, joka on jäsenneltyä ja noudattaa tiettyjä säännönmukaisuuksia. Sen vuoksi teksti (kommunikaatio) on pitkälti ennustettavaa, mikä helpottaa ja nopeuttaa lukemista. Tekstin interaktiivinen luonne ilmenee toisaalta kirjoittajan pyrkimyksenä ennakoida lukijan odotukset ja vastata niihin, ja toisaalta lukijan pyrkimyksenä muodostaa käsitys kirjoittajan sanomasta ja tarkoitusperästä, sekä lukijan jatkuvana pyrkimyksenä ennustaa, mitä tekstissä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoittaja voi helpottaa tätä lukijan prosessia erilaisten signaalien ja sidosteiden avulla.
Tutkielmassa analysoidaan kahden eri vuosikymmeneltä peräisin olevan oppikirjan samanaiheista tekstiä, joista uudempi vaikutti intuitiivisesti paremmalta tekstinä: loogisemmin jäsennetyltä, sidoksisemmalta ja miellyttävämmältä lukea. Analyysin tulokset vahvistavat, että tekstien jäsentelyssä, signaalien käytössä ja sidoksisuudessa on merkittäviä eroja, jotka selittävät intuitiivisia havaintoja. Myös virkkeiden pituuksissa ja erilaisten rakenteiden käytössä on eroavuuksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tekstistä ei välttämättä saada helposti ymmärrettävää käyttämällä lyhyitä, yksinkertaisia virkkeitä ja välttämällä kompleksisempia rakenteita. Sen sijaan tekstuaalisuuteen liitettävät ominaisuudet, kuten tekstityypin mukainen jäsentely, signaalien käyttö ja koheesio ovat merkittäviä luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta.
Vieraan kielen oppikirjatekstien tuottamisen kannalta tutkimuksen johtopäätös on, että intuitio ja kokemus opetustyöstä eivät riitä ohjenuoraksi tekstien kirjoittamiseen. Tueksi tarvitaan lisää tutkimusta selvittämään, miten tekstin vaikeustaso saadaan pidettyä sopivalla tasolla ilman että tekstuaalisuus kärsii. Kielen opetuksen kannalta voidaan todeta, että sanaston ja kieliopin opettamisen ohella oppilaille olisi hyödyllistä opettaa ”tekstiä”. Eri tekstityyppien ominaispiirteiden tuntemus sekä signaalien tunnistaminen tekstistä olisivat avuksi niin luetun ymmärtämisessä kuin oman tekstin tuottamisessakin.
Tutkimusongelmaa lähestytään aluksi tekstin tutkimuksen peruskäsitteiden – tekstuaalisuuden, tekstuurin ja interaktiivisuuden – kautta. Todetaan, että teksti on tarkoituksellista kommunikaatiota, joka on jäsenneltyä ja noudattaa tiettyjä säännönmukaisuuksia. Sen vuoksi teksti (kommunikaatio) on pitkälti ennustettavaa, mikä helpottaa ja nopeuttaa lukemista. Tekstin interaktiivinen luonne ilmenee toisaalta kirjoittajan pyrkimyksenä ennakoida lukijan odotukset ja vastata niihin, ja toisaalta lukijan pyrkimyksenä muodostaa käsitys kirjoittajan sanomasta ja tarkoitusperästä, sekä lukijan jatkuvana pyrkimyksenä ennustaa, mitä tekstissä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoittaja voi helpottaa tätä lukijan prosessia erilaisten signaalien ja sidosteiden avulla.
Tutkielmassa analysoidaan kahden eri vuosikymmeneltä peräisin olevan oppikirjan samanaiheista tekstiä, joista uudempi vaikutti intuitiivisesti paremmalta tekstinä: loogisemmin jäsennetyltä, sidoksisemmalta ja miellyttävämmältä lukea. Analyysin tulokset vahvistavat, että tekstien jäsentelyssä, signaalien käytössä ja sidoksisuudessa on merkittäviä eroja, jotka selittävät intuitiivisia havaintoja. Myös virkkeiden pituuksissa ja erilaisten rakenteiden käytössä on eroavuuksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tekstistä ei välttämättä saada helposti ymmärrettävää käyttämällä lyhyitä, yksinkertaisia virkkeitä ja välttämällä kompleksisempia rakenteita. Sen sijaan tekstuaalisuuteen liitettävät ominaisuudet, kuten tekstityypin mukainen jäsentely, signaalien käyttö ja koheesio ovat merkittäviä luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta.
Vieraan kielen oppikirjatekstien tuottamisen kannalta tutkimuksen johtopäätös on, että intuitio ja kokemus opetustyöstä eivät riitä ohjenuoraksi tekstien kirjoittamiseen. Tueksi tarvitaan lisää tutkimusta selvittämään, miten tekstin vaikeustaso saadaan pidettyä sopivalla tasolla ilman että tekstuaalisuus kärsii. Kielen opetuksen kannalta voidaan todeta, että sanaston ja kieliopin opettamisen ohella oppilaille olisi hyödyllistä opettaa ”tekstiä”. Eri tekstityyppien ominaispiirteiden tuntemus sekä signaalien tunnistaminen tekstistä olisivat avuksi niin luetun ymmärtämisessä kuin oman tekstin tuottamisessakin.