Asunnoton kadulla, kuvissa ja sosiaalipolitiikassa
LARKIO, SAARA (2007)
LARKIO, SAARA
2007
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-03-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16637
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16637
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani asunnottomuutta ja sitä, miten kodittomuutta esitetään ja konstruoidaan suomalaisissa nykytaidevalokuvissa. Tutkimukseni on luonteeltaan poikkitieteellinen. Tarkastelen gradussani poliittisuuden ja yhteiskunnallisuuden ilmenemistä ja performointia valokuvissa, sekä kodittomuuspuheen rakentumista kulttuurissamme. Aineistoni koostuu Ben Kailan (2002) Koditon- kuvista sekä Koditon- kuvia koskevista lehtijutuista- ja näyttelykritiikeistä. Tutkimusmetodeina käytän kahta representaation tulkinnallista lähtökohtaa Stuart Hallia mukaillen: intentionaalista ja konstruktiivista näkökulmaa. Sovellan lisäksi Judith Butlerin performanssi- käsitettä tutkien, miten kuvissa esitetään kodittomuutta. Tekstiaineistosta etsin kodittomuutta arvottavia ja määrittäviä sanoja ja käsitteitä.
Joitakin yhteiskunnan huono-osaisia valokuvanneita on maailmalla arvosteltu hädänalaisilla rahastamisesta ja sosiaalipornoon sortumisesta. Ylipäätään ulkomaisia, poliittiseksi luettavia taidekuvia onkin tehty runsaasti, mutta kotimainen nykyvalokuvataide ei ole juuri innostunut poliittisista aiheista. Ben Kailan kuvat asunnottomista ovat poikkeus, sillä taiteilija itse on avoimesti myöntänyt pyrkineensä kuvillaan yhteiskunnalliseen otteeseen. Kuvissa ei mässäillä kurjuudella tai asunnottomien ongelmilla, kuten päihteillä tai seksin myymisellä. Sen sijaan kuvat kertovat mustavalkoisella, riisutulla tyylillään siitä, miten hauras raja hyväosaisuuden ja siitä putoamisen välillä on.
Kodittomuus taidevalokuvissa on aineistoni perusteella havainnollistettavissa seuraavin käsiteparein: 1) Yhteiskunnallisuus & toiseus. Koditon on osa yhteiskuntaa yksilönä, mutta ennen kaikkea puutteen kautta. Asunto on kulttuurissamme sosiaalipoliittinen perusoikeus, jonka puutetta yhteiskunta yrittää korjata. Toisista huolehtiminen on yksi keskeinen arvomme, mutta kyse on myös taloudellisen tasapainon ja uusintamisprojektin ylläpidosta. Nämä syyt vaikuttavat osaltaan siihen, miksi asunnottomien kuvat ymmärretään aineiston mukaan yhteiskunnallisina ja kantaaottavina ikään kuin itsestään selvästi. 2) Vastapuhe & itsekunnioitus. Kodittomuus on monelle siitä kärsivälle kipeä asia, mutta kuvissa näkyy myös kodittoman tarve itsekunnioituksensa säilyttämiseen ongelmista huolimatta. Asunnoton voi olla ylpeä ja uhmakas vastustaakseen yhteiskunnan leimaamista. Niin kutsuttu valtapuhe synnyttää vastapuhetta. Kailan kuvat voi lukea aktiiviseksi vastapuheeksi kodittomien puolesta.
Asiasanat: kodittomuus, syrjäytyminen, vastapuhe, poliittinen taide, taidevalokuva, kuvantutkimus, performanssi, representaatio
Joitakin yhteiskunnan huono-osaisia valokuvanneita on maailmalla arvosteltu hädänalaisilla rahastamisesta ja sosiaalipornoon sortumisesta. Ylipäätään ulkomaisia, poliittiseksi luettavia taidekuvia onkin tehty runsaasti, mutta kotimainen nykyvalokuvataide ei ole juuri innostunut poliittisista aiheista. Ben Kailan kuvat asunnottomista ovat poikkeus, sillä taiteilija itse on avoimesti myöntänyt pyrkineensä kuvillaan yhteiskunnalliseen otteeseen. Kuvissa ei mässäillä kurjuudella tai asunnottomien ongelmilla, kuten päihteillä tai seksin myymisellä. Sen sijaan kuvat kertovat mustavalkoisella, riisutulla tyylillään siitä, miten hauras raja hyväosaisuuden ja siitä putoamisen välillä on.
Kodittomuus taidevalokuvissa on aineistoni perusteella havainnollistettavissa seuraavin käsiteparein: 1) Yhteiskunnallisuus & toiseus. Koditon on osa yhteiskuntaa yksilönä, mutta ennen kaikkea puutteen kautta. Asunto on kulttuurissamme sosiaalipoliittinen perusoikeus, jonka puutetta yhteiskunta yrittää korjata. Toisista huolehtiminen on yksi keskeinen arvomme, mutta kyse on myös taloudellisen tasapainon ja uusintamisprojektin ylläpidosta. Nämä syyt vaikuttavat osaltaan siihen, miksi asunnottomien kuvat ymmärretään aineiston mukaan yhteiskunnallisina ja kantaaottavina ikään kuin itsestään selvästi. 2) Vastapuhe & itsekunnioitus. Kodittomuus on monelle siitä kärsivälle kipeä asia, mutta kuvissa näkyy myös kodittoman tarve itsekunnioituksensa säilyttämiseen ongelmista huolimatta. Asunnoton voi olla ylpeä ja uhmakas vastustaakseen yhteiskunnan leimaamista. Niin kutsuttu valtapuhe synnyttää vastapuhetta. Kailan kuvat voi lukea aktiiviseksi vastapuheeksi kodittomien puolesta.
Asiasanat: kodittomuus, syrjäytyminen, vastapuhe, poliittinen taide, taidevalokuva, kuvantutkimus, performanssi, representaatio