Nuoren parisuhteen haasteet ja selviytymiskeinot. Kohderyhmänä Virtaa välillämme -parisuhdekurssille osallistuneet lapsettomat nuoret parit
WECKROTH, HEINI (2006)
WECKROTH, HEINI
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15877
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15877
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee nuoren parisuhteen haasteita ja selviytymiskeinoja parisuhteen osapuolten itsensä kokemina. Tutkimus liittyy perheen kehitysvaiheiden tutkimuksen perinteeseen, mutta hyödyntää teoriaa ja metodeja coping-tutkimuksesta sekä kiintymyssuhdetutkimuksesta.
Tutkimuksen kohderyhmänä on Tampereella vuonna 2004 evankelis-luterilaisen kirkon Virtaa välillämme -parisuhdekurssille osallistuneet lapsettomat nuoret aikuiset. Tutkimukseen osallistui yhdeksän paria. Aineistonkeruumenetelminä olivat parihaastattelu sekä kiintymystyylin itsearviointilomake.
Haasteet, joita parit toivat haastattelussa esille, jaettiin parisuhdetason haasteisiin, sopimustason haasteisiin ja muihin haasteisiin. Parisuhdetason haasteet ovat parisuhteen sisäisiä haasteita, ja parilla on niihin runsaasti vaikutusvaltaa. Sopimustason haasteisiin liittyy parisuhteen ulkopuolisia tekijöitä ja parilla on haasteisiin vaihtelevasti vaikutusvaltaa. Muut haasteet tulevat parisuhteen ulkopuolelta, eikä parilla ole niihin lainkaan vaikutusvaltaa. Coping tarkoittaa haasteisiin käytettyjä selviytymiskeinoja. Aktiivinen coping on toiminnallista ja sisäinen coping mielen sisäistä. Molemmat tähtäävät ongelman ratkaisuun. Vetäytyvä coping sananmukaisesti vetäytyy ongelman ratkaisusta.
Parit toivat haastattelussa esille seuraavia parisuhdetason haasteita: sitoutumiskriisi kuudella parilla, vuorovaikutus kolmella parilla sekä seksuaalisuus, mustasukkaisuus ja valtataistelu yhdellä parilla. Keskinäinen keskustelu oli kaikkien parien käyttämä aktiivinen selviytymiskeino. Muita aktiivisia selviytymiskeinoja olivat kompromissien tekeminen keskustelun ajoituksessa, kumppanin vuorovaikutuksen tukeminen, ystävien kieltäminen kritisoimasta parisuhdetta, ajan antaminen toisen päätöksenteolle, sopimuksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen sekä avioitumisen myötä yhteen muuttaminen. Sisäinen coping ilmeni yhtäältä tietoisena ja aktiivisena toimintana, toisaalta vähemmän tietoisena prosessointina, jonka lopputuloksena oli kypsymistä ja hioutumista. Vetäytyvä coping näyttäytyi kahdella miehellä haluna välttää ongelmista keskustelemista ja yhdellä naisella siten, että hän teeskenteli, ettei halua sitoutua. Aktiivinen coping osoittautui useimmiten tehokkaimmaksi parisuhdetason haasteissa. Pelkkä aktiivinen coping tavallisimmin puhumisen muodossa ei kuitenkaan aina auttanut. Erityisesti sitoutumiskriisistä ja mustasukkaisuudesta puhuttaessa puhe jäi kiertämään hyödytöntä kehää, jos ei sisäistä muutosta tapahtunut. Sitoutumiskriisissä toimiva selviytymiskeino oli ajan ja rauhan antaminen sitoutumisesta epävarmuutta kokevan sisäisille pohdinnoille.
Sopimustason haasteista ajankäytön ongelmia toi esille viisi paria, siisteyteen liittyviä ongelmia kaksi paria ja sukuun liittyviä moninaisia haasteita yksi pari. Yhdellä parilla oli haaste, jota toinen osapuoli kuvasi ammatinvalinnan arvosteluksi, toinen taas yhteisen kasvun suunnan etsimiseksi. Sopimustason haasteisiin käytettiin hyvin haastespesifejä selviytymiskeinoja.
Muiden haasteiden ryhmään kuuluvia haasteita olivat vanhempien avioerot ja läheisen sairaus. Keskustelu oman puolison ja myös muiden ihmisten kanssa oli tärkein selviytymiskeino. Toinen selviytymiskeino oli muun tekemisen keksiminen ajatusten irrottamiseksi huolista.
Kaikista parisuhteen haasteista vain vuorovaikutus oli yhteydessä puolisoiden kiintymystyyleihin. Vuorovaikutusongelmia ei ollut niillä pareilla, joiden molemmat osapuolet arvioitiin turvallisesti kiintyneiksi. Parisuhdetason haasteissa ne parit, joiden molemmat puolisot olivat turvallisesti kiintyneitä, suuntautuivat ongelman ratkaisuun ja keskustelivat avoimesti. Parisuhdetason haasteissa ongelmanratkaisusta vetäytyvää copingia käytti vain kolme henkilöä, joista yksi oli takertuvasti kiintynyt ja kahden kiintymystyyliä ei pystytty määrittelemään.
Avainsanat: parisuhde, perheen kehitysvaiheet, Virtaa välillämme -kurssi, kiintymystyyli, coping.
Tutkimuksen kohderyhmänä on Tampereella vuonna 2004 evankelis-luterilaisen kirkon Virtaa välillämme -parisuhdekurssille osallistuneet lapsettomat nuoret aikuiset. Tutkimukseen osallistui yhdeksän paria. Aineistonkeruumenetelminä olivat parihaastattelu sekä kiintymystyylin itsearviointilomake.
Haasteet, joita parit toivat haastattelussa esille, jaettiin parisuhdetason haasteisiin, sopimustason haasteisiin ja muihin haasteisiin. Parisuhdetason haasteet ovat parisuhteen sisäisiä haasteita, ja parilla on niihin runsaasti vaikutusvaltaa. Sopimustason haasteisiin liittyy parisuhteen ulkopuolisia tekijöitä ja parilla on haasteisiin vaihtelevasti vaikutusvaltaa. Muut haasteet tulevat parisuhteen ulkopuolelta, eikä parilla ole niihin lainkaan vaikutusvaltaa. Coping tarkoittaa haasteisiin käytettyjä selviytymiskeinoja. Aktiivinen coping on toiminnallista ja sisäinen coping mielen sisäistä. Molemmat tähtäävät ongelman ratkaisuun. Vetäytyvä coping sananmukaisesti vetäytyy ongelman ratkaisusta.
Parit toivat haastattelussa esille seuraavia parisuhdetason haasteita: sitoutumiskriisi kuudella parilla, vuorovaikutus kolmella parilla sekä seksuaalisuus, mustasukkaisuus ja valtataistelu yhdellä parilla. Keskinäinen keskustelu oli kaikkien parien käyttämä aktiivinen selviytymiskeino. Muita aktiivisia selviytymiskeinoja olivat kompromissien tekeminen keskustelun ajoituksessa, kumppanin vuorovaikutuksen tukeminen, ystävien kieltäminen kritisoimasta parisuhdetta, ajan antaminen toisen päätöksenteolle, sopimuksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen sekä avioitumisen myötä yhteen muuttaminen. Sisäinen coping ilmeni yhtäältä tietoisena ja aktiivisena toimintana, toisaalta vähemmän tietoisena prosessointina, jonka lopputuloksena oli kypsymistä ja hioutumista. Vetäytyvä coping näyttäytyi kahdella miehellä haluna välttää ongelmista keskustelemista ja yhdellä naisella siten, että hän teeskenteli, ettei halua sitoutua. Aktiivinen coping osoittautui useimmiten tehokkaimmaksi parisuhdetason haasteissa. Pelkkä aktiivinen coping tavallisimmin puhumisen muodossa ei kuitenkaan aina auttanut. Erityisesti sitoutumiskriisistä ja mustasukkaisuudesta puhuttaessa puhe jäi kiertämään hyödytöntä kehää, jos ei sisäistä muutosta tapahtunut. Sitoutumiskriisissä toimiva selviytymiskeino oli ajan ja rauhan antaminen sitoutumisesta epävarmuutta kokevan sisäisille pohdinnoille.
Sopimustason haasteista ajankäytön ongelmia toi esille viisi paria, siisteyteen liittyviä ongelmia kaksi paria ja sukuun liittyviä moninaisia haasteita yksi pari. Yhdellä parilla oli haaste, jota toinen osapuoli kuvasi ammatinvalinnan arvosteluksi, toinen taas yhteisen kasvun suunnan etsimiseksi. Sopimustason haasteisiin käytettiin hyvin haastespesifejä selviytymiskeinoja.
Muiden haasteiden ryhmään kuuluvia haasteita olivat vanhempien avioerot ja läheisen sairaus. Keskustelu oman puolison ja myös muiden ihmisten kanssa oli tärkein selviytymiskeino. Toinen selviytymiskeino oli muun tekemisen keksiminen ajatusten irrottamiseksi huolista.
Kaikista parisuhteen haasteista vain vuorovaikutus oli yhteydessä puolisoiden kiintymystyyleihin. Vuorovaikutusongelmia ei ollut niillä pareilla, joiden molemmat osapuolet arvioitiin turvallisesti kiintyneiksi. Parisuhdetason haasteissa ne parit, joiden molemmat puolisot olivat turvallisesti kiintyneitä, suuntautuivat ongelman ratkaisuun ja keskustelivat avoimesti. Parisuhdetason haasteissa ongelmanratkaisusta vetäytyvää copingia käytti vain kolme henkilöä, joista yksi oli takertuvasti kiintynyt ja kahden kiintymystyyliä ei pystytty määrittelemään.
Avainsanat: parisuhde, perheen kehitysvaiheet, Virtaa välillämme -kurssi, kiintymystyyli, coping.