Hyväksymis- ja omistautumisterapian lisääminen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sekä hyväksynnän muutoksen yhteys hoitotulokseen
TUOMELA, HENNA-RIIKKA (2006)
TUOMELA, HENNA-RIIKKA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15869
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15869
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin opintojensa loppuvaiheessa olevien psykologian opiskelijoiden kykyjä hoitaa tehokkaasti asiakkaita kymmenen kerran aikana kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmillä. Tutkimuksessa selvitettiin myös hoidon tuloksellisuutta kun tutkitusti tehokkaaseen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan lisätään hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Lisäksi haluttiin tarkastella asiakkaiden kokemuksia terapiaprosessista, kun heitä hoidettiin näillä menetelmillä ja sitä, vaikuttaako hyväksynnän muutos terapian aikana kokemuksiin terapiaprosessista ja hoidon tuloksiin.
Tutkimukseen osallistui 17 terapeuttia ja 32 asiakasta. Asiakkaat jaettiin satunnaisesti kahteen hoitoryhmään, joko kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja hyväksymis- ja omistautumisterapiaa saavaan ryhmään. Jokaisella terapeutilla oli kaksi asiakasta, yksi kummastakin ryhmästä. Asiakasryhmät eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ennen terapian alkua.
Tutkimuksessa käytettiin arviointimittareina SCL-90 oirekyselykaavaketta, BDI-depressiomittaria, AAQ-8 hyväksyntämittaria, sosiaalista toimintakykyä kartoittavaa JES-lomaketta sekä itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavia 0-100 asteikkoja. Terapeutit ja asiakkaat täyttivät lomakkeet ennen terapioiden alkua ja niiden päätyttyä.
Tutkimusten tulokset osoittivat, että psykologian opiskelijat kykenevät hoitamaan tuloksellisesti asiakkaita, joilla on psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja pari- ja ihmissuhdeongelmia. Molemmissa ryhmissä asiakkaiden psyykkinen vointi parani. Terapiaprosessin kokemisessa ei ryhmien välillä ollut eroja. Hyväksymis- ja omistautumisterapian lisääminen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan lisäsi asiakkaiden psykologista hyväksyntää ja tämän kautta paransi hoitotulosta. Hyväksynnän lisääntyminen oli yhteydessä sekä parempaan hoitotulokseen että kokemuksiin terapiaprosessista. Hyväksynnän lisääntyminen vaikutti terapiaan siten, että tapaamiset koettiin helpommiksi ja miellyttävämmiksi. Asiakkaat kokivat myös, että tärkeitä asioita käsiteltiin enemmän ja arvioivat mielialansa paremmaksi.
Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että hyväksynnän lisääntyminen on tärkeä osa psykoterapiaprosessia. Hyväksynnän lisääntyminen parantaa hoidon tuloksia ja vaikuttaa positiivisesti asiakkaiden kokemuksiin terapiaprosessista. Tämän vuoksi hyväksyntää lisääviä menetelmiä kannattaa painottaa etenkin terapian alkuvaiheessa. Molemmat tutkimuksessa käytetyt terapiamuodot vaikuttavat sekä tämän tutkimuksen että aiempien tutkimusten perusteella tehokkailta, mikä puoltaa menetelmien opettamista psykologian perustutkintoon kuuluvana osana.
Asiasanat: kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia, hyväksyntä
Tutkimukseen osallistui 17 terapeuttia ja 32 asiakasta. Asiakkaat jaettiin satunnaisesti kahteen hoitoryhmään, joko kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja hyväksymis- ja omistautumisterapiaa saavaan ryhmään. Jokaisella terapeutilla oli kaksi asiakasta, yksi kummastakin ryhmästä. Asiakasryhmät eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ennen terapian alkua.
Tutkimuksessa käytettiin arviointimittareina SCL-90 oirekyselykaavaketta, BDI-depressiomittaria, AAQ-8 hyväksyntämittaria, sosiaalista toimintakykyä kartoittavaa JES-lomaketta sekä itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavia 0-100 asteikkoja. Terapeutit ja asiakkaat täyttivät lomakkeet ennen terapioiden alkua ja niiden päätyttyä.
Tutkimusten tulokset osoittivat, että psykologian opiskelijat kykenevät hoitamaan tuloksellisesti asiakkaita, joilla on psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja pari- ja ihmissuhdeongelmia. Molemmissa ryhmissä asiakkaiden psyykkinen vointi parani. Terapiaprosessin kokemisessa ei ryhmien välillä ollut eroja. Hyväksymis- ja omistautumisterapian lisääminen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan lisäsi asiakkaiden psykologista hyväksyntää ja tämän kautta paransi hoitotulosta. Hyväksynnän lisääntyminen oli yhteydessä sekä parempaan hoitotulokseen että kokemuksiin terapiaprosessista. Hyväksynnän lisääntyminen vaikutti terapiaan siten, että tapaamiset koettiin helpommiksi ja miellyttävämmiksi. Asiakkaat kokivat myös, että tärkeitä asioita käsiteltiin enemmän ja arvioivat mielialansa paremmaksi.
Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että hyväksynnän lisääntyminen on tärkeä osa psykoterapiaprosessia. Hyväksynnän lisääntyminen parantaa hoidon tuloksia ja vaikuttaa positiivisesti asiakkaiden kokemuksiin terapiaprosessista. Tämän vuoksi hyväksyntää lisääviä menetelmiä kannattaa painottaa etenkin terapian alkuvaiheessa. Molemmat tutkimuksessa käytetyt terapiamuodot vaikuttavat sekä tämän tutkimuksen että aiempien tutkimusten perusteella tehokkailta, mikä puoltaa menetelmien opettamista psykologian perustutkintoon kuuluvana osana.
Asiasanat: kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia, hyväksyntä