Ihmisenä sekularisoituneessa todellisuudessa : Puhetta kasvatuksen ehdoista maallistumisproblematiikan valossa
KEMPPAINEN, SAILA (2006)
KEMPPAINEN, SAILA
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15553
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15553
Tiivistelmä
Tutkimuksessani tarkastelen jälkimodernia sekularisoitunutta yhteiskuntaa ja pohdin kasvatuksen mahdollisuutta arvorelativistisessa todellisuudessa. Kysyn myös ihmisen ainutlaatuisuuden perään instrumentalistisen ihmiskäsityksen värittämässä maailmanajassa.
Tutkimus käsittelee lähinnä länsimaisessa keskustelussa ajankohtaisena käytävää pohdintaa sekularisaatioproblematiikasta. Lisäksi se tarkastelee erikseen maallistumisväitettä suomalaisessa kontekstissa. Eri sekularisaatioparadigmojen kautta pyritään ottamaan haltuun kenttää, missä puhe maallistumisesta risteilee ja kuinka tosina väitteitä voidaan pitää. Tutkimus piirittää ihmisyyden ja olemassaolon ikuisia kysymyksiä, joihin vastaaminen ei modernisaation seurauksena ole muuttunut ainakaan helpommaksi.
Modernia yhteiskuntaa tarkastellaan postmodernin kriitikoiden tarjoaminen silmälasien kautta, mutta ei tyydytä lähihistorian tarkasteluun, vaan matkataan aina modernin juuriin saakka ja etsitään sieltä syitä aikamme kipupisteisiin. Mukana on niin kristinuskon kuin yleisen yhteiskuntafilosofian linjojen hahmottamista, kulttuurihistoriaa ja teologista pohdintaakin. Ajallisen perspektiivin luomisen kautta pyritään näkemään, millaisen kasvualustan postmoderni todellisuus luo ihmisyydelle. Erilaisten aikamme ilmiöiden tarkkailun kautta on mahdollista nähdä, miksi jälkimodernin ajan polttopisteessä kytee kysymys maallistumisesta ja mitä se tarkoittaa.
Tutkimuksessa todetaan moraalitodellisuuden pirstaloitumisen johtaneen hyvää koskevien moraalisten perustelemisen tapojen käyneen irrelevanteiksi arvosubjektivistisessa ilmastossa. Olemassaolonsa perusteita kyselevä ihminen kokee olevansa vaikenevassa maailmankaikkeudessa yksin, sillä ehjää traditiota ei ole enää tukemassa minuuden koostamista. Eksistenssikysymysten pohdinnassa tarvittaisiin yksilön tueksi ehjiä kollektiiveja ja ihmisyyden kaikkien puolien tunnustamista. Kasvatus kaipaisi arvojen maailmassa osviittoja, jotta identiteetti ja elämän mieli voisivat aueta. Vastuu ja pysähtyminen ihmisyyden mysteerin äärelle kysyvät paitsi rohkeutta, myös halua sitoutua.
Tutkimus ei ole ongelmaorientoitunut, eikä pitäydy tietyssä teorian tai auktoriteetin talutusnuorassa. Tutkimus on luonteeltaan eri näkemysten välinen dialogi, jossa eri kantoja erittelemällä pyritään saamaan maallistumisväitteistä otetta. Puheeseen osallistuu niin yhteiskuntatieteilijöitä, filosofeja, teologeja kuin kasvatustieteilijöitä. Tutkijan oma ajattelu kulkee tekstin lomassa ja kiteytyy pohdinnan lopussa teeseihin kasvatuksesta sekularisoituneessa todellisuudessa. Kirjoittajan toive on, että lopulta merkittävimmän äänen tässä työssä saisi auktoriteeteista suurin, lapsi.
Asiasanat: sekularisaatio, postmoderni, eksistenssi, merkityshorisontti, identiteetti, yksilö vs. yhteisö, individualismi, pluralismi, kollektiivinen muisti, fragmentoituminen, arvorelativismi, traditio, instrumentalistinen ihmiskäsitys, ihmisen ainutlaatuisuus.
Tutkimus käsittelee lähinnä länsimaisessa keskustelussa ajankohtaisena käytävää pohdintaa sekularisaatioproblematiikasta. Lisäksi se tarkastelee erikseen maallistumisväitettä suomalaisessa kontekstissa. Eri sekularisaatioparadigmojen kautta pyritään ottamaan haltuun kenttää, missä puhe maallistumisesta risteilee ja kuinka tosina väitteitä voidaan pitää. Tutkimus piirittää ihmisyyden ja olemassaolon ikuisia kysymyksiä, joihin vastaaminen ei modernisaation seurauksena ole muuttunut ainakaan helpommaksi.
Modernia yhteiskuntaa tarkastellaan postmodernin kriitikoiden tarjoaminen silmälasien kautta, mutta ei tyydytä lähihistorian tarkasteluun, vaan matkataan aina modernin juuriin saakka ja etsitään sieltä syitä aikamme kipupisteisiin. Mukana on niin kristinuskon kuin yleisen yhteiskuntafilosofian linjojen hahmottamista, kulttuurihistoriaa ja teologista pohdintaakin. Ajallisen perspektiivin luomisen kautta pyritään näkemään, millaisen kasvualustan postmoderni todellisuus luo ihmisyydelle. Erilaisten aikamme ilmiöiden tarkkailun kautta on mahdollista nähdä, miksi jälkimodernin ajan polttopisteessä kytee kysymys maallistumisesta ja mitä se tarkoittaa.
Tutkimuksessa todetaan moraalitodellisuuden pirstaloitumisen johtaneen hyvää koskevien moraalisten perustelemisen tapojen käyneen irrelevanteiksi arvosubjektivistisessa ilmastossa. Olemassaolonsa perusteita kyselevä ihminen kokee olevansa vaikenevassa maailmankaikkeudessa yksin, sillä ehjää traditiota ei ole enää tukemassa minuuden koostamista. Eksistenssikysymysten pohdinnassa tarvittaisiin yksilön tueksi ehjiä kollektiiveja ja ihmisyyden kaikkien puolien tunnustamista. Kasvatus kaipaisi arvojen maailmassa osviittoja, jotta identiteetti ja elämän mieli voisivat aueta. Vastuu ja pysähtyminen ihmisyyden mysteerin äärelle kysyvät paitsi rohkeutta, myös halua sitoutua.
Tutkimus ei ole ongelmaorientoitunut, eikä pitäydy tietyssä teorian tai auktoriteetin talutusnuorassa. Tutkimus on luonteeltaan eri näkemysten välinen dialogi, jossa eri kantoja erittelemällä pyritään saamaan maallistumisväitteistä otetta. Puheeseen osallistuu niin yhteiskuntatieteilijöitä, filosofeja, teologeja kuin kasvatustieteilijöitä. Tutkijan oma ajattelu kulkee tekstin lomassa ja kiteytyy pohdinnan lopussa teeseihin kasvatuksesta sekularisoituneessa todellisuudessa. Kirjoittajan toive on, että lopulta merkittävimmän äänen tässä työssä saisi auktoriteeteista suurin, lapsi.
Asiasanat: sekularisaatio, postmoderni, eksistenssi, merkityshorisontti, identiteetti, yksilö vs. yhteisö, individualismi, pluralismi, kollektiivinen muisti, fragmentoituminen, arvorelativismi, traditio, instrumentalistinen ihmiskäsitys, ihmisen ainutlaatuisuus.