Lemmikkieläinten merkitys autistisesti käyttäytyville lapsille
VIINAMÄKI, HANNA (2006)
VIINAMÄKI, HANNA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15412
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15412
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää autistisesti käyttäytyvien lasten ja lemmikkieläinten välistä suhdetta ja tarkastella sen merkitystä kohderyhmän lapsille. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten ja lemmikkieläinten välistä kiintymystä sekä lasten vuorovaikutusta lemmikkieläinten ja vanhempien kanssa. Lisäksi selvitettiin lemmikkieläinten käyttäytymistä lasten ja muiden perheenjäsenten kanssa ja tarkasteltiin lemmikkieläinten käyttäytymisen yhteyttä lasten ja lemmikkieläinten väliseen kiintymykseen. Tavoitteena oli myös tutkia, onko lasten ja lemmikkieläinten välisellä kiintymyksellä yhteyttä lasten sosiaalisiin taitoihin, kun otetaan huomioon heidän sosiaalinen kehitystasonsa.
Ilmoitus lomakekyselynä toteutettavasta tutkimuksesta toimitettiin Autismi-lehteen, keskustelupalstoille, erityiskouluille, Autismi- ja Aspergerliitolle, erityishuoltopiireille sekä kuntoutuskeskuksille ja vastaaville tahoille. Ilmoituksessa haettiin perheitä, joihin kuului
7-12 -vuotias autismin kirjon lapsi sekä vähintään yksi lemmikkieläin. Kyselylomakkeen palautti yhteensä 37 vanhempaa, joista 33 täytti postitetun lomakkeen ja neljä www-lomakkeen. Taustatietolomakkeessa kysyttiin vanhempiin, autistisesti käyttäytyviin lapsiin sekä lemmikkieläimiin liittyviä tietoja. Valmiiden mittareiden avulla arvioitiin lasten sosiaalista kehitystä (Vinelandin sosiaalisen kehityksen asteikko) ja sosiaalisia taitoja (SSRS). Autistisesti käyttäytyvien lasten ja lemmikkieläinten välistä kiintymystä, lasten vuorovaikutusta lemmikkieläinten ja vanhempien kanssa sekä lemmikkieläinten käyttäytymistä lasten ja muiden perheenjäsenten kanssa arvioitiin aiheita käsittelevien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella tätä tutkimusta varten laadittujen mittareiden avulla. Lisäksi vanhempia pyydettiin kirjoittamaan omia kokemuksiaan aiheesta.
Tutkimuksessa käytetyillä lomakekategorioilla mitattuna vanhemmat arvioivat autistisesti käyttäytyvien lasten ja lemmikkieläinten välisten kiintymyssuhteiden pitävän sisällään toveruutta, läheisyyttä ja tunnepitoisuutta keskimäärin usein. Lemmikkieläinten huolenpitoon lapset osallistuivat harvemmin. Suurimmalla osalla lapsista vuorovaikutus ei kuitenkaan ollut lemmikkieläinten kanssa muihin tärkeisiin vuorovaikutussuhteisiin nähden poikkeuksellisen läheistä. Lähempi tarkastelu vuorovaikutuksen eri osa-alueilla osoitti, että lapsilla ilmeni turvautumista ja toisen huomioimista useammin vanhempien kuin lemmikkieläinten kanssa. Lasten kontakti vanhempiin ja lemmikkieläimiin oli samankaltaista. Sen sijaan tunteiden ilmaiseminen oli autistisesti käyttäytyvillä lapsilla useammin myönteistä lemmikkieläinten kuin vanhempien kanssa. Lasten ja lemmikkieläinten vuorovaikutuksessa merkittävää olikin nimenomaan toisen tunteiden ja tarpeiden huomioon ottaminen ja omien tunneilmaisujen myönteisyys, mikä viittaa lemmikkieläinten mahdollisuuksiin vaikuttaa lasten empatiakykyyn. Tulokset osoittivat myös, että lemmikkieläinten käyttäytymisessä ilmeni aktiivisuutta ja kiltteyttä/herkkyyttä useammin muiden perheenjäsenten kuin autistisesti käyttäytyvien lasten kanssa. Vanhempien omien kokemusten perusteella tuotiin esille, että havaitut erot saattavat johtua myös siitä, että lemmikkieläinten käyttäytyminen erityislasten kanssa on laadullisesti erilaista kuin muiden perheenjäsenten kanssa. Lemmikkieläinten käyttäytyminen lasten kanssa oli kuitenkin yhteydessä lasten ja lemmikkieläinten väliseen kiintymykseen. Erityisesti lemmikkieläinten aktiivisuudella oli vahva positiivinen yhteys lasten ja lemmikkieläinten väliseen toveruuteen ja läheisyyteen. Lisäksi havaittiin, että lemmikkieläimet saattavat osaltaan olla edesauttamassa autistisesti käyttäytyvillä lapsilla usein kehityksen kuluessa tapahtuvaa edistymistä sosiaalisissa taidoissa.
Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan syy-seuraus -suhteisiin paneutuvia jatkotutkimuksia. Selvittämällä lemmikkieläinten merkitystä autistisesti käyttäytyvien lasten empatiakyvyn ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle saadaan olennaista tietoa myös eläinavusteisen terapian suunnitteluun kyseisellä kohderyhmällä.
Hakutermit:
ihminen-eläin -suhde, lemmikkieläimet, lapset, autismi, sosiaaliset taidot, eläinavusteinen terapia
Ilmoitus lomakekyselynä toteutettavasta tutkimuksesta toimitettiin Autismi-lehteen, keskustelupalstoille, erityiskouluille, Autismi- ja Aspergerliitolle, erityishuoltopiireille sekä kuntoutuskeskuksille ja vastaaville tahoille. Ilmoituksessa haettiin perheitä, joihin kuului
7-12 -vuotias autismin kirjon lapsi sekä vähintään yksi lemmikkieläin. Kyselylomakkeen palautti yhteensä 37 vanhempaa, joista 33 täytti postitetun lomakkeen ja neljä www-lomakkeen. Taustatietolomakkeessa kysyttiin vanhempiin, autistisesti käyttäytyviin lapsiin sekä lemmikkieläimiin liittyviä tietoja. Valmiiden mittareiden avulla arvioitiin lasten sosiaalista kehitystä (Vinelandin sosiaalisen kehityksen asteikko) ja sosiaalisia taitoja (SSRS). Autistisesti käyttäytyvien lasten ja lemmikkieläinten välistä kiintymystä, lasten vuorovaikutusta lemmikkieläinten ja vanhempien kanssa sekä lemmikkieläinten käyttäytymistä lasten ja muiden perheenjäsenten kanssa arvioitiin aiheita käsittelevien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella tätä tutkimusta varten laadittujen mittareiden avulla. Lisäksi vanhempia pyydettiin kirjoittamaan omia kokemuksiaan aiheesta.
Tutkimuksessa käytetyillä lomakekategorioilla mitattuna vanhemmat arvioivat autistisesti käyttäytyvien lasten ja lemmikkieläinten välisten kiintymyssuhteiden pitävän sisällään toveruutta, läheisyyttä ja tunnepitoisuutta keskimäärin usein. Lemmikkieläinten huolenpitoon lapset osallistuivat harvemmin. Suurimmalla osalla lapsista vuorovaikutus ei kuitenkaan ollut lemmikkieläinten kanssa muihin tärkeisiin vuorovaikutussuhteisiin nähden poikkeuksellisen läheistä. Lähempi tarkastelu vuorovaikutuksen eri osa-alueilla osoitti, että lapsilla ilmeni turvautumista ja toisen huomioimista useammin vanhempien kuin lemmikkieläinten kanssa. Lasten kontakti vanhempiin ja lemmikkieläimiin oli samankaltaista. Sen sijaan tunteiden ilmaiseminen oli autistisesti käyttäytyvillä lapsilla useammin myönteistä lemmikkieläinten kuin vanhempien kanssa. Lasten ja lemmikkieläinten vuorovaikutuksessa merkittävää olikin nimenomaan toisen tunteiden ja tarpeiden huomioon ottaminen ja omien tunneilmaisujen myönteisyys, mikä viittaa lemmikkieläinten mahdollisuuksiin vaikuttaa lasten empatiakykyyn. Tulokset osoittivat myös, että lemmikkieläinten käyttäytymisessä ilmeni aktiivisuutta ja kiltteyttä/herkkyyttä useammin muiden perheenjäsenten kuin autistisesti käyttäytyvien lasten kanssa. Vanhempien omien kokemusten perusteella tuotiin esille, että havaitut erot saattavat johtua myös siitä, että lemmikkieläinten käyttäytyminen erityislasten kanssa on laadullisesti erilaista kuin muiden perheenjäsenten kanssa. Lemmikkieläinten käyttäytyminen lasten kanssa oli kuitenkin yhteydessä lasten ja lemmikkieläinten väliseen kiintymykseen. Erityisesti lemmikkieläinten aktiivisuudella oli vahva positiivinen yhteys lasten ja lemmikkieläinten väliseen toveruuteen ja läheisyyteen. Lisäksi havaittiin, että lemmikkieläimet saattavat osaltaan olla edesauttamassa autistisesti käyttäytyvillä lapsilla usein kehityksen kuluessa tapahtuvaa edistymistä sosiaalisissa taidoissa.
Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan syy-seuraus -suhteisiin paneutuvia jatkotutkimuksia. Selvittämällä lemmikkieläinten merkitystä autistisesti käyttäytyvien lasten empatiakyvyn ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle saadaan olennaista tietoa myös eläinavusteisen terapian suunnitteluun kyseisellä kohderyhmällä.
Hakutermit:
ihminen-eläin -suhde, lemmikkieläimet, lapset, autismi, sosiaaliset taidot, eläinavusteinen terapia