"Alkoholiongelmasta kärsivien joukossa on eniten niitä, jotka eivät koskaan ole ottaneet ryyppyäkään" : Tutkimus Huoltaja-/Sosiaaliturva-lehden välittämästä alkoholiperheen kuvasta vuosina 1960-2004
KESKINEN, SUSANNA (2005)
KESKINEN, SUSANNA
2005
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15128
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15128
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkimuksessani vuosien 1960-2004 Huoltaja-/Sosiaaliturva-lehden artikkeleiden kautta rakentuvaa kuvaa alkoholiperheestä ja sen jäsenistä sekä sitä, mitkä asiat ovat milloinkin olleet keskiössä artikkeleiden alkoholiperhettä koskevassa keskustelussa. Tutkimuskysymykseni on: Millainen kuva alkoholiperheestä ja sen jäsenistä rakentuu Huoltaja-/Sosiaaliturva-lehden artikkeleissa aikavälillä 1960-2004? Lisäksi etsin vastauksia kysymyksiin, minkälainen sosiaalipoliittinen ongelma alkoholiperhe on, ja voiko lapsen etu toteutua alkoholiperheessä. Tarkastelukohteenani on se, mitä ja miten alkoholiperheestä on kirjoitettu sekä mitkä ovat kirjoitusten painopisteet ja esille nousevat teemat. Aineiston, 111 artikkelia, analysoin jäsenyyskategoria-analyysia soveltaen. Tutkimus on siten luonteeltaan kvalitatiivinen.
Tarkoituksenani on tuoda sosiaalipoliittisesti painottunut näkökulma alkoholiperheestä käytävään yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Pyrkimyksenäni on tehdä alkoholiperheen lapsen asemaa ja etua näkyvämmäksi sekä kiinnittää huomiota siihen, miten radikaalisti keskustelu alkoholiperheestä ja sen jäsenistä on muuttunut lähihistoriasta tähän päivään. Sosiaalipoliittinen ote nousee tutkimuksessani esille siinä, että alkoholiongelma on niin kansanterveydellinen kuin sosiaalinenkin ongelma. Perheenjäsenten etenkin lapsen hyvinvointi vaarantuu alkoholin vaikeuttaessa perhe-elämää, millä puolestaan on suoria terveydellisiä haittavaikutuksia. Lapsen fyysisellä ja psyykkisellä terveydellä on yksilöllisen merkityksensä ohella myös kauaskantoista kansallista merkitystä.
Tutkimustulokset osoittavat, että alkoholiperheen kuva on muuttunut merkittävästi tutkimusajanjaksolla. Se näkyy erityisesti siinä, miten eri perheenjäseniä on nostettu vuorotellen ammatilliselle näyttämölle. 1960-luvulla alkoholiongelmainen isä on artikkeleissa ehdottomana keskipisteenä. Isän näkyvyys heikkenee kuitenkin vuosikymmenten saatossa siinä määrin, että 2000-luvulle tultaessa se lähes katoaa. Alkoholiperheen äiti näyttäytyy 1960-luvulla lähinnä miehensä tukijana, kun taas 1970-luvulla myös äitiä aletaan kuvata vähitellen alkoholiongelmaisena. 1980-luvulla keskustelu äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ja sikiövaurioista valtaa palstatilan. 1990- ja 2000-luvuilla keskiössä on raskaudenaikainen alkoholinkäyttö sikiön näkökulmasta, jolloin äiti itsessään ei enää ole merkittävän huomion kohteena. Lapsen näyttäytyminen artikkeleissa etenee puolestaan täysin päinvastaisesti kuin isän: 1960-luvulla lapsi on näkymätön, mutta muuttuu vähitellen näkyväksi siten, että 2000-luvulla artikkelit käsittelevät lähes yksinomaan sikiötä tai lasta.
Niin alkoholiperhe kuin koko yhteiskuntammekin on kokenut monessa mielessä suuria murroksia vuosien 1960-2004 aikana. Rakennemuutoksen ohella taustalla on havaittavissa alkoholipolitiikan ja -kulttuurin sekä alkoholistihuollon vaikutuksia. Myös perhettä kohdanneet muutokset ovat muotoilleet ymmärrystä alkoholiperheestä uudelleen. Lapsen edun kannalta on keskeistä, että lapsen asema alkoholiperheessä jossa vanhemmuus on usein heikkoa on vihdoin tehty näkyväksi. Siitä huolimatta tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että alkoholiperheen lapsi tarvitsee yhä nykyistäkin enemmän huomiota ja ymmärrystä osakseen, sillä siten lapsen etu tehdään entistä näkyvämmäksi.
Tarkoituksenani on tuoda sosiaalipoliittisesti painottunut näkökulma alkoholiperheestä käytävään yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun. Pyrkimyksenäni on tehdä alkoholiperheen lapsen asemaa ja etua näkyvämmäksi sekä kiinnittää huomiota siihen, miten radikaalisti keskustelu alkoholiperheestä ja sen jäsenistä on muuttunut lähihistoriasta tähän päivään. Sosiaalipoliittinen ote nousee tutkimuksessani esille siinä, että alkoholiongelma on niin kansanterveydellinen kuin sosiaalinenkin ongelma. Perheenjäsenten etenkin lapsen hyvinvointi vaarantuu alkoholin vaikeuttaessa perhe-elämää, millä puolestaan on suoria terveydellisiä haittavaikutuksia. Lapsen fyysisellä ja psyykkisellä terveydellä on yksilöllisen merkityksensä ohella myös kauaskantoista kansallista merkitystä.
Tutkimustulokset osoittavat, että alkoholiperheen kuva on muuttunut merkittävästi tutkimusajanjaksolla. Se näkyy erityisesti siinä, miten eri perheenjäseniä on nostettu vuorotellen ammatilliselle näyttämölle. 1960-luvulla alkoholiongelmainen isä on artikkeleissa ehdottomana keskipisteenä. Isän näkyvyys heikkenee kuitenkin vuosikymmenten saatossa siinä määrin, että 2000-luvulle tultaessa se lähes katoaa. Alkoholiperheen äiti näyttäytyy 1960-luvulla lähinnä miehensä tukijana, kun taas 1970-luvulla myös äitiä aletaan kuvata vähitellen alkoholiongelmaisena. 1980-luvulla keskustelu äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ja sikiövaurioista valtaa palstatilan. 1990- ja 2000-luvuilla keskiössä on raskaudenaikainen alkoholinkäyttö sikiön näkökulmasta, jolloin äiti itsessään ei enää ole merkittävän huomion kohteena. Lapsen näyttäytyminen artikkeleissa etenee puolestaan täysin päinvastaisesti kuin isän: 1960-luvulla lapsi on näkymätön, mutta muuttuu vähitellen näkyväksi siten, että 2000-luvulla artikkelit käsittelevät lähes yksinomaan sikiötä tai lasta.
Niin alkoholiperhe kuin koko yhteiskuntammekin on kokenut monessa mielessä suuria murroksia vuosien 1960-2004 aikana. Rakennemuutoksen ohella taustalla on havaittavissa alkoholipolitiikan ja -kulttuurin sekä alkoholistihuollon vaikutuksia. Myös perhettä kohdanneet muutokset ovat muotoilleet ymmärrystä alkoholiperheestä uudelleen. Lapsen edun kannalta on keskeistä, että lapsen asema alkoholiperheessä jossa vanhemmuus on usein heikkoa on vihdoin tehty näkyväksi. Siitä huolimatta tuloksista voi vetää johtopäätöksen, että alkoholiperheen lapsi tarvitsee yhä nykyistäkin enemmän huomiota ja ymmärrystä osakseen, sillä siten lapsen etu tehdään entistä näkyvämmäksi.