Arthritic destruction of the hip joint and long term results of the Charnley total hip arthroplasty
Lehtimäki, Mauri Yrjänä (2001)
Lehtimäki, Mauri Yrjänä
Tampere University Press
2001
Kirurgia - Surgery
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2001-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5004-3
https://urn.fi/urn:isbn:951-44-5004-3
Tiivistelmä
Lonkan destruktiivinen artriitti ja Charnley lonkkatekonivelleikkausten pitkäaikaistulokset
Reumasäätiön sairaalassa 70-luvulla aloitettiin kerätä tutkimukseen vasta-alkaneita niveltulehduksia. Näistä nivelreumaa oli 96 potilaalla. 15 vuoden kuluessa heistä 31 potilaalla oli selkeät tai vakavat lonkkanivelen muutokset, jotka näkyivät röntgenkuvissa. Voitiin osoittaa, että lonkan tuhoutumista ennusti vaikeampi taudin ilmenemismuoto, kun sitä mitattiin ns. Larsen nivelpisteytyksellä, toimintakykyindeksillä, elimistön tulehdusta kuvaavilla laboriatoriotutkimuksilla ja amyloidoosin esiintymisellä. Mielenkiintoinen löydos oli lonkan tuhoutuminen useammin niillä reumaa sairastavilla, joilta löytyi HLA-B27 kudostekijä.
Lonkkanivelen vaurioiduttua toimintakykyä rajoittavaksi, voidaan tämä korvata tekonivelellä. Tässä tutkimuksessa keskityttiin englantilaisen Sir John Charnleyn 50-60-luvulla kehittämään sementilliseen tekoniveleen. Leikkaukset ja asianmukainen kuntouttava jälkihoito tehtiin Reumasäätiön sairaalassa. Tutkimuksessa seurattiin, kuinka kauan vuosina 1971-1991 leikatut tekonivelet kestivät toimintakykyisinä, ennenkuin tekonivel tai sen osa piti vaihtaa. Aikuisreumassa, jossa potilaiden keski-ikä oli 53 vuotta leikkaushetkenä, 1553 tekonivelestä oli toimivina 91% kymmenen ja 83% viidentoista vuoden kohdalla. Lapsireumaa sairastavilla, jossa keski-ikä oli 32 v, 186 tekonivelestä oli toimivina 92% kymmenen ja 83% viidentoista vuoden kohdalla toimintakykyisiä . Selkärankareumassa potilaiden keski-ikä oli 40 vuotta leikkaushetkellä ja vastaavasti toimivina pysyi 80% kymmenen ja 66 % viidentoista vuoden kohdalla. Lonkkatekonivelen irtoamisriskiä näytti lisäävään aikuisreumassa nuori ikä, mies sukupuoli ja sairastettu amyloidoosi ja lapsireumassa ainoastaan kortisonin käyttö. Selkärankareumassa ei mitään selvää tekonivelen kestoa toimintakykyisenä estävää tekijää ei pystytty löytämään.
Charnleyn tekoniveltä pidetään useissa kansainvälisissä tutkimuksissa hyvänä esimerkkinä (Gold standard) onnistuneesta tekonivelkirurgiasta. Tämä tutkimus puoltaa sen käyttöä myös Suomessa reumapotilailla.
Reumasäätiön sairaalassa 70-luvulla aloitettiin kerätä tutkimukseen vasta-alkaneita niveltulehduksia. Näistä nivelreumaa oli 96 potilaalla. 15 vuoden kuluessa heistä 31 potilaalla oli selkeät tai vakavat lonkkanivelen muutokset, jotka näkyivät röntgenkuvissa. Voitiin osoittaa, että lonkan tuhoutumista ennusti vaikeampi taudin ilmenemismuoto, kun sitä mitattiin ns. Larsen nivelpisteytyksellä, toimintakykyindeksillä, elimistön tulehdusta kuvaavilla laboriatoriotutkimuksilla ja amyloidoosin esiintymisellä. Mielenkiintoinen löydos oli lonkan tuhoutuminen useammin niillä reumaa sairastavilla, joilta löytyi HLA-B27 kudostekijä.
Lonkkanivelen vaurioiduttua toimintakykyä rajoittavaksi, voidaan tämä korvata tekonivelellä. Tässä tutkimuksessa keskityttiin englantilaisen Sir John Charnleyn 50-60-luvulla kehittämään sementilliseen tekoniveleen. Leikkaukset ja asianmukainen kuntouttava jälkihoito tehtiin Reumasäätiön sairaalassa. Tutkimuksessa seurattiin, kuinka kauan vuosina 1971-1991 leikatut tekonivelet kestivät toimintakykyisinä, ennenkuin tekonivel tai sen osa piti vaihtaa. Aikuisreumassa, jossa potilaiden keski-ikä oli 53 vuotta leikkaushetkenä, 1553 tekonivelestä oli toimivina 91% kymmenen ja 83% viidentoista vuoden kohdalla. Lapsireumaa sairastavilla, jossa keski-ikä oli 32 v, 186 tekonivelestä oli toimivina 92% kymmenen ja 83% viidentoista vuoden kohdalla toimintakykyisiä . Selkärankareumassa potilaiden keski-ikä oli 40 vuotta leikkaushetkellä ja vastaavasti toimivina pysyi 80% kymmenen ja 66 % viidentoista vuoden kohdalla. Lonkkatekonivelen irtoamisriskiä näytti lisäävään aikuisreumassa nuori ikä, mies sukupuoli ja sairastettu amyloidoosi ja lapsireumassa ainoastaan kortisonin käyttö. Selkärankareumassa ei mitään selvää tekonivelen kestoa toimintakykyisenä estävää tekijää ei pystytty löytämään.
Charnleyn tekoniveltä pidetään useissa kansainvälisissä tutkimuksissa hyvänä esimerkkinä (Gold standard) onnistuneesta tekonivelkirurgiasta. Tämä tutkimus puoltaa sen käyttöä myös Suomessa reumapotilailla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]