Vaikeahoitoisen epilepsian yhteys SCL-90-oirekyselyllä todettuihin mielenterveyden oireulottuvuuksiin
Lappalainen, Lisa (2018)
Lappalainen, Lisa
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809042449
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201809042449
Tiivistelmä
Tämän havainnoivan kliinisen tutkimuksen päätavoite on kartoittaa vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden psykiatristen oireiden esiintyvyyttä SCL-90-oirekyselyllä. Lisäksi tavoitteena on selvittää psykiatriseen oireiluun yhteydessä olevia riskitekijöitä, sekä voiko moniuloitteisella kyselyllä ennustaa diagnoosia.
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavat tutkittavat (n=101) rekrytoitiin TAYS:n epilepsiayksikön käyntien yhteydessä. Psykiatri suoritti tutkittaville psykiatrisen kliinisen tutkimuksen, jonka yhteydessä täytettiin SCL-90 -oirekysely sekä muita psykiatrisia mittareita. SCL-90-oirekyselyllä havaittujen oireulottuvuuksien pistemääriä käsiteltiin t-testillä, Mann-Whitneyn U-testillä, varianssianaalyysillä, linaarisella ja logistisella regressiomallilla sekä korrelaatioanalyysillä.
Tutkittavilla havaittiin psykiatrisia oireita merkittävästi enemmän kuin suomalaisella normiväestöllä. Erityisesti korostuivat pakko-oireet, masentuneisuus ja foobinen ahdistus, mutta oiredimensioiden pistemäärät erosivat erilaisissa psykiatrisissa tiloissa. Riskitekijää, joka lisäisi tutkittavien kokemia psykiatrisia oireita, ei löydetty tarkasteltuna yksittäin tai monimuuttujamallilla. SCL-90:n keskeiset oiredimensiot korreloivat voimakkaasti MADRS- ja BDI-kyselyiden tuloksiin.
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden SCL-90-oirekyselyllä raportoimat psykiatriset oireet ovat yleisiä, mutta tulosten perusteella ei voida määrittää riskitekijöitä psykiatriselle oireilulle. SCL-90 näyttäisi kykenevän erottelemaan psykiatristen tilojen välillä ja olevan luotettava vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden oireiden kartoituksessa.
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavat tutkittavat (n=101) rekrytoitiin TAYS:n epilepsiayksikön käyntien yhteydessä. Psykiatri suoritti tutkittaville psykiatrisen kliinisen tutkimuksen, jonka yhteydessä täytettiin SCL-90 -oirekysely sekä muita psykiatrisia mittareita. SCL-90-oirekyselyllä havaittujen oireulottuvuuksien pistemääriä käsiteltiin t-testillä, Mann-Whitneyn U-testillä, varianssianaalyysillä, linaarisella ja logistisella regressiomallilla sekä korrelaatioanalyysillä.
Tutkittavilla havaittiin psykiatrisia oireita merkittävästi enemmän kuin suomalaisella normiväestöllä. Erityisesti korostuivat pakko-oireet, masentuneisuus ja foobinen ahdistus, mutta oiredimensioiden pistemäärät erosivat erilaisissa psykiatrisissa tiloissa. Riskitekijää, joka lisäisi tutkittavien kokemia psykiatrisia oireita, ei löydetty tarkasteltuna yksittäin tai monimuuttujamallilla. SCL-90:n keskeiset oiredimensiot korreloivat voimakkaasti MADRS- ja BDI-kyselyiden tuloksiin.
Vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden SCL-90-oirekyselyllä raportoimat psykiatriset oireet ovat yleisiä, mutta tulosten perusteella ei voida määrittää riskitekijöitä psykiatriselle oireilulle. SCL-90 näyttäisi kykenevän erottelemaan psykiatristen tilojen välillä ja olevan luotettava vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavien potilaiden oireiden kartoituksessa.