Lähi- ja puhelintulkkaustilanteiden erot: toistojen välittyminen kohdekielelle
Kalaeva, Arina; Ahlman, Rita (2017)
Kalaeva, Arina
Ahlman, Rita
2017
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712203008
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712203008
Tiivistelmä
Pro gradussa Lähi- ja puhelintulkkaustilanteiden erot: toistojen välittyminen kohdekielelle selvitetään, tulkataanko toistoja puhelintulkkauksessa enemmän kuin lähitulkkauksessa. Lähitulkkauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa sekä tulkki että kaikki osallistujat ovat näkö- ja kuuloyhteydessä toisiinsa. Puhelintulkkauksessa tulkki on toisessa tilassa puhelinyhteyden päässä keskustelijoista.
Puhelintulkkaus on kasvava ala – ainakin osittain kustannustehokkuutensa takia. Tulkin ei tarvitse tulla paikan päälle, mikä säästää aikaa ja rahaa, ja tällä tavalla tulkki voidaan saada tarvittaessa hyvinkin nopeasti tilanteisiin, jotka sitä vaativat. Esimerkiksi harvinaisten kielten kohdalla puhelintulkkaus voi olla ainoa mahdollisuus saada tulkki ylipäätään mukaan.
Hypoteesina on se, että puhelimessa tulkki tulkkaa useammin toistoja kuin lähitulkkaustilanteessa, sillä tulkin huomio keskittyy pelkkään auditiiviseen ärsykkeeseen visuaalisen kontaktin puuttuessa.
Tutkimuksen aineistona oli lähitulkkauksena ja puhelintulkkauksena toteutetut haastattelut, jotka olivat osa projektia Yhteisymmärryksen saavuttaminen nonverbaalisin keinoin. Projektissa on ollut mukana niin tulkkauksen opiskelijoita kuin tulkkauksen ammattilaisiakin.
Tarkastelemme kuuden tulkin suorituksia. Jokainen tulkki on tulkannut kerran lähi- ja kerran puhelintulkkaustilanteessa, täten tutkimusmateriaalinamme toimii 12 haastattelua (kuusi lähi- ja kuusi puhelintulkkauksena toteutettua), joista on olemassa video- ja äänitallenteita, jotka myöhemmin litteroitiin. Litteroiduista haastatteluista löydetyt toistot jaettiin viiteen kategoriaan: tarkentava toisto, uudelleenmuotoilu, toisto tehostuskeinona, eksplikointi, sekä evidentiaalisen markerin toisto. Toistojen välittymistä arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: toisto välittynyt, toisto välittynyt osittain ja toisto ei välittynyt. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia piirteitä.
Tutkimuksen keskeisin löytö oli, että hypoteesin vastaisesti puhelintulkkauksen aikana toistot eivät välittyneet tulkkeeseen paremmin kuin lähitulkkauksessakaan. Toisaalta tulkit välittivät kahta kategorioista - tarkentavia toistoja sekä eksplikointeja – huomattavasti enemmän sekä lähi- että puhelintulkkaustilanteiden aikana kuin muita kategorioita. Tarkentava toisto ja eksplikointi ovat siis molemmat sellaisia toistojen kategorioita, jotka sisältävät jotakin uutta tietoa, ja voi olla, että se on vaikuttanut tulkkien suoritukseen. Tämän perusteella voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että toistojen välittymiseen tulkkeeseen ei vaikuta se, tulkkaako tulkki puhelimen välityksellä vai paikan päällä. Sen sijaan toistojen laadulla on merkitystä.
Puhelintulkkaus on kasvava ala – ainakin osittain kustannustehokkuutensa takia. Tulkin ei tarvitse tulla paikan päälle, mikä säästää aikaa ja rahaa, ja tällä tavalla tulkki voidaan saada tarvittaessa hyvinkin nopeasti tilanteisiin, jotka sitä vaativat. Esimerkiksi harvinaisten kielten kohdalla puhelintulkkaus voi olla ainoa mahdollisuus saada tulkki ylipäätään mukaan.
Hypoteesina on se, että puhelimessa tulkki tulkkaa useammin toistoja kuin lähitulkkaustilanteessa, sillä tulkin huomio keskittyy pelkkään auditiiviseen ärsykkeeseen visuaalisen kontaktin puuttuessa.
Tutkimuksen aineistona oli lähitulkkauksena ja puhelintulkkauksena toteutetut haastattelut, jotka olivat osa projektia Yhteisymmärryksen saavuttaminen nonverbaalisin keinoin. Projektissa on ollut mukana niin tulkkauksen opiskelijoita kuin tulkkauksen ammattilaisiakin.
Tarkastelemme kuuden tulkin suorituksia. Jokainen tulkki on tulkannut kerran lähi- ja kerran puhelintulkkaustilanteessa, täten tutkimusmateriaalinamme toimii 12 haastattelua (kuusi lähi- ja kuusi puhelintulkkauksena toteutettua), joista on olemassa video- ja äänitallenteita, jotka myöhemmin litteroitiin. Litteroiduista haastatteluista löydetyt toistot jaettiin viiteen kategoriaan: tarkentava toisto, uudelleenmuotoilu, toisto tehostuskeinona, eksplikointi, sekä evidentiaalisen markerin toisto. Toistojen välittymistä arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: toisto välittynyt, toisto välittynyt osittain ja toisto ei välittynyt. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia piirteitä.
Tutkimuksen keskeisin löytö oli, että hypoteesin vastaisesti puhelintulkkauksen aikana toistot eivät välittyneet tulkkeeseen paremmin kuin lähitulkkauksessakaan. Toisaalta tulkit välittivät kahta kategorioista - tarkentavia toistoja sekä eksplikointeja – huomattavasti enemmän sekä lähi- että puhelintulkkaustilanteiden aikana kuin muita kategorioita. Tarkentava toisto ja eksplikointi ovat siis molemmat sellaisia toistojen kategorioita, jotka sisältävät jotakin uutta tietoa, ja voi olla, että se on vaikuttanut tulkkien suoritukseen. Tämän perusteella voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että toistojen välittymiseen tulkkeeseen ei vaikuta se, tulkkaako tulkki puhelimen välityksellä vai paikan päällä. Sen sijaan toistojen laadulla on merkitystä.