Der Deutschclub an finnischen Schulen – Frühes Fremdsprachenlernen in informeller Lernumgebung
Hertell, Heidi (2015)
Hertell, Heidi
2015
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505081398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201505081398
Tiivistelmä
Kielikerhot ja kielisuihkut ovat viime vuosina olleet yhä suositumpia tapoja tutustuttaa 2.–4.-luokkien oppilaat vieraiden kielten maailmaan leikkien, laulaen ja pelejä pelaten. Tarkoituksena on saada oppilaat innostumaan vieraista kielistä ja motivoida heitä opiskelemaan kieliä myös tulevaisuudessa. Kerhoilla tai kielisuihkuilla ei ole vakiintuneita toteutustapoja, joten käytännössä ne voivat olla hyvinkin erilaisia. Juuri moninaisuutensa vuoksi ne ovatkin tärkeitä tutkimuskohteita.
Lukuvuonna 2012–2013 toimin 2.–3.-luokkalaisille tarkoitetuissa kielikerhoissa kerhonohjaajana. Tämä tutkielma ja sen aineistona toiminut kielikerho esittelee, kuinka ohjaamassani kielikerhossa opiskeltiin syyslukukauden ajan saksaa. Tutkimuksen kerho oli yksi Tampereen kaupungin Harrastava iltapäivä -hankkeen HIP-kerhoista. Kerhon tavoitteena oli innostaa oppilaita kielten opiskeluun sekä monipuolistaa heidän kielivalintojaan. Saksan kerho toimi kaksikielisenä oppimisympäristönä, jossa pelit ja leikit olivat keskeisessä roolissa. Kerho-ohjaajana kiinnitin huomiota sekä varhaisen kielenoppimisen että kerhopedagogiikan tavoitteisiin.
Tutkielman teoreettisessa osiossa esitellään suomalaisen kieltenopetuksen kielikoulutuspoliittisia haasteita, varhaisen kielenopetuksen muotoja sekä suomalaista kerhopedagogiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka varhaisen kielenopetuksen toimintaperiaatteet ovat toteutettavissa kerho-opetuksessa. Opetuksessa noudatetut periaatteet juontavat juurensa kielikylpyopetuksesta, jossa vieras kieli on keskeisessä roolissa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ohjaamassani kerhossa noudatettiin näitä samoja periaatteita, jotka muun muassa havainnollistavat opettajan vieraskielistä puhetta. Toimintaperiaatteiden lisäksi tutkimuksessa selvitetään kerhopedagogiikan ja informaalin oppimisympäristön toteutumista kielikerhossa. Lopuksi pohdin myös kerhonohjaajakokemukseni puitteissa, kuinka kerhopedagogiikkaa sekä varhaisen kielenoppimisen toimintaperiaatteita voidaan hyödyntää esimerkiksi juuri kielikerhoissa.
Tutkielman aineisto koostuu videoitujen kerhotuntien valituista aktiviteeteista. Kerhotunteja on arvioitu keskustelunanalyysistä tunnetun litterointitavan ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä kävi ilmi, että kerhopedagogiikka ja varhaisen kielenoppimisen periaatteet tukevat hyvin toisiaan. Oppilaat pitivät kielikerhoa mieleisenä oppimisympäristönä ja ovat motivoituneita opiskelemaan muitakin kieliä. Oppimisympäristö täyttää informaalin oppimisen tunnuspiirteet ja mahdollistaa kielenoppimisen ympäristössä, jossa opitaan leikin avulla. Nonverbaliikka, erilaiset mediat ja visualisointi tukevat oppilaiden kielen ymmärtämistä ja heidän oppimisprosessiaan. Kielelliset viittaukset, kielen äänenpainon käyttö, sisällön uudelleen muotoilu ja toistaminen sekä äidinkielen käyttö auttavat oppilaita ymmärtämään puheen sisältöä. Myös kontekstilla on suuri vaikutus oppilaiden motivaatioon kielenoppimisessa. Autenttiset oppimistilanteet innostavat oppilaita käyttämään vierasta kieltä osana vuorovaikutusta.
Yleisesti ottaen voin todeta, että kerhoympäristö voi mahdollistaa kielenopetukselle ympäristön, jossa kielenoppiminen tuntuu oppilaille miellyttävältä harrastukselta. Kerhotoiminnan avulla oppilaat innostuvat kielten opiskelusta ja valitsevat mahdollisesti jo nuorena useita kieliä opiskeltavikseen. Lisäksi oppilaat oppivat vierasta kieltä kerhotoiminnan ohella. Kielikerhotoiminnalla voidaan täten tukea sekä elinikäisen kielenoppisen toteutumista että kieliryhmien muodostumista.
Haluan lämpimästi kiittää tutkimukseeni osallistuneita oppilaita sekä heidän vanhempiaan siitä, että he mahdollistivat tutkimukseni toteuttamisen. Oppilaat eivät antaneet tutkimuksen tai kerhokertojen videoimisen häiritä aitoa osallistumistaan kerhotoimintaan, vaan auttoivat luomaan mielekkään kielenoppimisympäristön kerhoomme. Myös Tampereen kaupungin HIP-toiminta ansaitsee maininnan tämänkaltaisen toiminnan mahdollistamisesta sekä kielenoppimisen tukemisesta.
Lukuvuonna 2012–2013 toimin 2.–3.-luokkalaisille tarkoitetuissa kielikerhoissa kerhonohjaajana. Tämä tutkielma ja sen aineistona toiminut kielikerho esittelee, kuinka ohjaamassani kielikerhossa opiskeltiin syyslukukauden ajan saksaa. Tutkimuksen kerho oli yksi Tampereen kaupungin Harrastava iltapäivä -hankkeen HIP-kerhoista. Kerhon tavoitteena oli innostaa oppilaita kielten opiskeluun sekä monipuolistaa heidän kielivalintojaan. Saksan kerho toimi kaksikielisenä oppimisympäristönä, jossa pelit ja leikit olivat keskeisessä roolissa. Kerho-ohjaajana kiinnitin huomiota sekä varhaisen kielenoppimisen että kerhopedagogiikan tavoitteisiin.
Tutkielman teoreettisessa osiossa esitellään suomalaisen kieltenopetuksen kielikoulutuspoliittisia haasteita, varhaisen kielenopetuksen muotoja sekä suomalaista kerhopedagogiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka varhaisen kielenopetuksen toimintaperiaatteet ovat toteutettavissa kerho-opetuksessa. Opetuksessa noudatetut periaatteet juontavat juurensa kielikylpyopetuksesta, jossa vieras kieli on keskeisessä roolissa päivittäisessä kanssakäymisessä. Ohjaamassani kerhossa noudatettiin näitä samoja periaatteita, jotka muun muassa havainnollistavat opettajan vieraskielistä puhetta. Toimintaperiaatteiden lisäksi tutkimuksessa selvitetään kerhopedagogiikan ja informaalin oppimisympäristön toteutumista kielikerhossa. Lopuksi pohdin myös kerhonohjaajakokemukseni puitteissa, kuinka kerhopedagogiikkaa sekä varhaisen kielenoppimisen toimintaperiaatteita voidaan hyödyntää esimerkiksi juuri kielikerhoissa.
Tutkielman aineisto koostuu videoitujen kerhotuntien valituista aktiviteeteista. Kerhotunteja on arvioitu keskustelunanalyysistä tunnetun litterointitavan ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä kävi ilmi, että kerhopedagogiikka ja varhaisen kielenoppimisen periaatteet tukevat hyvin toisiaan. Oppilaat pitivät kielikerhoa mieleisenä oppimisympäristönä ja ovat motivoituneita opiskelemaan muitakin kieliä. Oppimisympäristö täyttää informaalin oppimisen tunnuspiirteet ja mahdollistaa kielenoppimisen ympäristössä, jossa opitaan leikin avulla. Nonverbaliikka, erilaiset mediat ja visualisointi tukevat oppilaiden kielen ymmärtämistä ja heidän oppimisprosessiaan. Kielelliset viittaukset, kielen äänenpainon käyttö, sisällön uudelleen muotoilu ja toistaminen sekä äidinkielen käyttö auttavat oppilaita ymmärtämään puheen sisältöä. Myös kontekstilla on suuri vaikutus oppilaiden motivaatioon kielenoppimisessa. Autenttiset oppimistilanteet innostavat oppilaita käyttämään vierasta kieltä osana vuorovaikutusta.
Yleisesti ottaen voin todeta, että kerhoympäristö voi mahdollistaa kielenopetukselle ympäristön, jossa kielenoppiminen tuntuu oppilaille miellyttävältä harrastukselta. Kerhotoiminnan avulla oppilaat innostuvat kielten opiskelusta ja valitsevat mahdollisesti jo nuorena useita kieliä opiskeltavikseen. Lisäksi oppilaat oppivat vierasta kieltä kerhotoiminnan ohella. Kielikerhotoiminnalla voidaan täten tukea sekä elinikäisen kielenoppisen toteutumista että kieliryhmien muodostumista.
Haluan lämpimästi kiittää tutkimukseeni osallistuneita oppilaita sekä heidän vanhempiaan siitä, että he mahdollistivat tutkimukseni toteuttamisen. Oppilaat eivät antaneet tutkimuksen tai kerhokertojen videoimisen häiritä aitoa osallistumistaan kerhotoimintaan, vaan auttoivat luomaan mielekkään kielenoppimisympäristön kerhoomme. Myös Tampereen kaupungin HIP-toiminta ansaitsee maininnan tämänkaltaisen toiminnan mahdollistamisesta sekä kielenoppimisen tukemisesta.