Kaikki kiertyy euroon. Tapaustutkimus henkilöstötiedon hyödyntämisestä kunnan talouden tervehdyttämisessä.
Ojanen, Kaisa (2014)
Ojanen, Kaisa
2014
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192140
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192140
Tiivistelmä
Entistä enemmän pitäisi olla henkilöstöresurssia ja työ täytyisi tehdä entistä vähemmillä resursseilla kuvasi kunnan tilannetta yksi haastatelluista henkilöstöammattilaisista. Tilanne on sama koko kuntasektorilla vallitsevassa taloustilanteessa.
Kunta-alalla tuotetaan palveluita, joita voi kutsua aineettomiksi tuotoksiksi. Näiden aineet-tomien tuotoksien parissa työskentelee Suomessa yhteensä 437 000 ihmistä. Kuntien taloudelliset paineet kohdistuvat niiden suurimpaan voimavaraan eli henkilöstöön, jolla on merkittävä vaikutus palveluiden tuottamiseen. Aineeton pääoma on keskeisessä roolissa suunniteltaessa ja toteutettaessa kuntien talouden tervehdyttämistoimia. Henkilöstötieto kuvaa aineettoman pääoman tilaa ja sen seuraaminen on tiiviisti kytköksissä talouden tervehdyttämiseen. Aihe on selvästi ajankohtainen myös kansainvälisesti, koska uutta tutkimusta aineettoman pääoman raportoinnista sekä raportointitiedon hyödyntämisestä on hyvin saatavilla.
Käsillä oleva tutkimus on tapaustutkimus, jossa kuvataan neljän kunnan henkilöstötiedon keräämistä ja sen hyödyntämistä kunnan säästötoimissa. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuntien henkilöstöjohtajia. Teoreettinen viitekehys muodostuu aineettoman pääoman jäsentämisestä ja muotoutumisesta henkilöpääoman, organisaatio- ja rakennepääoman sekä suhdepääoman näkökulmasta.
Tutkimuksen tulosten perusteella ilmeni, että vuosittain laadittavan, menneeseen katso-van, henkilöstöraportin rooli on hyvin vähäinen ja huomio kiinnittyy henkilöstötiedon seu-raamisessa mahdollisimman ajantasaiseen tietoon. Kuntien henkilöstötieto liittyi merkittä-västi talouteen ja sen tervehdyttämiseen, koska henkilöstö suurimpana voimavarana muodostaa myös kuntien suuren menoerän. Henkilöstötieto keskittyi pääosin kuvaamaan henkilöpääomaa ja keskeisimmät jatkuvassa seurannassa olevat luvut liittyivät henkilöstömäärään, palkkamenoihin sekä sairauspoissaoloihin. Merkittävää oli kuitenkin huomioida, että kaikki aineettoman pääoman osa-alueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, eikä säästöjä tai kehittämistoimia voida kohdentaa vain yhteen osaan aineetonta pääomaa ilman, että se vaikuttaa myös toisiin osa-alueisiin. Henkilöstötiedon ja strategian vuorovaikutus sen sijaan jäi melko ohueksi ja siinä olisi kunnissa vielä kehitettävää.
Kunta-alalla tuotetaan palveluita, joita voi kutsua aineettomiksi tuotoksiksi. Näiden aineet-tomien tuotoksien parissa työskentelee Suomessa yhteensä 437 000 ihmistä. Kuntien taloudelliset paineet kohdistuvat niiden suurimpaan voimavaraan eli henkilöstöön, jolla on merkittävä vaikutus palveluiden tuottamiseen. Aineeton pääoma on keskeisessä roolissa suunniteltaessa ja toteutettaessa kuntien talouden tervehdyttämistoimia. Henkilöstötieto kuvaa aineettoman pääoman tilaa ja sen seuraaminen on tiiviisti kytköksissä talouden tervehdyttämiseen. Aihe on selvästi ajankohtainen myös kansainvälisesti, koska uutta tutkimusta aineettoman pääoman raportoinnista sekä raportointitiedon hyödyntämisestä on hyvin saatavilla.
Käsillä oleva tutkimus on tapaustutkimus, jossa kuvataan neljän kunnan henkilöstötiedon keräämistä ja sen hyödyntämistä kunnan säästötoimissa. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuntien henkilöstöjohtajia. Teoreettinen viitekehys muodostuu aineettoman pääoman jäsentämisestä ja muotoutumisesta henkilöpääoman, organisaatio- ja rakennepääoman sekä suhdepääoman näkökulmasta.
Tutkimuksen tulosten perusteella ilmeni, että vuosittain laadittavan, menneeseen katso-van, henkilöstöraportin rooli on hyvin vähäinen ja huomio kiinnittyy henkilöstötiedon seu-raamisessa mahdollisimman ajantasaiseen tietoon. Kuntien henkilöstötieto liittyi merkittä-västi talouteen ja sen tervehdyttämiseen, koska henkilöstö suurimpana voimavarana muodostaa myös kuntien suuren menoerän. Henkilöstötieto keskittyi pääosin kuvaamaan henkilöpääomaa ja keskeisimmät jatkuvassa seurannassa olevat luvut liittyivät henkilöstömäärään, palkkamenoihin sekä sairauspoissaoloihin. Merkittävää oli kuitenkin huomioida, että kaikki aineettoman pääoman osa-alueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, eikä säästöjä tai kehittämistoimia voida kohdentaa vain yhteen osaan aineetonta pääomaa ilman, että se vaikuttaa myös toisiin osa-alueisiin. Henkilöstötiedon ja strategian vuorovaikutus sen sijaan jäi melko ohueksi ja siinä olisi kunnissa vielä kehitettävää.