Intermediaalinen näyttämö : miten teatterin ja elokuvan välinen intermediaalisuus näkyy Zholdakin Anna Kareninan ja Wrightin Anna Kareninan esityksellisissä ja elokuvallisissa keinoissa sekä estetiikassa?
Kotipelto, Sinituuli (2014)
Kotipelto, Sinituuli
2014
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404231354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404231354
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on teatterin ja elokuvan välinen intermediaalisuus. Nykyaikana eri mediumit eivät toimi irrallaan toisistaan, vaan ne ovat yhä enenevässä määrin vuorovaikutuksessa keskenään niin sisältöjen, estetiikan kuin merkitysten tasolla. Tarkastelen tutkielmassani formalistisen esitys- ja elokuva-analyysin avulla, miten intermediaalisuus näkyy ukrainalaisen teatteriohjaaja Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatteriin ohjaaman Anna Karenina -esityksen ja englantilaisen elokuvaohjaaja Joe Wrightin ohjaaman Anna Karenina -elokuvan esteettisissä keinoissa sekä käsitysmalleissa. Analysoin, miten toisesta mediumista lainatut piirteet asettuvat ja miten ne on asetettu osaksi esimerkkiteosteni oman mediumin estetiikkaa.
Käsittelen intermediaalisuutta näkökulmasta, jonka mukaan se voidaan ymmärtää jonkin mediumin esteettisten keinojen sekä näkemisen, kuulemisen ja olemisen tapojen jäljittelynä tai toteuttamisena toisessa taidemuodossa. Esittelen tutkielmassani kaksi intermediaalisuuden käsittelyyn syntynyttä tarkastelukulmaa, medium- ja intermedialähtöisen näkemyksen, ja määrittelen kaksi intermediaalisuuteen olennaisesti liittyvää käsitettä, multimediaalisuuden ja transmediaalisuuden. Tarkastelen lisäksi tarkemmin teatterin ja elokuvan välistä intermedialisuutta sekä niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Käsittelen postdraamallista teatteria ja postklassista elokuvaa esimerkkeinä intermediaalisesta teatterista ja elokuvasta.
Analyysieni perusteella intermediaalisuus näkyy sekä Zholdakin Anna Kareninassa että Wrightin Anna Kareninassa teosten aika- ja tilaestetiikassa, itserefleksiivisyydessä sekä teknologian käytössä ja näyttelijäntyössä. Toisen mediumin estetiikkaa on käytetty esimerkeissäni luomaan jatkuvuutta tai leikkaamaan kohtauksia sekä korostamaan asioita, yksityiskohtia ja tunnelmia. Toisen taidemuodon keinoilla on pystytty luomaan oman mediumin ylittävää estetiikkaa. Esimerkkieni intermediaaliset piirteet on kuitenkin teatterillistettu ja elokuvallistettu eli muokattu osaksi niiden omia esteettisiä keinoja.
Vaikka intermediaalisuuden lisäämän sisältöjen, estetiikan ja merkitysten kierrätyksen eri mediumien välillä voisi luulla yhtenäistävän ja yksipuolistavan kulttuurikenttää, esimerkkieni perusteella näyttää ennemminkin siltä, että intermediaalisuuden avulla voidaan kehittää uudenlaista estetiikkaa. Toisen mediumin keinot eivät ole koskaan samanlaisia eri taidemuodoissa, koska mediumit ovat erilaisia ominaisuuksiltaan ja modaliteeteiltaan. Tämä luo uutta. Mediumeja tulisi kulttuurin intermediaalisen luonteen takia tarkastella suhteessa toisiinsa.
Käsittelen intermediaalisuutta näkökulmasta, jonka mukaan se voidaan ymmärtää jonkin mediumin esteettisten keinojen sekä näkemisen, kuulemisen ja olemisen tapojen jäljittelynä tai toteuttamisena toisessa taidemuodossa. Esittelen tutkielmassani kaksi intermediaalisuuden käsittelyyn syntynyttä tarkastelukulmaa, medium- ja intermedialähtöisen näkemyksen, ja määrittelen kaksi intermediaalisuuteen olennaisesti liittyvää käsitettä, multimediaalisuuden ja transmediaalisuuden. Tarkastelen lisäksi tarkemmin teatterin ja elokuvan välistä intermedialisuutta sekä niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Käsittelen postdraamallista teatteria ja postklassista elokuvaa esimerkkeinä intermediaalisesta teatterista ja elokuvasta.
Analyysieni perusteella intermediaalisuus näkyy sekä Zholdakin Anna Kareninassa että Wrightin Anna Kareninassa teosten aika- ja tilaestetiikassa, itserefleksiivisyydessä sekä teknologian käytössä ja näyttelijäntyössä. Toisen mediumin estetiikkaa on käytetty esimerkeissäni luomaan jatkuvuutta tai leikkaamaan kohtauksia sekä korostamaan asioita, yksityiskohtia ja tunnelmia. Toisen taidemuodon keinoilla on pystytty luomaan oman mediumin ylittävää estetiikkaa. Esimerkkieni intermediaaliset piirteet on kuitenkin teatterillistettu ja elokuvallistettu eli muokattu osaksi niiden omia esteettisiä keinoja.
Vaikka intermediaalisuuden lisäämän sisältöjen, estetiikan ja merkitysten kierrätyksen eri mediumien välillä voisi luulla yhtenäistävän ja yksipuolistavan kulttuurikenttää, esimerkkieni perusteella näyttää ennemminkin siltä, että intermediaalisuuden avulla voidaan kehittää uudenlaista estetiikkaa. Toisen mediumin keinot eivät ole koskaan samanlaisia eri taidemuodoissa, koska mediumit ovat erilaisia ominaisuuksiltaan ja modaliteeteiltaan. Tämä luo uutta. Mediumeja tulisi kulttuurin intermediaalisen luonteen takia tarkastella suhteessa toisiinsa.