Characterisation through literary dialect: representations of Irish English in the memoirs of Frank McCourt and Thomas J. Rice
SUOMINEN, TIIA (2013)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SUOMINEN, TIIA
2013
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312111728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312111728
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastellaan Irlannin englannin representaatiota ja puheen illuusion luomista kahdessa muistelmateoksessa, Frank McCourtin Angela’s Ashes (1996) ja Thomas J. Ricen Far from the Land (2009). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka standardienglannista poikkeavia kielimuotoja on käytetty henkilöhahmojen puhetyylien yksilöllistämiseksi. Lisäksi analysoidaan, kuinka autenttinen Irlannin englannin representaatio on kussakin muistelmassa tutkimalla, vastaako se valituissa deskriptiivisissä ja normatiivisissa kielioppiteoksissa ja sanastoissa dokumentoituja Irlannin englannin piirteitä, vai onko puheen illuusio luotu niin sanotun silmämurteen (eye dialect) avulla, eli käyttämällä poikkeavaa kirjoitusasua, joka todellisuudessa ei kuitenkaan eroa standardia vastaavasta ääntämyksestä.
Aineisto koostuu yhteensä kuuden Irlannin englantia puhuvan hahmon suorasta esityksestä, kolmen kustakin teoksesta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on alan merkkiteos, Sumner Ivesin ”A theory of literary dialect” (1950), joskin tässä tutkielmassa analyysia laajennetaan pelkkien äännepiirteiden tarkastelusta. Standardienglannista poikkeavien kielimuotojen käytön systemaattisuutta dialogissa tutkittiin luokittelemalla ne kieliopillisiin, fonologisiin ja sanastollisiin piirteisiin. Kaunokirjallisuuden analysoiminen kielentutkimuksen keinoin edellyttää kuitenkin kvantitatiivisten metodien ohella myös kvalitatiivista analyysia. Frekvenssianalyysin avulla voidaan selvittää, kuinka järjestelmällisesti standardista poikkeavia kielimuotoja on käytetty sekä puhujakohtaisesti että puhujien välillä, mutta niiden funktioiden tutkiminen ja kirjailijoiden taiteellisten päämäärien huomioiminen edellyttää laadullista tutkimusotetta.
Tutkimustulokset ovat yhdenmukaisia aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen päätelmien kanssa siinä määrin, että standardista poikkeavan kielen käytöllä voidaan sanoa olevan useita eri funktioita. Tämän aineiston perusteella käsitykset puhujan iän ja sukupuolen vaikutuksesta puhekielisyyteen voidaan todeta yleistyksiksi, sillä vaikka aineistoon valittiin eri-ikäisiä hahmoja ja sukupuolijako oli tasapuolinen, selviä eroja näiden tekijöiden perusteella ei ole havaittavissa. Sen sijaan sosiolektin vaikutuksen voidaan sanoa ilmenevän representaatioissa, joskaan erot puhujien välillä eivät ole huomattavia, koska aineistossa esiintyvät hahmot kuuluvat jokseenkin samaan sosiaaliryhmään. Huomionarvoisin havainto on kuitenkin se, että sivuhahmojen puhe on murteellisempaa kuin päähahmojen, eli mitä vähemmän puhetta hahmo tuottaa, sitä järjestelmällisempää on standardista poikkeavan kielen käyttö. Tämä johtuu siitä, että poikkeavan kielen koetaan haittaavan luettavuutta, jos sitä käytetään liikaa. Lisäksi koomisten sivuhahmojen puhe kuvataan vivahteikkaampana, jopa liioitellusti. Standardista poikkeavan kielen representaatioita, erityisesti silmämurteen käyttöä, on monissa aiemmissa tutkimuksissa kritisoitu asenteellisiksi ja stereotyyppejä vahvistaviksi, mutta tämän tutkielman perusteella voidaan sanoa, että Irlannin englannin piirteet välittyvät aineistossa autenttisina. Silmämurteen käyttö on vähäistä, ja kunkin hahmon puheessa esiintyy yksilöllistäviä piirteitä, joita on käytetty muista hahmoista poikkeavan puhujaidentiteetin luomiseksi.
Aineisto koostuu yhteensä kuuden Irlannin englantia puhuvan hahmon suorasta esityksestä, kolmen kustakin teoksesta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on alan merkkiteos, Sumner Ivesin ”A theory of literary dialect” (1950), joskin tässä tutkielmassa analyysia laajennetaan pelkkien äännepiirteiden tarkastelusta. Standardienglannista poikkeavien kielimuotojen käytön systemaattisuutta dialogissa tutkittiin luokittelemalla ne kieliopillisiin, fonologisiin ja sanastollisiin piirteisiin. Kaunokirjallisuuden analysoiminen kielentutkimuksen keinoin edellyttää kuitenkin kvantitatiivisten metodien ohella myös kvalitatiivista analyysia. Frekvenssianalyysin avulla voidaan selvittää, kuinka järjestelmällisesti standardista poikkeavia kielimuotoja on käytetty sekä puhujakohtaisesti että puhujien välillä, mutta niiden funktioiden tutkiminen ja kirjailijoiden taiteellisten päämäärien huomioiminen edellyttää laadullista tutkimusotetta.
Tutkimustulokset ovat yhdenmukaisia aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen päätelmien kanssa siinä määrin, että standardista poikkeavan kielen käytöllä voidaan sanoa olevan useita eri funktioita. Tämän aineiston perusteella käsitykset puhujan iän ja sukupuolen vaikutuksesta puhekielisyyteen voidaan todeta yleistyksiksi, sillä vaikka aineistoon valittiin eri-ikäisiä hahmoja ja sukupuolijako oli tasapuolinen, selviä eroja näiden tekijöiden perusteella ei ole havaittavissa. Sen sijaan sosiolektin vaikutuksen voidaan sanoa ilmenevän representaatioissa, joskaan erot puhujien välillä eivät ole huomattavia, koska aineistossa esiintyvät hahmot kuuluvat jokseenkin samaan sosiaaliryhmään. Huomionarvoisin havainto on kuitenkin se, että sivuhahmojen puhe on murteellisempaa kuin päähahmojen, eli mitä vähemmän puhetta hahmo tuottaa, sitä järjestelmällisempää on standardista poikkeavan kielen käyttö. Tämä johtuu siitä, että poikkeavan kielen koetaan haittaavan luettavuutta, jos sitä käytetään liikaa. Lisäksi koomisten sivuhahmojen puhe kuvataan vivahteikkaampana, jopa liioitellusti. Standardista poikkeavan kielen representaatioita, erityisesti silmämurteen käyttöä, on monissa aiemmissa tutkimuksissa kritisoitu asenteellisiksi ja stereotyyppejä vahvistaviksi, mutta tämän tutkielman perusteella voidaan sanoa, että Irlannin englannin piirteet välittyvät aineistossa autenttisina. Silmämurteen käyttö on vähäistä, ja kunkin hahmon puheessa esiintyy yksilöllistäviä piirteitä, joita on käytetty muista hahmoista poikkeavan puhujaidentiteetin luomiseksi.