Meidän ja heidän Suomi. Diskurssianalyyttinen tutkimus samaistumisen ja eronteon kohteista WTC-iskujen 10-vuotispäivän uutisoinnissa
KOUKKUNEN, TUOMAS (2013)
KOUKKUNEN, TUOMAS
2013
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311261642
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311261642
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen 10-vuotispäivän uutisointia diskurssianalyysin keinoin. Aineisto koostuu Suomessa ilmestyneistä lehtijutuista. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää identiteettien rakentumista kyseisissä jutuissa. Analyysin kehikkona toimii kaksi Lähi-itää koskevaa historiallista ajatusperinnettä. Nimitän näitä kulttuurien välisen yhteistyön diskurssiksi ja sivilisaatioiden törmäyksen diskurssiksi. Analyysissa erityisen huomioon kohteena ovat diskursiiviset strategiat, joita käytetään samastumisen ja toisaalta eronteon välineinä. Määrittelin kolme diskurssiivista strategiaa: me-yhteisön rakentaminen, tunnepuhe ja tarinallistaminen.
Tutkimusaineiston lehdet ovatHelsingin Sanomat,Aamulehti,Ilkka,Ilta-SanomatjaSuomen Kuvalehti. Analysoin eri lehtien käsittelytapojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Selkein yhteinen samaistumiskohde oli demokratian ja sivistyksen universaali identiteetti. Eroja nousii siinä, mihin yhteisöön nämä ideaalit liitettiin. Aamulehdessä tapahtuma käsiteltiin selkeästi länsimaisuuden näkökulmasta. Ilkka ankkuroitui selkeiten omalle levikkialueelleen. Ilkassa Suomi nähtiin tapahtumien ulkopuolisena tarkkailijana. Helsingin Sanomat otti aktiivisen roolin mielipiteen muokkaajana. Erityisesti HS:n pääkirjoitus otti kantaa kansallismielisen politiikan nousua vastaan ja monikulttuurisuuden puolesta, mutta sama näkökulma oli läsnä implisiittisesti myös muissa jutuissa. HS:n jutuissa Suomelle rakennettiin tärkeää roolia kansainvälisessä yhteisössä. Terrori-iskujen vuosipäivän käsittelyyn heijastuivat myös ajankohtaiset tapahtumat Suomen yhteiskunnassa, kuten eduskuntavaalien tulos ja Euroopan velkakriisi.
Suhtautuminen Yhdysvaltoihin osoittautui kaksijakoiseksi. Poliittinen hallinto oli laaja-alaisen eronteon kohteena, mutta toisaalta yhdysvaltalaisuhreista kerrottiin tunteisiin vetoavia tarinoita, mikä kertoo kulttuurisesta samaistumisesta. Me-yhteisön rakentamista, tunnepuhetta ja tarinallistamista ei ilmennyt ollenkaan muslimeita käsittelevissä jutuissa. Tämän perusteella tein johtopäätöksen, etteivät monikulttuurisuuttakaan kannattavat toimijat samaistu vieraisiin kulttuureihin, vaan käsitykseen omasta lähiyhteisöstä vieraat kulttuurit hyväksyvänä tahona. Lännen ja kolmannen maailman tai idän vastakkainasettelut eivät olleet oleellisessa osassa jutuissa. Suomalaisessa identiteettipolitiikassa tärkein vastakkainasettelu on monikulttuurisuuden ja kansallismielisyyden välillä.
Tutkimusaineiston lehdet ovatHelsingin Sanomat,Aamulehti,Ilkka,Ilta-SanomatjaSuomen Kuvalehti. Analysoin eri lehtien käsittelytapojen eroja ja yhtäläisyyksiä. Selkein yhteinen samaistumiskohde oli demokratian ja sivistyksen universaali identiteetti. Eroja nousii siinä, mihin yhteisöön nämä ideaalit liitettiin. Aamulehdessä tapahtuma käsiteltiin selkeästi länsimaisuuden näkökulmasta. Ilkka ankkuroitui selkeiten omalle levikkialueelleen. Ilkassa Suomi nähtiin tapahtumien ulkopuolisena tarkkailijana. Helsingin Sanomat otti aktiivisen roolin mielipiteen muokkaajana. Erityisesti HS:n pääkirjoitus otti kantaa kansallismielisen politiikan nousua vastaan ja monikulttuurisuuden puolesta, mutta sama näkökulma oli läsnä implisiittisesti myös muissa jutuissa. HS:n jutuissa Suomelle rakennettiin tärkeää roolia kansainvälisessä yhteisössä. Terrori-iskujen vuosipäivän käsittelyyn heijastuivat myös ajankohtaiset tapahtumat Suomen yhteiskunnassa, kuten eduskuntavaalien tulos ja Euroopan velkakriisi.
Suhtautuminen Yhdysvaltoihin osoittautui kaksijakoiseksi. Poliittinen hallinto oli laaja-alaisen eronteon kohteena, mutta toisaalta yhdysvaltalaisuhreista kerrottiin tunteisiin vetoavia tarinoita, mikä kertoo kulttuurisesta samaistumisesta. Me-yhteisön rakentamista, tunnepuhetta ja tarinallistamista ei ilmennyt ollenkaan muslimeita käsittelevissä jutuissa. Tämän perusteella tein johtopäätöksen, etteivät monikulttuurisuuttakaan kannattavat toimijat samaistu vieraisiin kulttuureihin, vaan käsitykseen omasta lähiyhteisöstä vieraat kulttuurit hyväksyvänä tahona. Lännen ja kolmannen maailman tai idän vastakkainasettelut eivät olleet oleellisessa osassa jutuissa. Suomalaisessa identiteettipolitiikassa tärkein vastakkainasettelu on monikulttuurisuuden ja kansallismielisyyden välillä.