Kuntien infrapalveluiden hankinta ja organisointi
Paavilainen, Rami (2023)
Paavilainen, Rami
2023
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274733
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274733
Tiivistelmä
Diplomityö käsittelee suomalaisten kuntien infrapalveluiden hankinnassa ja organisoinnissa tapahtuneita muutoksia, niiden syitä sekä kehitysaskelia tulevaisuuteen. Edellä kuvattuja teemoja tutkitaan katujen, puistojen ja yleisten alueiden rakentamisen sekä kunnossapidon osalta, joiden lisäksi tutkitaan kuntien rakennuttamispalveluiden hankkimista hieman suppeammin. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa infrapalvelukentällä tapahtuneita muutoksia sekä selittää muutosten syitä. Näihin tavoitteisiin vastataan toteuttamalla kirjallisuustutkimus, kyselytutkimus ja näitä täydentäviä teemahaastatteluita.
Tutkimuksen teoriaosuudessa kootaan aiemmista tutkimuksista aihealuetta koskevia näkökulmia ja löydöksiä. Tutkimuksessa tarkastellaan tässä yhteydessä tavanomaisimpia organisoitumistapoja, joita ovat perinteiset virasto-organisaatiot, liikelaitokset, osakeyhtiöt ja erilaiset tilaaja-tuottajamallit. Näiden lisäksi käsitellään lyhyesti muita harvinaisempia organisoitumistapoja sekä infrapalveluhankintoihin vahvasti liittyvää hankintalakia.
Toimintaympäristön esittelyn jälkeen tutkitaan kirjallisuustutkimuksen keinoin infrapalveluiden organisoinnissa ja hankinnassa tapahtuneita muutoksia. Kirjallisuustutkimuksessa hyödynnetään aiempia aiheen tutkimuksia, joiden avulla muodostetaan kokonaiskuva infrapalveluiden organisoinnissa tapahtuneista muutoksista. Organisoinnin suhteen havaitaan, että 2010-luvun alkupuolella suurimmat kunnat ovat ottaneet käyttöön tilaaja-tuottajamalleja ja niiden rinnalla toimivia liikelaitoksia, joista erityisesti liikelaitoksia on korvattu perinteisillä virasto-organisaatioilla sekä kuntien omistamilla osakeyhtiöillä.
Organisaatiouudistusten rinnalla myös infrapalveluiden hankintaa yksityisiltä toimijoilta on lisätty runsaasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kyselytutkimuksen avulla hankitaan uutta tietoa infrapalveluiden organisoinnin ja hankinnan tilasta. Kyselytutkimuksesta pyrittiin tekemään soveltuvin osin vertailukelpoinen aiheesta aiemmin tehtyihin kyselytutkimuksiin nähden. Kyselytutkimuksella saadaan vahvistettua kirjallisuustutkimuksessa esiin nousseita asioita, sillä tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Kyselytutkimuksen avulla saatiin myös tuoreita näkemyksiä infrapalveluiden tulevaisuuden kehityksestä. Tulosten perusteella havaitaan, että osa kunnista tulee lisäämään infrapalveluhankintoja tulevaisuudessa, mutta suurin osa katsoo hankintamäärien pysyvän ennallaan.
Kyselyä täydennetään vielä kahdeksalla teemahaastattelulla, joihin valittiin hyvin erilaisilla tavoilla infrapalvelunsa järjestäviä kuntia. Haastatteluiden avulla saadaan laajempia perusteluita ja näkemyksiä infrapalveluiden järjestämisessä tehdyille valinnoille. Toisena keskeisenä tavoitteena haastatteluille oli selvittää kuntien omien tuotantoyksiköiden ja yksityisten toimijoiden tekemän työn kustannuseroja ja niiden taustoja. Kustannuserojen osalta ei saatu juurikaan tarkkoja lukuja, mutta saatiin sanallisesti käsitys, miten kustannusvertailua tehdään eri kunnissa.
Yhteenvetona kirjallisuustutkimus, kyselytutkimus ja haastattelut välittivät hyvin samankaltaista viestiä kuntien infrapalveluista. Odotetusti kuntien tekemää omaa infrapalvelutuotantoa on supistettu voimakkaasti ja samalla siirrytty käyttämään enemmän yksityisten palveluntarjoajien palveluita. Yksityisten palveluntarjoajien käytön lisääntymisen suurimmaksi syyksi tutkimuksen perusteella voi nimetä kilpailutettujen palveluiden edullisemman hinnan. Tästä huolimatta useimmat kunnat katsovat oman infrapalvelutuotannon jossakin laajuudessa tärkeäksi muun muassa huoltovarmuusasioihin ja joustavuuteen vedoten. Infrapalveluiden organisoinnin suhteen muutokset ovat hajanaisempia, mutta yhteisiä tekijöitä löytyy muun muassa liikelaitosmallien vaihtamisesta toiseen organisointitapaan. Syitä muutoksille on useita erilaisia ja kunnat katsovat niitä omasta näkökulmastaan, koska myös kuntien tilanteet ovat hyvin erilaiset.
Tutkimuksen teoriaosuudessa kootaan aiemmista tutkimuksista aihealuetta koskevia näkökulmia ja löydöksiä. Tutkimuksessa tarkastellaan tässä yhteydessä tavanomaisimpia organisoitumistapoja, joita ovat perinteiset virasto-organisaatiot, liikelaitokset, osakeyhtiöt ja erilaiset tilaaja-tuottajamallit. Näiden lisäksi käsitellään lyhyesti muita harvinaisempia organisoitumistapoja sekä infrapalveluhankintoihin vahvasti liittyvää hankintalakia.
Toimintaympäristön esittelyn jälkeen tutkitaan kirjallisuustutkimuksen keinoin infrapalveluiden organisoinnissa ja hankinnassa tapahtuneita muutoksia. Kirjallisuustutkimuksessa hyödynnetään aiempia aiheen tutkimuksia, joiden avulla muodostetaan kokonaiskuva infrapalveluiden organisoinnissa tapahtuneista muutoksista. Organisoinnin suhteen havaitaan, että 2010-luvun alkupuolella suurimmat kunnat ovat ottaneet käyttöön tilaaja-tuottajamalleja ja niiden rinnalla toimivia liikelaitoksia, joista erityisesti liikelaitoksia on korvattu perinteisillä virasto-organisaatioilla sekä kuntien omistamilla osakeyhtiöillä.
Organisaatiouudistusten rinnalla myös infrapalveluiden hankintaa yksityisiltä toimijoilta on lisätty runsaasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kyselytutkimuksen avulla hankitaan uutta tietoa infrapalveluiden organisoinnin ja hankinnan tilasta. Kyselytutkimuksesta pyrittiin tekemään soveltuvin osin vertailukelpoinen aiheesta aiemmin tehtyihin kyselytutkimuksiin nähden. Kyselytutkimuksella saadaan vahvistettua kirjallisuustutkimuksessa esiin nousseita asioita, sillä tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Kyselytutkimuksen avulla saatiin myös tuoreita näkemyksiä infrapalveluiden tulevaisuuden kehityksestä. Tulosten perusteella havaitaan, että osa kunnista tulee lisäämään infrapalveluhankintoja tulevaisuudessa, mutta suurin osa katsoo hankintamäärien pysyvän ennallaan.
Kyselyä täydennetään vielä kahdeksalla teemahaastattelulla, joihin valittiin hyvin erilaisilla tavoilla infrapalvelunsa järjestäviä kuntia. Haastatteluiden avulla saadaan laajempia perusteluita ja näkemyksiä infrapalveluiden järjestämisessä tehdyille valinnoille. Toisena keskeisenä tavoitteena haastatteluille oli selvittää kuntien omien tuotantoyksiköiden ja yksityisten toimijoiden tekemän työn kustannuseroja ja niiden taustoja. Kustannuserojen osalta ei saatu juurikaan tarkkoja lukuja, mutta saatiin sanallisesti käsitys, miten kustannusvertailua tehdään eri kunnissa.
Yhteenvetona kirjallisuustutkimus, kyselytutkimus ja haastattelut välittivät hyvin samankaltaista viestiä kuntien infrapalveluista. Odotetusti kuntien tekemää omaa infrapalvelutuotantoa on supistettu voimakkaasti ja samalla siirrytty käyttämään enemmän yksityisten palveluntarjoajien palveluita. Yksityisten palveluntarjoajien käytön lisääntymisen suurimmaksi syyksi tutkimuksen perusteella voi nimetä kilpailutettujen palveluiden edullisemman hinnan. Tästä huolimatta useimmat kunnat katsovat oman infrapalvelutuotannon jossakin laajuudessa tärkeäksi muun muassa huoltovarmuusasioihin ja joustavuuteen vedoten. Infrapalveluiden organisoinnin suhteen muutokset ovat hajanaisempia, mutta yhteisiä tekijöitä löytyy muun muassa liikelaitosmallien vaihtamisesta toiseen organisointitapaan. Syitä muutoksille on useita erilaisia ja kunnat katsovat niitä omasta näkökulmastaan, koska myös kuntien tilanteet ovat hyvin erilaiset.