Toimijuuden kuvautuminen arjessa vanhempien köyhyyskirjoituksissa
Virman, Johanna (2023)
Virman, Johanna
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264641
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella vanhempien toimijuutta arjessa köyhyyskirjoitusten pohjalta. Tutkimustehtävänä on kuvata, jäsentää ja analysoida, minkälaisena kuvautuvat lapsiperheiden vanhempien toimijuudenkokemukset ja miten toimijuuden modaliteetit näyttäytyvät vanhempien toimijuuden kokemuksissa. Käsitys toimijuudesta perustuu Jyrki Jyrkämän modaliteettiteoriaan. Modaliteettien kautta rakentuvan toimijuuden rinnalla tarkastellaan myös pientä ja passiivista toimijuutta.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, joka tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan perustuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistona on yhdeksäntoista lapsiperheiden vanhempien kirjoittamaa tekstiä, jotka he ovat lähettäneet Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä 2019 -kirjoituskilpailuun. Kirjoituksista 18 olivat äitien kirjoittamia ja vain yksi kirjoitus oli isän kirjoittama.
Tutkielman analyysi on tehty teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksena syntyi neljä pääluokkaa, taloudellinen arjesta selviytyminen, sosiaalisen tilan rajoittuneisuus, velvollisuudet ja pakot sekä autonomian ihanteen tavoittelu. Taloudellisessa arjesta selviytymisessä toimijuus määrittyy pieneksi toimijuudeksi, jonka tavoitteena on arjen rutiinien ja toistojen avulla oman elämän hallinta ja kontrolli arjesta. Arjen toiminta kuvautuu selviytymisenä, jossa korostuu säästäväisyys ja suunnitelmallisuus. Sosiaalisen tilan rajoittuneisuudessa toimijuutta rajoittaa taloudellinen tilanne. Köyhyydestä johtuva häpeä aiheuttaa kulissien ylläpitämistä ja köyhyyden salaamista. Rahan vähyys sekä sosiaalinen häpeä estävät osallisuuden. Osallistumista rajataan myös itse, jolloin yksilö vetäytyy sosiaalisista suhteista ja palvelujärjestelmistä. Velvollisuudet ja pakot määrittävät toimijuutta, oma toimijuus on kaventunutta. Velvollisuudet ja pakot voivat olla yhteiskunnan tai yksilön itsensä asettamia. Ne voivat perustua lakiin, normeihin tai uskomuksiin. Autonomian ihanteen tavoittelussa toimijuus näyttäytyy aktiivisena pyrkimyksenä vahvistaa omaa toimijuutta sekä tavoitella muutosta omaan tilanteeseen. Muutoksella tavoitellaan parempaa tulevaisuutta ja irrottautumista köyhyydestä. Keinoina nähdään työllistyminen, opiskelu tai oman terveyden parantaminen.
Tutkimustulosten perusteella voin todeta, että toimijuuden kokemukset ovat vahvasti sidoksissa köyhyyteen ja köyhyyden nostattamiin kokemuksiin ja tunteisiin. Toimijuuden kokemukset kietoutuvat arkeen, vanhemmuuteen, sosiaalisiin suhteisiin sekä palvelujärjestelmään ja niissä on nähtävissä yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät sekä ajallisuus ja tilanteisuus. Vanhemmuudella on suuri merkitys toimijuuteen ja toimijuuden kokemuksiin arjessa. Vanhemmuus toimii tilanteesta riippuen toimijuuden motivaationa, mahdollisuutena, esteenä tai rajoitteena. Toimijuuden rakentuminen tulee esille modaliteettien tarkastelun kautta, joita ovat osaaminen, voiminen, kykeneminen, täytyminen, haluaminen ja tunteminen.
Johtopäätöksenä voin todeta, että toimijuus on merkityksellinen tekijä köyhyydessä selviytymisessä ja köyhyydestä irrottautumisessa. Toimijuutta vahvistavia tekijöitä ovat sosiaaliset suhteet ja osallisuus, toimiva palvelujärjestelmä, mahdollisuudet ja oma osaaminen sekä usko ja toivo tulevaan. Toimijuutta rajoittaa tai estää etääntyminen sosiaalisesta verkostosta, palvelujärjestelmän tuomat esteet, mahdollisuuksien puute, yksilöön liittyvät psyykkiset ja fyysiset rajoitteet sekä köyhyyden synnyttämät negatiiviset tunteet, kuten häpeä ja toiseus. Toimijuuden vahvistaminen yhteiskunnallisissa palvelujärjestelmissä olisi ensisijaisen tärkeää. Köyhyydessä eläville perheille täytyisi järjestää tilaisuuksia osallistumiseen ja osallisuuteen, jotka vahvistaisivat merkityksellisyyden tunteita. Myös köyhyyden tuominen yhteiskunnalliseen keskusteluun olisi tärkeää, jotta yhteiskunnan rakenteellisiin toimijuutta estäviin tekijöihin pystyttäisiin puuttumaan ja näin pyrittäisiin vähentämään köyhyyteen liittyviä negatiivisia tunteita ja stereotypioita.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, joka tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan perustuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistona on yhdeksäntoista lapsiperheiden vanhempien kirjoittamaa tekstiä, jotka he ovat lähettäneet Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä 2019 -kirjoituskilpailuun. Kirjoituksista 18 olivat äitien kirjoittamia ja vain yksi kirjoitus oli isän kirjoittama.
Tutkielman analyysi on tehty teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksena syntyi neljä pääluokkaa, taloudellinen arjesta selviytyminen, sosiaalisen tilan rajoittuneisuus, velvollisuudet ja pakot sekä autonomian ihanteen tavoittelu. Taloudellisessa arjesta selviytymisessä toimijuus määrittyy pieneksi toimijuudeksi, jonka tavoitteena on arjen rutiinien ja toistojen avulla oman elämän hallinta ja kontrolli arjesta. Arjen toiminta kuvautuu selviytymisenä, jossa korostuu säästäväisyys ja suunnitelmallisuus. Sosiaalisen tilan rajoittuneisuudessa toimijuutta rajoittaa taloudellinen tilanne. Köyhyydestä johtuva häpeä aiheuttaa kulissien ylläpitämistä ja köyhyyden salaamista. Rahan vähyys sekä sosiaalinen häpeä estävät osallisuuden. Osallistumista rajataan myös itse, jolloin yksilö vetäytyy sosiaalisista suhteista ja palvelujärjestelmistä. Velvollisuudet ja pakot määrittävät toimijuutta, oma toimijuus on kaventunutta. Velvollisuudet ja pakot voivat olla yhteiskunnan tai yksilön itsensä asettamia. Ne voivat perustua lakiin, normeihin tai uskomuksiin. Autonomian ihanteen tavoittelussa toimijuus näyttäytyy aktiivisena pyrkimyksenä vahvistaa omaa toimijuutta sekä tavoitella muutosta omaan tilanteeseen. Muutoksella tavoitellaan parempaa tulevaisuutta ja irrottautumista köyhyydestä. Keinoina nähdään työllistyminen, opiskelu tai oman terveyden parantaminen.
Tutkimustulosten perusteella voin todeta, että toimijuuden kokemukset ovat vahvasti sidoksissa köyhyyteen ja köyhyyden nostattamiin kokemuksiin ja tunteisiin. Toimijuuden kokemukset kietoutuvat arkeen, vanhemmuuteen, sosiaalisiin suhteisiin sekä palvelujärjestelmään ja niissä on nähtävissä yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät sekä ajallisuus ja tilanteisuus. Vanhemmuudella on suuri merkitys toimijuuteen ja toimijuuden kokemuksiin arjessa. Vanhemmuus toimii tilanteesta riippuen toimijuuden motivaationa, mahdollisuutena, esteenä tai rajoitteena. Toimijuuden rakentuminen tulee esille modaliteettien tarkastelun kautta, joita ovat osaaminen, voiminen, kykeneminen, täytyminen, haluaminen ja tunteminen.
Johtopäätöksenä voin todeta, että toimijuus on merkityksellinen tekijä köyhyydessä selviytymisessä ja köyhyydestä irrottautumisessa. Toimijuutta vahvistavia tekijöitä ovat sosiaaliset suhteet ja osallisuus, toimiva palvelujärjestelmä, mahdollisuudet ja oma osaaminen sekä usko ja toivo tulevaan. Toimijuutta rajoittaa tai estää etääntyminen sosiaalisesta verkostosta, palvelujärjestelmän tuomat esteet, mahdollisuuksien puute, yksilöön liittyvät psyykkiset ja fyysiset rajoitteet sekä köyhyyden synnyttämät negatiiviset tunteet, kuten häpeä ja toiseus. Toimijuuden vahvistaminen yhteiskunnallisissa palvelujärjestelmissä olisi ensisijaisen tärkeää. Köyhyydessä eläville perheille täytyisi järjestää tilaisuuksia osallistumiseen ja osallisuuteen, jotka vahvistaisivat merkityksellisyyden tunteita. Myös köyhyyden tuominen yhteiskunnalliseen keskusteluun olisi tärkeää, jotta yhteiskunnan rakenteellisiin toimijuutta estäviin tekijöihin pystyttäisiin puuttumaan ja näin pyrittäisiin vähentämään köyhyyteen liittyviä negatiivisia tunteita ja stereotypioita.