"Nyt tehtävillä päätöksillä vene voi keikahtaa mihin tahansa": Delfoi-tutkimus poliittisen osallistumisen tulevaisuudesta Suomessa vuonna 2050
Vahteri, Iina (2023)
Vahteri, Iina
2023
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304204030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304204030
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee poliittisen osallistumisen tulevaisuutta Suomessa. Työn aikajänteeksi on valittu noin 30 vuoden mittainen ajanjakso keskittyen poliittiseen osallistumiseen vuoden 2050 Suomessa. Tutkimustehtävänä on koota yhteen sekä analysoida suomalaisten poliittista osallistumista ja sen tulevaisuutta koskevaa asiantuntijatietoa, sekä tämän pohjalta tuottaa vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita, jotka kuvaavat poliittisen osallistumisen muutosta. Tutkielmaa ohjaa seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millaisia ilmiöitä ja kehityskulkuja asiantuntijat liittävät suomalaisten poliittisen osallistumisen tulevaisuuteen? 2) Millä keinoilla suomalaiset osallistuvat politiikkaan vuonna 2050? ja 3) Millä alustoilla suomalaisten poliittinen osallistuminen tapahtuu vuonna 2050?
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Joakim Ekmanin ja Erik Amnån poliittisen osallistumisen typologia, joka jakaa poliittisen osallistumisen manifestiin osallistumiseen, latenttiin osallistumiseen ja osallistumatta jättämiseen sekä yksilölliseen ja kollektiiviseen osallistumiseen. Lisäksi työn teoreettisessa osiossa avataan poliittisen osallistumisen käsitteen ja demokratiateorioiden yhteyttä, sekä pohditaan, kuinka poliittisen osallistumisen käsitteen sisältö on muuttunut ja laajentunut demokratiateorioiden muutoksen myötä. Teorialuvun lopussa keskitytään suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvien poliittisen osallistumisen keinojen historia- ja nykytila-analyysiin eli poliittisen osallistumisen muotoihin reaalimaailman ilmiöinä. Nykytila-analyysiin valitut osallistumismuodot edustavat Ekmanin ja Amnån luokittelemia manifestin ja latentin osallistumisen muotoja.
Työn empiirisessä osiossa tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan tulevaisuudentutkimuksen Delfoin sekä skenaariotyöskentelyn menetelmin. Aineistona toimii työn yhteydessä kerätty Delfoi-aineisto, jossa paneeliin valitut asiantuntijat arvioivat heille esitettyjä poliittisen osallistumisen tulevaisuutta koskevia tulevaisuusväitteitä, argumentoivat perusteluitaan näkemyksilleen sekä kommentoivat toistensa argumentteja kahdella kierroksella. Molempiin kierroksiin vastasi yhteensä 16 panelistia, jotka ovat poliittisen osallistumisen asiantuntijoista tutkimuksen, hallinnon, puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen tahoilta. Delfoi-aineiston analyysin pohjalta muodostettiin skenaariot toivotusta, epätoivotusta ja todennäköisestä tulevaisuudesta.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on tulevaisuuden osallistumisen painottuminen latentteihin osallistumisen muotoihin sekä lyhytkestoisiin ja matalaa sitoutumista vaativiin osallistumiskeinoihin. Asiantuntijat arvioivat, että tulevaisuudessa osallistuminen kehittyy yhä enemmän hetkelliseksi, ja on riippuvaista ihmisen sen hetkisestä elämäntilanteesta, resursseista, sekä siitä, että osallistumisen kohde on henkilökohtaisella tasolla tärkeää. Tämän myötä asiantuntijat nostivat esiin muutoksiin reagoinnin tärkeyden. Epätoivottavana kehityskulkuna nähdään, ettei muutosta joko tunnisteta tai etteivät vakiintuneet toimijat syystä tai toisesta reagoi siihen. Poliittisen osallistumisen tulevaisuuden osalta panelistit pitävät ratkaisevana sitä, kuinka uudet osallistumismenetelmät onnistutaan kytkemään päätöksentekoon, ja kuinka varmistetaan, että moninaistuvilla keinoilla tapahtuvalla osallistumisella on tosiasiallista vaikutusta harjoitettavaan politiikkaan. Lisäksi panelistit olivat huolissaan sekä yleisestä eriarvoistumiskehityksestä, että poliittisen osallistumisen osalta osallistumisen eriytymisestä ja kasaantumisesta. Panelistit arvioivat, että tulevaisuudessa osallistuminen saattaa kasaantua yhä pienemmälle ihmisryhmälle ja ettei uudet osallistumiskeinot eivät automaattisesti tarkoita, että suurempi osa kansalaisista osallistuisi politiikkaan. Näiden havaintojen pohjalta työssä esitetään myös toimintasuosituksia osallisuuden tukemiseksi. On kuitenkin tärkeää huomioida, että toimintasuositukset pohjautuvat asiantuntijoiden esittämiin kehityskulkuihin, ja on mahdollista, että kehitys etenee suuntaan, jota asiantuntijat eivät ole onnistuneet ennakoimaan. Esitettyjä toimintasuosituksia ei siis tulisi lähestyä ainoina mahdollisina tai tarkoituksenmukaisina keinoina.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Joakim Ekmanin ja Erik Amnån poliittisen osallistumisen typologia, joka jakaa poliittisen osallistumisen manifestiin osallistumiseen, latenttiin osallistumiseen ja osallistumatta jättämiseen sekä yksilölliseen ja kollektiiviseen osallistumiseen. Lisäksi työn teoreettisessa osiossa avataan poliittisen osallistumisen käsitteen ja demokratiateorioiden yhteyttä, sekä pohditaan, kuinka poliittisen osallistumisen käsitteen sisältö on muuttunut ja laajentunut demokratiateorioiden muutoksen myötä. Teorialuvun lopussa keskitytään suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvien poliittisen osallistumisen keinojen historia- ja nykytila-analyysiin eli poliittisen osallistumisen muotoihin reaalimaailman ilmiöinä. Nykytila-analyysiin valitut osallistumismuodot edustavat Ekmanin ja Amnån luokittelemia manifestin ja latentin osallistumisen muotoja.
Työn empiirisessä osiossa tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan tulevaisuudentutkimuksen Delfoin sekä skenaariotyöskentelyn menetelmin. Aineistona toimii työn yhteydessä kerätty Delfoi-aineisto, jossa paneeliin valitut asiantuntijat arvioivat heille esitettyjä poliittisen osallistumisen tulevaisuutta koskevia tulevaisuusväitteitä, argumentoivat perusteluitaan näkemyksilleen sekä kommentoivat toistensa argumentteja kahdella kierroksella. Molempiin kierroksiin vastasi yhteensä 16 panelistia, jotka ovat poliittisen osallistumisen asiantuntijoista tutkimuksen, hallinnon, puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen tahoilta. Delfoi-aineiston analyysin pohjalta muodostettiin skenaariot toivotusta, epätoivotusta ja todennäköisestä tulevaisuudesta.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on tulevaisuuden osallistumisen painottuminen latentteihin osallistumisen muotoihin sekä lyhytkestoisiin ja matalaa sitoutumista vaativiin osallistumiskeinoihin. Asiantuntijat arvioivat, että tulevaisuudessa osallistuminen kehittyy yhä enemmän hetkelliseksi, ja on riippuvaista ihmisen sen hetkisestä elämäntilanteesta, resursseista, sekä siitä, että osallistumisen kohde on henkilökohtaisella tasolla tärkeää. Tämän myötä asiantuntijat nostivat esiin muutoksiin reagoinnin tärkeyden. Epätoivottavana kehityskulkuna nähdään, ettei muutosta joko tunnisteta tai etteivät vakiintuneet toimijat syystä tai toisesta reagoi siihen. Poliittisen osallistumisen tulevaisuuden osalta panelistit pitävät ratkaisevana sitä, kuinka uudet osallistumismenetelmät onnistutaan kytkemään päätöksentekoon, ja kuinka varmistetaan, että moninaistuvilla keinoilla tapahtuvalla osallistumisella on tosiasiallista vaikutusta harjoitettavaan politiikkaan. Lisäksi panelistit olivat huolissaan sekä yleisestä eriarvoistumiskehityksestä, että poliittisen osallistumisen osalta osallistumisen eriytymisestä ja kasaantumisesta. Panelistit arvioivat, että tulevaisuudessa osallistuminen saattaa kasaantua yhä pienemmälle ihmisryhmälle ja ettei uudet osallistumiskeinot eivät automaattisesti tarkoita, että suurempi osa kansalaisista osallistuisi politiikkaan. Näiden havaintojen pohjalta työssä esitetään myös toimintasuosituksia osallisuuden tukemiseksi. On kuitenkin tärkeää huomioida, että toimintasuositukset pohjautuvat asiantuntijoiden esittämiin kehityskulkuihin, ja on mahdollista, että kehitys etenee suuntaan, jota asiantuntijat eivät ole onnistuneet ennakoimaan. Esitettyjä toimintasuosituksia ei siis tulisi lähestyä ainoina mahdollisina tai tarkoituksenmukaisina keinoina.