Digitaalisen saavutettavuuden repliikit : Yliopiston akateemisen henkilökunnan uudelleenmuotoilun ratkaisut kielensisäisissä tekstityksissä
Marttila, Helmi (2022)
Marttila, Helmi
2022
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210267897
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210267897
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkin, millaista kielellistä uudelleenmuotoilua Tampereen yliopiston akateemisen henkilöstön tuottamissa kielensisäisissä videomateriaalien tekstityksissä esiintyy, mitkä tekijät uudelleenmuotoilua selittävät ja kuinka tuotettu uudelleenmuotoilu suhteutuu Ohjelmatekstitysten laatusuosituksiin (Vitikainen ym. 2020). Aineistoni koostuu akateemisen henkilöstön, jotka tekstittäjinä ovat ”maallikoita”, viidestä suomenkielisestä suomeksi tekstittämästä videosta. Tarkastelen aineistoni tekstityksistä puhutun uudelleenmuotoilua, joka voidaan jakaa kuuteen kategoriaan: tekstittäjän tekemiin poistoihin, korvaamisiin, lisäyksiin ja sanatason uudelleenmuotoiluun sekä sanajärjestyksen ja kielioppirakenteiden muutoksiin.
Vuonna 2019 Suomessa astui voimaan Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (306/2019), joka koskee digitaalista saavutettavuutta. Lain vaatimukset tarkoittavat yliopistojen osalta sitä, että esimerkiksi kaikki luento- ja opetusvideot tulee tekstittää, mikäli niitä hyödynnetään opetuksessa yli yhden lukuvuoden ajan. Käsillä oleva tutkimus kytkeytyy tähän lain vaatimusten ja niiden täyttämisen väliseen problematiikkaan: Tampereen yliopistossa on tekstitysvaatimuksen täyttämiseksi ohjeistettu opetushenkilöstöä tekstittämään itse omat videonsa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista kielellistä uudelleenmuotoilua maallikkotekstittäjät tekstityksiin tuottavat ja mitkä tekijät tuotettua uudelleenmuotoilua selittävät.
Analyysi kohdistuu aineistoni viiden videon ensimmäisen ja viimeisen kahden minuutin aikana esiintyneisiin tekstitysrepliikkeihin. Analysoitava aineistoni koostuu näistä 225 repliikistä sekä niitä vastaavista osista videon litteroitua ääniraitaa. Yhteensä tarkasteltavia uudelleenmuotoilun elementtejä kertyi 485. Analysoin uudelleenmuotoilun elementtejä laadullisesti ja luokittelin ne sen mukaan, millaista uudelleenmuotoilua ne edustivat, mitä kielenpiirteitä uudelleenmuotoilu koski sekä millaisten tekijöiden voitiin nähdä olevan näiden muotoiluratkaisujen taustalla. Laadullisen luokittelun jälkeen tarkastelin aineistoani myös määrällisesti. Lopuksi vertasin tehtyjä uudelleenmuotoiluja Ohjelmatekstitysten laatusuosituksiin (Vitikainen ym. 2020).
Uudelleenmuotoilua oli tehty tekstityksiin paljon. Maallikoiden tekstityksiin tekemä uudelleenmuotoilu oli pääasiassa yksittäisten kielellisten elementtien poistamista (280 kertaa) ja sanansisäistä uudelleenmuotoilua (147 kertaa) – nämä kattoivat yhteensä 88 % kaikesta tehdystä uudelleenmuotoilusta. Tämä on ymmärrettävää, sillä ne ovat nopeita ja mutkattomasti toteutettavia keinoja. Vastaavasti muita uudelleenmuotoilun tapoja esiintyi aineistossa huomattavasti vähemmän: ne vaativat tekstittäjältä syvällisempää tekstin prosessointia ja siten myös enemmän aikaa.
Tärkeimpinä selittävinä tekijöinä uudelleenmuotoilulle voi kokonaiskuvassa nähdä kirjakielistämisen ja tiivistämisen; ne voidaan nähdä selittävinä tekijöinä lähes kaiken uudelleenmuotoilun taustalla. Aineiston tekstittäjien tekemä uudelleenmuotoilu on pitkälti linjassa Ohjelmatekstitysten laatusuositusten (Vitikainen ym. 2020) kanssa. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä laajemmasta aineistosta ja esimerkiksi siitä, kuinka maallikkotekstittäjät itse kuvailevat työprosessejaan, kuinka ne ja tehdyt ratkaisut eroavat ammattilaisten työskentelytavoista, sekä millaista uudelleenmuotoilua tekstityksiin olisi toteutetun lisäksi voinut tehdä saavutettavuuden palvelemiseksi.
Vuonna 2019 Suomessa astui voimaan Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (306/2019), joka koskee digitaalista saavutettavuutta. Lain vaatimukset tarkoittavat yliopistojen osalta sitä, että esimerkiksi kaikki luento- ja opetusvideot tulee tekstittää, mikäli niitä hyödynnetään opetuksessa yli yhden lukuvuoden ajan. Käsillä oleva tutkimus kytkeytyy tähän lain vaatimusten ja niiden täyttämisen väliseen problematiikkaan: Tampereen yliopistossa on tekstitysvaatimuksen täyttämiseksi ohjeistettu opetushenkilöstöä tekstittämään itse omat videonsa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista kielellistä uudelleenmuotoilua maallikkotekstittäjät tekstityksiin tuottavat ja mitkä tekijät tuotettua uudelleenmuotoilua selittävät.
Analyysi kohdistuu aineistoni viiden videon ensimmäisen ja viimeisen kahden minuutin aikana esiintyneisiin tekstitysrepliikkeihin. Analysoitava aineistoni koostuu näistä 225 repliikistä sekä niitä vastaavista osista videon litteroitua ääniraitaa. Yhteensä tarkasteltavia uudelleenmuotoilun elementtejä kertyi 485. Analysoin uudelleenmuotoilun elementtejä laadullisesti ja luokittelin ne sen mukaan, millaista uudelleenmuotoilua ne edustivat, mitä kielenpiirteitä uudelleenmuotoilu koski sekä millaisten tekijöiden voitiin nähdä olevan näiden muotoiluratkaisujen taustalla. Laadullisen luokittelun jälkeen tarkastelin aineistoani myös määrällisesti. Lopuksi vertasin tehtyjä uudelleenmuotoiluja Ohjelmatekstitysten laatusuosituksiin (Vitikainen ym. 2020).
Uudelleenmuotoilua oli tehty tekstityksiin paljon. Maallikoiden tekstityksiin tekemä uudelleenmuotoilu oli pääasiassa yksittäisten kielellisten elementtien poistamista (280 kertaa) ja sanansisäistä uudelleenmuotoilua (147 kertaa) – nämä kattoivat yhteensä 88 % kaikesta tehdystä uudelleenmuotoilusta. Tämä on ymmärrettävää, sillä ne ovat nopeita ja mutkattomasti toteutettavia keinoja. Vastaavasti muita uudelleenmuotoilun tapoja esiintyi aineistossa huomattavasti vähemmän: ne vaativat tekstittäjältä syvällisempää tekstin prosessointia ja siten myös enemmän aikaa.
Tärkeimpinä selittävinä tekijöinä uudelleenmuotoilulle voi kokonaiskuvassa nähdä kirjakielistämisen ja tiivistämisen; ne voidaan nähdä selittävinä tekijöinä lähes kaiken uudelleenmuotoilun taustalla. Aineiston tekstittäjien tekemä uudelleenmuotoilu on pitkälti linjassa Ohjelmatekstitysten laatusuositusten (Vitikainen ym. 2020) kanssa. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä laajemmasta aineistosta ja esimerkiksi siitä, kuinka maallikkotekstittäjät itse kuvailevat työprosessejaan, kuinka ne ja tehdyt ratkaisut eroavat ammattilaisten työskentelytavoista, sekä millaista uudelleenmuotoilua tekstityksiin olisi toteutetun lisäksi voinut tehdä saavutettavuuden palvelemiseksi.