Poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen kahdet kasvot: analyysi poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen ilmenemismuodoista, käsitteistöstä ja empiirisestä tutkimisesta
Kekkonen, Maria (2022)
Kekkonen, Maria
2022
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205094554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205094554
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen ilmenemismuotoja sekä niistä käytettyjä käsitteitä. Lisäksi tarkastelun kohteena on eri ilmenemismuotojen suhde demokratiaan sekä erityisesti niiden empiirinen tutkimus. Vaikka poliittinen luottamus ja epäluottamus ovat saaneet tutkijoiden huomiota, liittyy niiden teoretisointiin ja empiiriseen tutkimukseen kuitenkin myös ongelmia. Ongelmat liittyvät luottamuksen ja epäluottamuksen käsitteiden käyttöön sekä niiden eri ilmenemismuotojen havainnointiin. Nämä ongelmat ovat puolestaan tehneet ilmiöiden empiirisestä mittaamisesta hyvin haastavaa. Ilmiöiden tutkimuksen suurin ongelma liittyykin ilmiöiden empiirisen tutkimuksen puutteeseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on havainnoida näitä ongelmia sekä myös tarjota niihin ratkaisuja.
Ongelmista on tässä tutkielmassa muodostettu seuraavat päätutkimuskysymykset: 1. Millaisia eri käsitteitä luottamuksesta ja epäluottamuksesta puhuttaessa käytetään?, 2. Millaisia eri ilmenemismuotoja luottamuksella ja epäluottamuksella voidaan havaita olevan? ja 3. Millaisilla määrällisillä mittareilla luottamusta ja epäluottamusta on mitattu tai voitaisiin tulevaisuudessa mitata? Lisäksi päätutkimuskysymyksistä on johdettu alakysymyksiä. Alakysymykset koskevat poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen käsitteiden keskinäistä suhdetta, niiden eri ilmenemismuotojen suhdetta demokratiaan sekä nykyisten mittareiden hyviä ja huonoja puolia.
Asetettuihin tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan käsite- ja kvantitatiivisen analyysin keinoin. Ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin käsiteanalyysin kautta. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla, poliittisen epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen empiirisessä tutkimisessa, hyödynnettiin kvantitatiivista analyysiä, pääkomponenttianalyysiä. Pääkomponenttianalyysin pohjalta pyrittiin löytämään epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen tutkimiseen sopivia mittareita. Pääkomponenttianalyysissa aineistona käytettiin vuoden 2019 Eduskuntavaalitutkimusta. Poliittisen luottamuksen ja sen ilmenemismuotojen kohdalla ei tehty kvantitatiivista analyysiä, vaan arvioitiin sen sijaan nykyisten mittareiden puutteita sekä esitettiin joitakin ehdotuksia niiden kehittämiseksi.
Tutkielman keskeiset tulokset muodostuvat käsite- ja kvantitatiivisen analyysin pohjalta. Käsiteanalyysin mukaan poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen käsitteet toimivat niiden eri ilmenemismuotojen kattokäsitteinä. Eri ilmenemismuodot voidaan puolestaan nimetä sokeaksi luottamukseksi, arvioivaksi luottamukseksi, skeptiseksi epäluottamukseksi ja kyyniseksi epäluottamukseksi. Ilmenemismuodoista sokea luottamus ja kyyninen epäluottamus saavat käsiteanalyysissä demokratialle haitallisen roolin. Arvioiva luottamus ja skeptinen epäluottamus puolestaan ovat demokratialle hyödyllisiä, sillä ne toteuttavat demokratian ideaalia, institutionalisoitua kriittisen arvioinnin tarvetta. Tutkielmassa todetaan myös, ettei poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen teoria ole siirtynyt empiirisen tutkimuksen puolelle. Poliittisen luottamuksen standardin mittarin puutteena on, ettei se havainnoi sokean luottamuksen puolta ollenkaan. Poliittisen epäluottamuksen ilmenemismuotojen kohdalla standardia mittaria ei ole ollenkaan. Pääkomponenttianalyysissa kuitenkin löydettiin keskenään korreloivia muuttujia, joilla skeptisyyttä ja kyynisyyttä voitaisiin tulevaisuudessa mitata.
Ongelmista on tässä tutkielmassa muodostettu seuraavat päätutkimuskysymykset: 1. Millaisia eri käsitteitä luottamuksesta ja epäluottamuksesta puhuttaessa käytetään?, 2. Millaisia eri ilmenemismuotoja luottamuksella ja epäluottamuksella voidaan havaita olevan? ja 3. Millaisilla määrällisillä mittareilla luottamusta ja epäluottamusta on mitattu tai voitaisiin tulevaisuudessa mitata? Lisäksi päätutkimuskysymyksistä on johdettu alakysymyksiä. Alakysymykset koskevat poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen käsitteiden keskinäistä suhdetta, niiden eri ilmenemismuotojen suhdetta demokratiaan sekä nykyisten mittareiden hyviä ja huonoja puolia.
Asetettuihin tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan käsite- ja kvantitatiivisen analyysin keinoin. Ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin käsiteanalyysin kautta. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla, poliittisen epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen empiirisessä tutkimisessa, hyödynnettiin kvantitatiivista analyysiä, pääkomponenttianalyysiä. Pääkomponenttianalyysin pohjalta pyrittiin löytämään epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen tutkimiseen sopivia mittareita. Pääkomponenttianalyysissa aineistona käytettiin vuoden 2019 Eduskuntavaalitutkimusta. Poliittisen luottamuksen ja sen ilmenemismuotojen kohdalla ei tehty kvantitatiivista analyysiä, vaan arvioitiin sen sijaan nykyisten mittareiden puutteita sekä esitettiin joitakin ehdotuksia niiden kehittämiseksi.
Tutkielman keskeiset tulokset muodostuvat käsite- ja kvantitatiivisen analyysin pohjalta. Käsiteanalyysin mukaan poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen käsitteet toimivat niiden eri ilmenemismuotojen kattokäsitteinä. Eri ilmenemismuodot voidaan puolestaan nimetä sokeaksi luottamukseksi, arvioivaksi luottamukseksi, skeptiseksi epäluottamukseksi ja kyyniseksi epäluottamukseksi. Ilmenemismuodoista sokea luottamus ja kyyninen epäluottamus saavat käsiteanalyysissä demokratialle haitallisen roolin. Arvioiva luottamus ja skeptinen epäluottamus puolestaan ovat demokratialle hyödyllisiä, sillä ne toteuttavat demokratian ideaalia, institutionalisoitua kriittisen arvioinnin tarvetta. Tutkielmassa todetaan myös, ettei poliittisen luottamuksen ja epäluottamuksen eri ilmenemismuotojen teoria ole siirtynyt empiirisen tutkimuksen puolelle. Poliittisen luottamuksen standardin mittarin puutteena on, ettei se havainnoi sokean luottamuksen puolta ollenkaan. Poliittisen epäluottamuksen ilmenemismuotojen kohdalla standardia mittaria ei ole ollenkaan. Pääkomponenttianalyysissa kuitenkin löydettiin keskenään korreloivia muuttujia, joilla skeptisyyttä ja kyynisyyttä voitaisiin tulevaisuudessa mitata.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7057]