Ylirajaiset perheet väkivaltatyön asiakkaina koronapandemian aikana : väkivaltatyöntekijöiden havaintoja ylirajaisuudesta
Kekkonen, Outi (2022)
Kekkonen, Outi
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204053007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204053007
Tiivistelmä
Koronapandemia on ollut ennennäkemätön globaali mullistus ja se on vaikuttanut yhteiskuntien toimintaan odottamattomalla nopeudella. Valtioiden välinen liikkuvuus vaikeutui, julkiset paikat suljettiin ja palvelut siirtyivät etäyhteyksiin. Aikaisen tutkimuksen perusteella on havaittu koronapandemian vaikeuttaneen suhteettoman paljon sellaisten ihmisten elämää, jotka ovat jo valmiiksi huonossa asemassa (Hardy 2020; Sigurjónsdóttir ym. 2021; Øverlien 2020). Erilaisten kriisitilanteiden on havaittu lisäävän sukupuolittunutta väkivaltaa (Peterman ym. 2020; Nguyen, 2019; Campbell 2020) ja Yhdistyneet Kansakunnat onkin nimennyt koronapandemian aikaisen lähisuhdeväkivallan kasvun varjopandemiaksi (UN Women 2020).
Pro gradu tutkielmassani sukellan väkivaltatyön arkeen koronapandemian aikana. Tarkoituksenani on selvittää, mitä väkivaltatyöntekijät nimeävät ylirajaisten perheiden erityispiirteiksi lähisuhdeväkivaltaan keskittyvissä palveluissa ja miten koronapandemia on tilanteeseen vaikuttanut. Ylirajainen perhe viittaa perheeseen, joka viettää vähintään osan ajastaan eri maissa, mutta jakavat yhtenäisen perheyden kokemuksen ja tuottavat perheyttä eri tavoin (Bryceson & Vuorela 2002, 3-4). Nimitän näissä ylirajaisissa perhesuhteissa tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa ylirajaiseksi lähisuhdeväkivallaksi.
Väkivaltapalveluissa keskitytään usein poistamaan välitön fyysisen väkivallan uhka, jolloin ylirajaiset väkivallan muodot jäävät helposti tunnistamatta. Tutkielmani rakentuu kolmen teeman varaan: 1. mitä ylirajaisten perheiden muotoja, merkityksiä sekä perhesuhteiden tuottamisen tapoja väkivaltatyöntekijät tunnistavat, 2. millaista lähisuhdeväkivaltaa työntekijät tunnistavat ylirajaisissa perhesuhteissa tapahtuvan sekä 3. mitä erityistarpeita ylirajaisesta lähisuhdeväkivallasta kärsivillä on väkivaltapalveluissa työntekijöiden mukaan. Peilaan koronapandemian aiheuttamia muutoksia näiden kolmen kysymyksen tuloksiin.
Aineistonani on KOVÄ-hankkeen (koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön) kautta kerätty tutkimusaineisto turvakotien ja avopalveluiden väkivaltatyöntekijöiden haastatteluista. Fokusryhmähaastatteluja toteutettiin 8 kappaletta ja aineiston keräämisessä ja käsittelyssä painotettiin tutkimuseettisiä lähtökohtia (AAA 2009, TENK 2019). Aineisto kerättiin vuonna 2020 koronapandemian alkaessa, joten pandemian ja rajoitusten vaikutukset nousevat aineistosta esiin selkeästi. Aineiston analyysin metodina käytin temaattista sisällönanalyysiä, jonka kautta pystyin tarkastelemaan haastatteluissa nousevia yhtenäisiä teemoja ja kategorioita (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Tulokset osoittavat, että lähisuhdeväkivallasta kärsivillä ylirajaisten perheiden jäsenillä on erityisiä tarpeita, joiden tunnistaminen voi olla haastavaa. Ylirajaisen lähisuhdeväkivallan sekä perheiden erityistarpeiden nimeäminen edellyttää ylirajaisen perheen merkityksen ja tuottamisen tapojen tunnistamista, joka haastattelujen perusteella on vielä heikkoa. Ylirajaisuus tuotiin esiin aineistossa pääsääntöisesti monikulttuurisuuden tai maahanmuuttajuuden kautta, mikä tuotti haasteita yksilöidylle väkivaltapalvelulle.
Katastrofien, kuten koronapandemian, on havaittu iskevän kovimmalla voimalla jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ylirajaisten perheiden jäsenet sijoittuvat asemaan, jossa he ovat useiden haavoittuvuuksien leikkauspisteessä. Tutkielman tuloksia voi pitää suuntaa-antavina havaintoina siitä, millaisia haasteita työntekijät ovat kohdanneet ylirajaisten perheiden kanssa työskennellessään. On kuitenkin huomioitava, että analyysi ei kykene kattavasti kuvaamaan asiakkaiden todellista tilannetta, sillä se on ollut riippuvainen työntekijöiden tulkinnoista. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tarkastella ylirajaista lähisuhdeväkivaltaa sekä koronapandemian vaikutuksia nimenomaan kokijan näkökulmasta.
Pro gradu tutkielmassani sukellan väkivaltatyön arkeen koronapandemian aikana. Tarkoituksenani on selvittää, mitä väkivaltatyöntekijät nimeävät ylirajaisten perheiden erityispiirteiksi lähisuhdeväkivaltaan keskittyvissä palveluissa ja miten koronapandemia on tilanteeseen vaikuttanut. Ylirajainen perhe viittaa perheeseen, joka viettää vähintään osan ajastaan eri maissa, mutta jakavat yhtenäisen perheyden kokemuksen ja tuottavat perheyttä eri tavoin (Bryceson & Vuorela 2002, 3-4). Nimitän näissä ylirajaisissa perhesuhteissa tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa ylirajaiseksi lähisuhdeväkivallaksi.
Väkivaltapalveluissa keskitytään usein poistamaan välitön fyysisen väkivallan uhka, jolloin ylirajaiset väkivallan muodot jäävät helposti tunnistamatta. Tutkielmani rakentuu kolmen teeman varaan: 1. mitä ylirajaisten perheiden muotoja, merkityksiä sekä perhesuhteiden tuottamisen tapoja väkivaltatyöntekijät tunnistavat, 2. millaista lähisuhdeväkivaltaa työntekijät tunnistavat ylirajaisissa perhesuhteissa tapahtuvan sekä 3. mitä erityistarpeita ylirajaisesta lähisuhdeväkivallasta kärsivillä on väkivaltapalveluissa työntekijöiden mukaan. Peilaan koronapandemian aiheuttamia muutoksia näiden kolmen kysymyksen tuloksiin.
Aineistonani on KOVÄ-hankkeen (koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön) kautta kerätty tutkimusaineisto turvakotien ja avopalveluiden väkivaltatyöntekijöiden haastatteluista. Fokusryhmähaastatteluja toteutettiin 8 kappaletta ja aineiston keräämisessä ja käsittelyssä painotettiin tutkimuseettisiä lähtökohtia (AAA 2009, TENK 2019). Aineisto kerättiin vuonna 2020 koronapandemian alkaessa, joten pandemian ja rajoitusten vaikutukset nousevat aineistosta esiin selkeästi. Aineiston analyysin metodina käytin temaattista sisällönanalyysiä, jonka kautta pystyin tarkastelemaan haastatteluissa nousevia yhtenäisiä teemoja ja kategorioita (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Tulokset osoittavat, että lähisuhdeväkivallasta kärsivillä ylirajaisten perheiden jäsenillä on erityisiä tarpeita, joiden tunnistaminen voi olla haastavaa. Ylirajaisen lähisuhdeväkivallan sekä perheiden erityistarpeiden nimeäminen edellyttää ylirajaisen perheen merkityksen ja tuottamisen tapojen tunnistamista, joka haastattelujen perusteella on vielä heikkoa. Ylirajaisuus tuotiin esiin aineistossa pääsääntöisesti monikulttuurisuuden tai maahanmuuttajuuden kautta, mikä tuotti haasteita yksilöidylle väkivaltapalvelulle.
Katastrofien, kuten koronapandemian, on havaittu iskevän kovimmalla voimalla jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ylirajaisten perheiden jäsenet sijoittuvat asemaan, jossa he ovat useiden haavoittuvuuksien leikkauspisteessä. Tutkielman tuloksia voi pitää suuntaa-antavina havaintoina siitä, millaisia haasteita työntekijät ovat kohdanneet ylirajaisten perheiden kanssa työskennellessään. On kuitenkin huomioitava, että analyysi ei kykene kattavasti kuvaamaan asiakkaiden todellista tilannetta, sillä se on ollut riippuvainen työntekijöiden tulkinnoista. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tarkastella ylirajaista lähisuhdeväkivaltaa sekä koronapandemian vaikutuksia nimenomaan kokijan näkökulmasta.