Puolitoistavuotiaiden lasten tarkkaavuuden kiinnittyminen katseen suunnan muutokseen : Psykofysiologisena mittarina sykkeen orientaatiovaste
Valo, Julia (2021)
Valo, Julia
2021
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112159227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202112159227
Tiivistelmä
Katse välittää paljon sosiaalista tietoa ihmisten välillä. Tämän vuoksi taito kohdistaa tarkkaavuus toisen henkilön katseeseen on hyvin olennainen osa lapsen sosiaalista kehitystä. Tarkkaavuuden kiinnittymistä on mahdollista tutkia sykkeessä tapahtuvia muutoksia tarkastelemalla, ja sykkeen orientaatiovastetta eli sykkeen taajuuden laskua ärsykkeen jälkeen voidaan pitää merkkinä tarkkaavuuden kiinnittymisestä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että kohti katsova katse aiheuttaa leikki-ikäisille lapsille ja aikuisille voimakkaamman orientaatiovasteen kuin sivulle katsova katse, mutta tietoa tätä nuorempien tarkkaavuuden kiinnittymisestä katseen eri suuntiin ei ole. Tarkkaavuuden kiinnittymistä sykkeessä tapahtuvien muutosten perusteella on lisäksi tutkittu aiemmin vain kuviin perustuvilla tehtävillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sykkeessä tapahtuvia muutoksia tarkastelemalla puolitoistavuotiaiden lasten tarkkaavuuden kiinnittymistä katseen suunnan muutokseen kohti tai sivulle, kun katseärsykkeet esitettiin joko kuviin perustuvalla katseensiirtotehtävällä tai videomuotoisella leikkivä nainen -tehtävällä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Katse taaperoon -tutkimusprojektin pilotointivaihetta, jossa tavoitteena oli saada tietoa tehtävien ja koeasetelman sopivuudesta puolitoistavuotiaille lapsille ennen tutkimuksen toteutusta samanikäisillä lapsilla, joiden kehitys aiheuttaa huolta. Tutkimukseen osallistui 23 iältään 16–20 kuukauden ikäistä tavanomaisesti kehittynyttä lasta. Tehtävät esitettiin lapsille tietokoneruudulta. Katseensiirtotehtävässä esiintyvät naisen kasvot katsoivat aluksi alaviistoon, ja kahden sekunnin jälkeen kuva kasvoista muuttui dynaamisesti niin, että naisen katse siirtyi alaviistosta katsomaan joko kohti tai sivulle. Leikkivä nainen -tehtävässä lapsi puolestaan katsoi videota autoliukulelulla leikkivästä naisesta, jonka katse suuntautui aluksi alaviistoon, kunnes naisen toiminta pysähtyi. Video jatkui, kun lapsi katsoi naista kasvoihin, ja tällöin naisen katse siirtyi alaviistosta katsomaan joko kohti tai sivulle. Kontrollitilanteessa naisen katse pysyi videon jatkuessa alaviistossa. Tehtävien esittämisessä hyödynnettiin silmänliikekameraa, ja tutkimustilanteen aikana mitattiin lasten sykettä. Analyyseissa tarkasteltiin sykkeen taajuuden muutosta kolme sekuntia tehtävissä tapahtuneen katseensiirron jälkeen.
Tulokset osoittivat, ettei katseensiirtotehtävässä tapahtunut katseensiirto kohti tai sivulle aiheuttanut sykkeen orientaatiovastetta puolitoistavuotiaille. Katseensiirtotehtävässä tapahtunut katseen suunnan muutos ei siis kiinnittänyt puolitoistavuotiaiden tarkkaavuutta, eikä aiemman samaa tehtävää leikki-ikäisillä lapsilla käyttäneen tutkimuksen tulosta pystytty toistamaan. Leikkivä nainen -tehtävässä puolitoistavuotiaiden sykkeessä puolestaan havaittiin orientaatiovaste katseensiirron jälkeen, mutta tilastollisesti merkitseviä eroja katseen suuntien välillä ei löydetty. Lasten tarkkaavuus siis kiinnittyi videon tapahtumiin katseensiirron jälkeen riippumatta siitä, mihin suuntaan nainen katsoi.
Tutkimus lisäsi tietoa puolitoistavuotiaiden lasten tarkkaavuuden kiinnittymisestä katseen suunnan muutokseen. Myös tehtävien sopivuudesta puolitoistavuotiaiden tutkimiseen saatiin kokemusta ja tehtävien ominaisuuksia testattua ennen tutkimuksen toteuttamista lapsilla, joilla on riskiä kehityksellisiin ongelmiin. Keskeisin jatkotutkimustarve liittyy koeasetelman toteuttamiseen puolitoistavuotiaita vanhemmilla lapsilla. Tällöin voitaisiin selvittää, kiinnittääkö katseensiirtotehtävässä tapahtuva katseensiirto tarkkaavuuden puolitoistavuotiaita vanhemmilla lapsilla, kuten aiemmin on todettu, jolloin se, ettei lasten tarkkaavuus kiinnittynyt tässä tutkimuksessa saattaisi johtua tutkittavien iästä ja kehitysvaiheesta. Vanhempia lapsia tutkimalla saataisiin selville myös, tulevatko leikkivä nainen -tehtävän katseen suuntien väliset erot sykkeen orientaatiovasteessa esille lasten kasvaessa. Koeasetelmien osoittautuessa toimiviksi niiden tarjoamaa tietoa tarkkaavuuden kiinnittymisestä katseärsykkeisiin voitaisiin jatkossa pystyä hyödyntämään varhaisten kehityksellisten ongelmien, kuten autismikirjon häiriön, tunnistamisessa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Katse taaperoon -tutkimusprojektin pilotointivaihetta, jossa tavoitteena oli saada tietoa tehtävien ja koeasetelman sopivuudesta puolitoistavuotiaille lapsille ennen tutkimuksen toteutusta samanikäisillä lapsilla, joiden kehitys aiheuttaa huolta. Tutkimukseen osallistui 23 iältään 16–20 kuukauden ikäistä tavanomaisesti kehittynyttä lasta. Tehtävät esitettiin lapsille tietokoneruudulta. Katseensiirtotehtävässä esiintyvät naisen kasvot katsoivat aluksi alaviistoon, ja kahden sekunnin jälkeen kuva kasvoista muuttui dynaamisesti niin, että naisen katse siirtyi alaviistosta katsomaan joko kohti tai sivulle. Leikkivä nainen -tehtävässä lapsi puolestaan katsoi videota autoliukulelulla leikkivästä naisesta, jonka katse suuntautui aluksi alaviistoon, kunnes naisen toiminta pysähtyi. Video jatkui, kun lapsi katsoi naista kasvoihin, ja tällöin naisen katse siirtyi alaviistosta katsomaan joko kohti tai sivulle. Kontrollitilanteessa naisen katse pysyi videon jatkuessa alaviistossa. Tehtävien esittämisessä hyödynnettiin silmänliikekameraa, ja tutkimustilanteen aikana mitattiin lasten sykettä. Analyyseissa tarkasteltiin sykkeen taajuuden muutosta kolme sekuntia tehtävissä tapahtuneen katseensiirron jälkeen.
Tulokset osoittivat, ettei katseensiirtotehtävässä tapahtunut katseensiirto kohti tai sivulle aiheuttanut sykkeen orientaatiovastetta puolitoistavuotiaille. Katseensiirtotehtävässä tapahtunut katseen suunnan muutos ei siis kiinnittänyt puolitoistavuotiaiden tarkkaavuutta, eikä aiemman samaa tehtävää leikki-ikäisillä lapsilla käyttäneen tutkimuksen tulosta pystytty toistamaan. Leikkivä nainen -tehtävässä puolitoistavuotiaiden sykkeessä puolestaan havaittiin orientaatiovaste katseensiirron jälkeen, mutta tilastollisesti merkitseviä eroja katseen suuntien välillä ei löydetty. Lasten tarkkaavuus siis kiinnittyi videon tapahtumiin katseensiirron jälkeen riippumatta siitä, mihin suuntaan nainen katsoi.
Tutkimus lisäsi tietoa puolitoistavuotiaiden lasten tarkkaavuuden kiinnittymisestä katseen suunnan muutokseen. Myös tehtävien sopivuudesta puolitoistavuotiaiden tutkimiseen saatiin kokemusta ja tehtävien ominaisuuksia testattua ennen tutkimuksen toteuttamista lapsilla, joilla on riskiä kehityksellisiin ongelmiin. Keskeisin jatkotutkimustarve liittyy koeasetelman toteuttamiseen puolitoistavuotiaita vanhemmilla lapsilla. Tällöin voitaisiin selvittää, kiinnittääkö katseensiirtotehtävässä tapahtuva katseensiirto tarkkaavuuden puolitoistavuotiaita vanhemmilla lapsilla, kuten aiemmin on todettu, jolloin se, ettei lasten tarkkaavuus kiinnittynyt tässä tutkimuksessa saattaisi johtua tutkittavien iästä ja kehitysvaiheesta. Vanhempia lapsia tutkimalla saataisiin selville myös, tulevatko leikkivä nainen -tehtävän katseen suuntien väliset erot sykkeen orientaatiovasteessa esille lasten kasvaessa. Koeasetelmien osoittautuessa toimiviksi niiden tarjoamaa tietoa tarkkaavuuden kiinnittymisestä katseärsykkeisiin voitaisiin jatkossa pystyä hyödyntämään varhaisten kehityksellisten ongelmien, kuten autismikirjon häiriön, tunnistamisessa.