Instituution tavoitteiden ja potilaan kokemusmaailman vuorovaikutus 1920-1940-luvun tuberkuloosiparantolahoidossa
Reinikainen, Emmi (2021)
Reinikainen, Emmi
2021
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106075728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106075728
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, kuinka tuberkuloosiparantolan kaltaisessa melko totalitaarisessa laitoksessa instituution tavoitteet ja potilaan kokemusmaailma olivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Lähestyn tätä kysymystä kolmen alakysymyksen kautta, jotka ovat potilaiden suhtautuminen hoitoonsa, eristäminen ja eristäytyminen parantolahoidossa sekä tarkkailun ja täsmällisyyden ilmentyminen parantolahoidossa. Tutkimukseni painottuu Siilinjärvellä sijaitsevaan Tarinaharjun parantolaan.
Lähdeaineistonani olen käyttänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran muistitietokeruuaineistoja, parantolan vuosikertomuksia, Maila Talvion valistusromaania Ne 45 000 sekä Tuberkuloosilehteä. Näistä muistitietoaineisto oli ensisijainen lähteeni, jonka pohjalta valitsin tutkimukseni teorian ja metodin ja josta selvitin potilaiden kokemusmaailmaa. Parantolan vuosikertomuksista ja valistusromaanista selvitin instituution tavoitteita ja Tuberkuloosilehdestä henkilökunnan toimintaa. Tutkimukseni sijoittuu muistitietotutkimuksen piiriin ja sen menetelmänä olen käyttänyt siihen sopivaa teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä, jossa alakysymykseni toimivat eräänlaisena analyysikehikkona, jonka välityksellä olen tarkastellut lähteitäni.
Tutkimuksessani selvisi, että eri lähteistä tarkasteltuna instituution ja potilaan kokemusmaailman vuovaikutuksen tarkastelu on ollut hyvin erilaista. Instituution näkökulmasta potilaiden tuli itse ottaa vastuuta omasta hoidostaan ja he näin tekivätkin ilman, että pelkäsivät tai vastustivat juurikaan erilaisia hoitotoimenpiteitä tai esimerkiksi rikkoivat parantolan sääntöjä.
Henkilökunnan näkökulmasta puolestaan havaitsin, että potilaita pyrittiin hyvin pitkälti vastuuttamaan omasta hoidostaan, mutta heitä myös tarkkailtiin ja rajoitettiin paljon. Instituution näkökulmaa enemmän henkilökunta pyrki kuntouttamaan potilaita työkykyisiksi ja osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi.
Potilaiden näkökulmasta havaitsin sen sijaan paljon realistisempia suhtautumistapoja. Heidän näkökulmastaan hoitotoimenpiteitä vastustettiin ja sääntöjä rikottiin. Toisaalta esimerkiksi lääkkeisiin suhtaudutaan tästä näkökulmasta toisinaan jopa ihailevasti. Potilaat kertoivat myös epävirallisemmista tapahtumista, kuten juhlista, jotka vaikuttivat heidän kokemusmaailmaansa tuberkuloosiparantolassa. Tutkielmani osoittaa, etteivät instituutioiden tavoitteet välttämättä suoraan siirry osaksi potilaiden kokemusmaailmaa, vaan kyse on nimenomaan vuorovaikutuksesta, johon vaikuttaa esimerkiksi henkilökunnan toiminta ja potilaiden väliset keskinäiset suhteet.
Lähdeaineistonani olen käyttänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran muistitietokeruuaineistoja, parantolan vuosikertomuksia, Maila Talvion valistusromaania Ne 45 000 sekä Tuberkuloosilehteä. Näistä muistitietoaineisto oli ensisijainen lähteeni, jonka pohjalta valitsin tutkimukseni teorian ja metodin ja josta selvitin potilaiden kokemusmaailmaa. Parantolan vuosikertomuksista ja valistusromaanista selvitin instituution tavoitteita ja Tuberkuloosilehdestä henkilökunnan toimintaa. Tutkimukseni sijoittuu muistitietotutkimuksen piiriin ja sen menetelmänä olen käyttänyt siihen sopivaa teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä, jossa alakysymykseni toimivat eräänlaisena analyysikehikkona, jonka välityksellä olen tarkastellut lähteitäni.
Tutkimuksessani selvisi, että eri lähteistä tarkasteltuna instituution ja potilaan kokemusmaailman vuovaikutuksen tarkastelu on ollut hyvin erilaista. Instituution näkökulmasta potilaiden tuli itse ottaa vastuuta omasta hoidostaan ja he näin tekivätkin ilman, että pelkäsivät tai vastustivat juurikaan erilaisia hoitotoimenpiteitä tai esimerkiksi rikkoivat parantolan sääntöjä.
Henkilökunnan näkökulmasta puolestaan havaitsin, että potilaita pyrittiin hyvin pitkälti vastuuttamaan omasta hoidostaan, mutta heitä myös tarkkailtiin ja rajoitettiin paljon. Instituution näkökulmaa enemmän henkilökunta pyrki kuntouttamaan potilaita työkykyisiksi ja osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi.
Potilaiden näkökulmasta havaitsin sen sijaan paljon realistisempia suhtautumistapoja. Heidän näkökulmastaan hoitotoimenpiteitä vastustettiin ja sääntöjä rikottiin. Toisaalta esimerkiksi lääkkeisiin suhtaudutaan tästä näkökulmasta toisinaan jopa ihailevasti. Potilaat kertoivat myös epävirallisemmista tapahtumista, kuten juhlista, jotka vaikuttivat heidän kokemusmaailmaansa tuberkuloosiparantolassa. Tutkielmani osoittaa, etteivät instituutioiden tavoitteet välttämättä suoraan siirry osaksi potilaiden kokemusmaailmaa, vaan kyse on nimenomaan vuorovaikutuksesta, johon vaikuttaa esimerkiksi henkilökunnan toiminta ja potilaiden väliset keskinäiset suhteet.