Laittoman taiteen kaupunki: Luvaton taide kaupunkikokemuksessa ja kaupunkisuunnittelussa
Kangaspeska, Sandra (2021)
Kangaspeska, Sandra
2021
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273926
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273926
Tiivistelmä
Kuten arkkitehtikin, luvattomasti toimiva taiteilija pyrkii parantamaan kaupunkitilaa, vaikka keinot toimintaan ovat näiden kahden tekijän kesken erilaiset. Tässä diplomityössä esittelen, mitä on laiton kaupunkitaide, miten se vaikuttaa paikan kokemukseen kaupunkiympäristössä ja esimerkkejä tapauksista, joissa luvaton taide ja kaupunkisuunnittelu kohtaavat. Analysoin luvattomiin taideinterventioihin pohjautuvaa kokemuksellista kaupunkiympäristöä käyttämällä kävelyä ja puolistrukturoituja haastatteluja tutkimusmetodeinani. Katsoakseni kaupunkitilaa arkkitehtiopiskelijan lisäksi myös muiden siitä kiinnostuneiden silmin, haastattelen taiteilijoita, joilla on intohimoa ottaa kantaa yhteiseen kaupunkiympäristöön visuaalisin keinoin, muttei virallisesti siihen tunnustettua lupaa.
Laittomasta kaupunkitaiteesta puhuttaessa keskustellaan pääsääntöisesti graffitista puolustavaan tai kieltävään sävyyn. Tässä diplomityössä esitän, että graffitit ovat vain pieni osa laittoman taiteen kenttää, johon kuuluu paljon spraymaalattuja tageja ja graffiteja monipuolisempi taiteen tekemisen kirjo, joka vaikuttaa kaupunkiympäristöön ja sen kokemiseen eri tavoin. Huomion ulkopuolelle ovat aikaisemmin jääneet esimerkiksi laittomat installaatiot, tarroittaminen, sapluunatyöt ja osallistava luvaton kaupunkitaide. Luvatonta kaupunkitaidetta tehdään monipuolisin menetelmin ja lähtökohdin, jonka vuoksi niiden vaikutus kaupunkiympäristön kokemukseen on vaihtelevaa.
Laiton taide ja kaupunkisuunnittelu kohtaavat etenkin vajaakäyttöisissä rakennetuissa ympäristöissä, joissa luvaton taide- ja kulttuuritoiminta ovat saaneet jalansijaa. Tällaiset ympäristöt, kuten tässä diplomityössä yhtenä case-esimerkkinä esitelty tamperelainen Pispalan feimi voivat kehittyä aktiivisiksi urbaaneiksi kulttuuri- ja taidekeskittymiksi ilman, että niiden kehitykseen on virallisesti osallistuttu kaupunkisuunnittelun keinoin. Laittoman taiteen keskittymät voivat myötävaikuttaa kaupungin vetovoimaan, sekä kaupunkilaisten vapaa-ajan toimintamahdollisuuksiin. Kaupunkisuunnittelulla voidaan tukea ruohonjuuritason taidetoiminnan jatkumista, tai puoltaa toiminnan lopettamista. Unauthorised artists strive, just like architects, to improve urban space, even though the means of action of these two actors are different. This Master’s thesis discusses what illegal urban art is, how it affects one’s experience in an urban setting, and showcases examples of cases where unauthorized art and urban planning meet. I will be examining the experiential urban environments by using walking and semi-structured interviews as my research methods. The purpose of this thesis is to see urban space through the eyes of not only an architecture student but others interested in it, too. Artists who have a passion for influencing their environment through visual means, but lack officially recognised authorisation to do so, will be interviewed.
The discourse on illegal urban art is predominantly a defensive or dismissive discussion on graffiti. This thesis wishes to emphasise that graffiti is only a small part of the scope of illegal art, which includes a much wider and more colourful range of art making than spray painted tags and graffiti. For example illegal installations, decals, stencils and participatory unauthorised urban art have been left out of the discourse. This thesis presents how diverse methods and starting points are used to create unauthorised urban art, which is why their impact on the experience of the urban environment is variable.
Illegal art and urban planning meet especially in underutilised built environments where unauthorised artistic and cultural activities bloom. Such environments, as the Tampere-based Pispalan feimi discussed in this thesis, can evolve into a culturally and artistically important and active urban sites without any formal contribution through urban planning in their later development. Unouthorised art in urban environment can positively impact in cities’ appeal and leisure opportunities for city dwellers. Urban planning can ensure the continuation of these grassroots art and culture activities, or increase the possibility of suspending these functions.
Laittomasta kaupunkitaiteesta puhuttaessa keskustellaan pääsääntöisesti graffitista puolustavaan tai kieltävään sävyyn. Tässä diplomityössä esitän, että graffitit ovat vain pieni osa laittoman taiteen kenttää, johon kuuluu paljon spraymaalattuja tageja ja graffiteja monipuolisempi taiteen tekemisen kirjo, joka vaikuttaa kaupunkiympäristöön ja sen kokemiseen eri tavoin. Huomion ulkopuolelle ovat aikaisemmin jääneet esimerkiksi laittomat installaatiot, tarroittaminen, sapluunatyöt ja osallistava luvaton kaupunkitaide. Luvatonta kaupunkitaidetta tehdään monipuolisin menetelmin ja lähtökohdin, jonka vuoksi niiden vaikutus kaupunkiympäristön kokemukseen on vaihtelevaa.
Laiton taide ja kaupunkisuunnittelu kohtaavat etenkin vajaakäyttöisissä rakennetuissa ympäristöissä, joissa luvaton taide- ja kulttuuritoiminta ovat saaneet jalansijaa. Tällaiset ympäristöt, kuten tässä diplomityössä yhtenä case-esimerkkinä esitelty tamperelainen Pispalan feimi voivat kehittyä aktiivisiksi urbaaneiksi kulttuuri- ja taidekeskittymiksi ilman, että niiden kehitykseen on virallisesti osallistuttu kaupunkisuunnittelun keinoin. Laittoman taiteen keskittymät voivat myötävaikuttaa kaupungin vetovoimaan, sekä kaupunkilaisten vapaa-ajan toimintamahdollisuuksiin. Kaupunkisuunnittelulla voidaan tukea ruohonjuuritason taidetoiminnan jatkumista, tai puoltaa toiminnan lopettamista.
The discourse on illegal urban art is predominantly a defensive or dismissive discussion on graffiti. This thesis wishes to emphasise that graffiti is only a small part of the scope of illegal art, which includes a much wider and more colourful range of art making than spray painted tags and graffiti. For example illegal installations, decals, stencils and participatory unauthorised urban art have been left out of the discourse. This thesis presents how diverse methods and starting points are used to create unauthorised urban art, which is why their impact on the experience of the urban environment is variable.
Illegal art and urban planning meet especially in underutilised built environments where unauthorised artistic and cultural activities bloom. Such environments, as the Tampere-based Pispalan feimi discussed in this thesis, can evolve into a culturally and artistically important and active urban sites without any formal contribution through urban planning in their later development. Unouthorised art in urban environment can positively impact in cities’ appeal and leisure opportunities for city dwellers. Urban planning can ensure the continuation of these grassroots art and culture activities, or increase the possibility of suspending these functions.