Työssäkäyvien köyhien kokemuksia arjesta Suomessa köyhien itsensä kuvaamana
Tamminen, Satu (2021)
Tamminen, Satu
2021
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102252264
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102252264
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata työssäkäyvien köyhien arkea Suomessa. Tavoitteena oli saada mahdollisimman kattava kuvaus siitä, miten työssäkäyvät köyhät itse kokevat arkensa.
Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ansiotyön merkitys on säilyttänyt hyvin arvonsa vuosikymmenten ajan. 2000-luvulla työn tekemisen tavat ovat olleet muutoksessa, kun itsensä työllistäminen ja yksinyrittäminen ovat lisääntyneet. Tätä työurien muuttumista kokopäiväisistä ja pysyvistä yhdelle työnantajalle tehdyistä työurista, epätyypillisiin, osa-aikaisiin ja pirstaleisiin työuriin kutsutaan työelämän prekarisaatioksi. Prekaaria työtä tekevät, kuten osa-aika-, pätkätyöntekijät, itsensä työllistäjät ja määräaikaiset työntekijät, ovat riskissä päätyä työssäkäyviksi köyhiksi. Suomessa työssäkäyvien köyhien ilmiö ei ole erityisen suuri, joten se ei ole myöskään kovin tunnettu.
Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Aineistona tutkielmassa käytettiin vuonna 2015 kerättyä Töissä ja köyhä! laadullista kirjoitusaineistoa. Aineistosta (n=92) etsittiin työssäkäyvien köyhien kuvauksia pienituloisten arjesta. Kaikki osallistujat olivat työikäisiä, suurin osa heistä oli naisia.
Työssäkäyvät köyhät kuvasivat arkeaan monipuolisesti. Työssäkäyvien köyhien arkea kuvasti pyrkimys mielekkääseen arkeen. Arjen kuvattiin olevan ”kodin pyörittämisen” ja vähäisen vapaa-ajan yhteensovittamista. Arki oli vuoroin työtä ja työttömyyttä. Työstä saatiin tyytyväisyyttä, mutta se myös kuormitti. Työttömyysaikana pyrittiin aktiivisesti takaisin työelämään. Arki oli jatkuvaa taiteilua talouden karikoilla ja lähes kaikesta kulutuksesta karsittiin. Koettiin asumisen haasteita, vaatehankintojen vaikeutta ja köyhyys huononsi ravitsemustakin. Avun turvin arjesta kuitenkin selviydyttiin. Sosiaalisten suhteiden koettiin olevan puristuksissa ja sosiaalinen elämä karsiutui pois köyhyyden takia. Perheestä koettiin kiitollisuutta, vaikka puute rasitti perheitäkin. Köyhyys kuritti terveyttä ja hyvinvoinnin sijaan koettiin terveyshuolia. Koettiin myös henkistä kuormittumista, mikä ilmeni monenlaisena ahdistuksena. Nykyhetken pohjalta kuvattiin erilaisia tulevaisuusnäkymiä. Tilanteen positiivisten puolten näkeminen ja usko tulevaisuuteen auttoivat työssäkäyviä köyhiä jaksamaan jatkaa arkea.
Hoitotyöhön tarvitaan lisää tietoa työssäkäyvien köyhien arjen kokemuksista, jotta työssäkäyvien köyhyyden ilmiötä ja sen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin. The purpose of this master’s thesis was to describe the daily lives of the working poor in Finland. The aim was to get a comprehensive description of how the working poor themselves experience their daily lives.
In a welfare state like Finland, the importance of employment has retained its value well for decades. In the 21st century, the way work is done has changed as self-employment and entrepreneurship have increased. This shift in careers from full-time and permanent, single-employer careers to atypical, part-time, and fragmented careers is called working life precarization. Precarious workers, such as part-time or self-employed workers and fixed-term workers are at risk of becoming working poor. The phenomenon of the working poor in Finland is not particularly large, so it is not very well known either.
The material was analyzed using inductive content analysis. The research material used in this master’s thesis was collected in 2015 at “Working and poor!” qualitative written material. The material (n=92) was searched for descriptions of the everyday life of low-income working poor. All participants were of working age, most of them were female.
The working poor described their daily lives in many ways. The daily lives of the working poor were described by the pursuit of a meaningful daily life. Everyday life was a combination of “taking care of the household” with extremely limited free time. Everyday life was alternately about work and unemployment. Work provided a sense of satisfaction, but it was also a burden. While unemployed, there was an active effort to return to work. Everyday life was constant balancing with the household economy and almost all consumption had to be reduced. The working poor experienced the challenges of housing, difficulty of purchasing clothes and even nutrition was worsened by poverty. With the help, however, everyday life was managed. Social relationships were under pressure and social life was curtailed because of poverty. The working poor were grateful of their family even though the families were burdened by the poverty as well. Poverty worsened health and instead of well-being, health problems were experienced. They also experienced mental strain, which appeared as a wide range of anxiety. Based on the present, different perspectives were described for the future. Seeing the positive aspects of the situation and believing in the future helped to cope and continue with everyday life.
Nursing needs more information on the everyday experiences of the working poor in order to better understand the phenomenon of in-work poverty and its effects.
Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ansiotyön merkitys on säilyttänyt hyvin arvonsa vuosikymmenten ajan. 2000-luvulla työn tekemisen tavat ovat olleet muutoksessa, kun itsensä työllistäminen ja yksinyrittäminen ovat lisääntyneet. Tätä työurien muuttumista kokopäiväisistä ja pysyvistä yhdelle työnantajalle tehdyistä työurista, epätyypillisiin, osa-aikaisiin ja pirstaleisiin työuriin kutsutaan työelämän prekarisaatioksi. Prekaaria työtä tekevät, kuten osa-aika-, pätkätyöntekijät, itsensä työllistäjät ja määräaikaiset työntekijät, ovat riskissä päätyä työssäkäyviksi köyhiksi. Suomessa työssäkäyvien köyhien ilmiö ei ole erityisen suuri, joten se ei ole myöskään kovin tunnettu.
Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Aineistona tutkielmassa käytettiin vuonna 2015 kerättyä Töissä ja köyhä! laadullista kirjoitusaineistoa. Aineistosta (n=92) etsittiin työssäkäyvien köyhien kuvauksia pienituloisten arjesta. Kaikki osallistujat olivat työikäisiä, suurin osa heistä oli naisia.
Työssäkäyvät köyhät kuvasivat arkeaan monipuolisesti. Työssäkäyvien köyhien arkea kuvasti pyrkimys mielekkääseen arkeen. Arjen kuvattiin olevan ”kodin pyörittämisen” ja vähäisen vapaa-ajan yhteensovittamista. Arki oli vuoroin työtä ja työttömyyttä. Työstä saatiin tyytyväisyyttä, mutta se myös kuormitti. Työttömyysaikana pyrittiin aktiivisesti takaisin työelämään. Arki oli jatkuvaa taiteilua talouden karikoilla ja lähes kaikesta kulutuksesta karsittiin. Koettiin asumisen haasteita, vaatehankintojen vaikeutta ja köyhyys huononsi ravitsemustakin. Avun turvin arjesta kuitenkin selviydyttiin. Sosiaalisten suhteiden koettiin olevan puristuksissa ja sosiaalinen elämä karsiutui pois köyhyyden takia. Perheestä koettiin kiitollisuutta, vaikka puute rasitti perheitäkin. Köyhyys kuritti terveyttä ja hyvinvoinnin sijaan koettiin terveyshuolia. Koettiin myös henkistä kuormittumista, mikä ilmeni monenlaisena ahdistuksena. Nykyhetken pohjalta kuvattiin erilaisia tulevaisuusnäkymiä. Tilanteen positiivisten puolten näkeminen ja usko tulevaisuuteen auttoivat työssäkäyviä köyhiä jaksamaan jatkaa arkea.
Hoitotyöhön tarvitaan lisää tietoa työssäkäyvien köyhien arjen kokemuksista, jotta työssäkäyvien köyhyyden ilmiötä ja sen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin.
In a welfare state like Finland, the importance of employment has retained its value well for decades. In the 21st century, the way work is done has changed as self-employment and entrepreneurship have increased. This shift in careers from full-time and permanent, single-employer careers to atypical, part-time, and fragmented careers is called working life precarization. Precarious workers, such as part-time or self-employed workers and fixed-term workers are at risk of becoming working poor. The phenomenon of the working poor in Finland is not particularly large, so it is not very well known either.
The material was analyzed using inductive content analysis. The research material used in this master’s thesis was collected in 2015 at “Working and poor!” qualitative written material. The material (n=92) was searched for descriptions of the everyday life of low-income working poor. All participants were of working age, most of them were female.
The working poor described their daily lives in many ways. The daily lives of the working poor were described by the pursuit of a meaningful daily life. Everyday life was a combination of “taking care of the household” with extremely limited free time. Everyday life was alternately about work and unemployment. Work provided a sense of satisfaction, but it was also a burden. While unemployed, there was an active effort to return to work. Everyday life was constant balancing with the household economy and almost all consumption had to be reduced. The working poor experienced the challenges of housing, difficulty of purchasing clothes and even nutrition was worsened by poverty. With the help, however, everyday life was managed. Social relationships were under pressure and social life was curtailed because of poverty. The working poor were grateful of their family even though the families were burdened by the poverty as well. Poverty worsened health and instead of well-being, health problems were experienced. They also experienced mental strain, which appeared as a wide range of anxiety. Based on the present, different perspectives were described for the future. Seeing the positive aspects of the situation and believing in the future helped to cope and continue with everyday life.
Nursing needs more information on the everyday experiences of the working poor in order to better understand the phenomenon of in-work poverty and its effects.