"Jos on otettu kuppi tahi kaksi" : Alkoholismia koskeva puhe Suomessa 1949—1965
Rouhiainen, Juuli (2021)
Rouhiainen, Juuli
2021
Historian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-01-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101141279
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101141279
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkoholismidiskurssin muutoksia lainsäädännön ja asiantuntijoiden keskuudessa Suomessa vuosina 1949–1965. Tarkoituksena on kuvata lainsäädännön ja asiantuntijoiden välisen vuorovaikutuksen merkitystä yhteiskunnallisen diskurssin suuntaajana. Alkoholi ja alkoholismi ovat olleet vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheina koko Suomen itsenäisyyden ajan ja jo ennen sitä, minkä vuoksi alkoholismikeskustelun tutkiminen on hedelmällinen alusta tarkastella yhteiskunnallisten diskurssien muutoksia.
Tutkimus on toteutettu kriittisen diskurssianalyysin teorian pohjalta. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti huomiota on kiinnitetty diskurssien asemaan vallan, eriarvoisuuden ja marginalisaation luojina sekä ylläpitäjinä. Tutkimuksen aineisto koostuu ajanjakson alkoholismia ja sen huoltoa koskevista laeista sekä Huoltaja-lehden vuosikerroista 1949–1965. Huoltajan alkoholismia koskevista kirjoituksista laadin taulukon, joka kuvaa viiden eri aihekategorian avulla keskustelussa esiin tulevia teemoja. Analysoin jokaisen kategorian sisällä tapahtunutta kehitystä yhteydessä muihin kategorioihin sekä lainsäädäntöön ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin.
Alkoholismin hoitokeinot kehittyivät ajanjaksolla työterapiasta lääkinnälliseen ja vertaistukea korostavaan suuntaan. Kuvauksissa alkoholismin syistä yksilön moraalinen heikkous ja yhteiskunnan ylläpitävä alkoholikulttuuri väistyivät elämänkerrallisia syitä korostavan selitysmallin tieltä. Alkoholismin sairausluonteen olemassaolo pysyi kiistanalaisena, mutta toisaalta sairauden psyykkisfyysissosiaalisena luonne tuotiin esille. Alkoholin väärinkäyttäjien ja yhteiskunnan vastakkainasettelu kehittyi yleisestä vaarallisuuskäsityksestä yksityiskohtaisempien ongelmien, kuten työpanoksen ja liikenneturvallisuuden käsittelyyn.
Lopputulemana keskustelun kehityksessä näkyi se, että asiantuntijoiden keskuudessa esille tuotu yksilöllisen hoidon tarve, yhteiskunnallisen vastuuajattelun lisääminen, sekä alkoholismin sairausluonteen vähittäinen tunnustaminen loivat pohjaa uudistuvalle lainsäädännölle. Kuitenkin uuden lain voimaantulo 1961 nostatti keskusteluun entistä selvemmin alkoholismista koettuja yhteiskunnallisia haittoja, mikä vahvisti alkoholin väärinkäyttäjiä marginalisoivaa diskurssia.
Tutkimus on toteutettu kriittisen diskurssianalyysin teorian pohjalta. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti huomiota on kiinnitetty diskurssien asemaan vallan, eriarvoisuuden ja marginalisaation luojina sekä ylläpitäjinä. Tutkimuksen aineisto koostuu ajanjakson alkoholismia ja sen huoltoa koskevista laeista sekä Huoltaja-lehden vuosikerroista 1949–1965. Huoltajan alkoholismia koskevista kirjoituksista laadin taulukon, joka kuvaa viiden eri aihekategorian avulla keskustelussa esiin tulevia teemoja. Analysoin jokaisen kategorian sisällä tapahtunutta kehitystä yhteydessä muihin kategorioihin sekä lainsäädäntöön ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin.
Alkoholismin hoitokeinot kehittyivät ajanjaksolla työterapiasta lääkinnälliseen ja vertaistukea korostavaan suuntaan. Kuvauksissa alkoholismin syistä yksilön moraalinen heikkous ja yhteiskunnan ylläpitävä alkoholikulttuuri väistyivät elämänkerrallisia syitä korostavan selitysmallin tieltä. Alkoholismin sairausluonteen olemassaolo pysyi kiistanalaisena, mutta toisaalta sairauden psyykkisfyysissosiaalisena luonne tuotiin esille. Alkoholin väärinkäyttäjien ja yhteiskunnan vastakkainasettelu kehittyi yleisestä vaarallisuuskäsityksestä yksityiskohtaisempien ongelmien, kuten työpanoksen ja liikenneturvallisuuden käsittelyyn.
Lopputulemana keskustelun kehityksessä näkyi se, että asiantuntijoiden keskuudessa esille tuotu yksilöllisen hoidon tarve, yhteiskunnallisen vastuuajattelun lisääminen, sekä alkoholismin sairausluonteen vähittäinen tunnustaminen loivat pohjaa uudistuvalle lainsäädännölle. Kuitenkin uuden lain voimaantulo 1961 nostatti keskusteluun entistä selvemmin alkoholismista koettuja yhteiskunnallisia haittoja, mikä vahvisti alkoholin väärinkäyttäjiä marginalisoivaa diskurssia.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7083]