Sopimukselliset menettelyt suomalaisessa aluekehittämisessä. Kasvusopimukset ja INKA-ohjelma valtion ja suurten kaupunkiseutujen kumppanuuden alustoina
Sirén, Lari (2020)
Sirén, Lari
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202007316383
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202007316383
Tiivistelmä
Sopimuksiin pohjautuvat aluekehittämisen instrumentit nousivat vahvasti esille vuonna 2011 aloittaneen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kaupunki- ja innovaatiopolitiikan keinovalikoimassa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset saivat seurakseen valtion ja suurimpien kaupunkiseutujen välillä solmitut kasvusopimukset. Innovaatiopolitiikassa siirryttiin 1990-luvulla alkaneen Osaamiskeskusohjelman ajasta INKA – Innovatiiviset –kaupungit –ohjelman aikakauteen. MAL-sopimusten ja kasvusopimusten tavoin myös INKA-ohjelma perustui valtion ja kaupunkien välisiin aiesopimuksiin. Uusien sopimusmenettelyiden myötä valtio pyrki strategiseen kumppanuuteen suurimpien kaupunkiseutujen kanssa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sopimuksellisuutta ja sopimuksellisia menettelyitä suomalaisessa aluekehittämisessä sekä kaupunki- ja innovaatiopolitiikassa. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti Kataisen hallituksen uusiin sopimusmenettelyihin: kasvusopimuksiin ja INKA-ohjelmaan. Tutkimuksen kohteena ovat nämä sopimusmenettelyt ja niiden valmistelu Tampereen ja Porin kaupunkiseuduilla sekä kansallisella tasolla työ- ja elinkeinoministeriössä. Tutkimuksella pyritään vastaamaan kysymykseen mitä on sopimuksellisuus suomalaisessa kaupunki- ja innovaatiopolitiikassa? Samalla tarkastellaan aluekehittämisen muutosta kaupunkiseututasolla suhteessa aluekehittämisen paradigmaan ja sen evoluutioon.
Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään suomalaisen aluekehittämisen kehityskaarta sekä kaupunki- ja innovaatiopolitiikan historiallis-yhteiskunnallista taustaa ja asetetaan uudet sopimusmenettelyt laajempaan teoreettiseen kontekstiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keskeinen aineisto on kerätty haastattelemalla aluekehittämisen toimijoita Tampereen ja Porin kaupunkiseuduilla sekä uusia sopimusmenettelyitä työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelleita virkamiehiä. Haastattelut toteutettiin vuonna 2013. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimus vahvistaa kuvaa lisääntyvästä sopimuksellisuudesta ja sopimuksellisten menetelmien käytöstä suomalaisessa aluekehittämisessä. Maailmanlaajuinen megatrendi kaupungistuminen näkyy kaupunkiseutujen ja kaupunkimaisten alueiden merkityksen kasvuna. Tämä tekee kaupunkiseuduista entistä houkuttelevampia strategisia kumppaneita valtion näkökulmasta. Myös kaupunkiseudut suhtautuvat suuntaukseen positiivisesti, vaikka sopimuksiin ja kumppanuuksiin pohjaava kokonaisuus onkin vielä hahmoton ja roolit osin epäselviä. Eräs keskeinen yhteistyötä haittaava tekijä on kautta linjan suomalaista hallintoa vaivaava siiloutuneisuus. Sektori- ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on vaikeaa niin kaupunkiseuduilla kuin valtionhallinnossakin. Sopimukselliset menettelyt saattavat olla osa ongelman ratkaisua, erityisesti jos sopimusjärjestelyitä kehitetään kohti kokonaisvaltaisempaa, sektorirajat ylittävää laajaa kaupunkiseutusopimusta. Sopimusmenettelyt ja sopimuksellisen aluekehittämisen kokonaisuus vaativat vielä jatkokehittämistä, mikäli niillä tavoitellaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä kaupunkiseutuja.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sopimuksellisuutta ja sopimuksellisia menettelyitä suomalaisessa aluekehittämisessä sekä kaupunki- ja innovaatiopolitiikassa. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti Kataisen hallituksen uusiin sopimusmenettelyihin: kasvusopimuksiin ja INKA-ohjelmaan. Tutkimuksen kohteena ovat nämä sopimusmenettelyt ja niiden valmistelu Tampereen ja Porin kaupunkiseuduilla sekä kansallisella tasolla työ- ja elinkeinoministeriössä. Tutkimuksella pyritään vastaamaan kysymykseen mitä on sopimuksellisuus suomalaisessa kaupunki- ja innovaatiopolitiikassa? Samalla tarkastellaan aluekehittämisen muutosta kaupunkiseututasolla suhteessa aluekehittämisen paradigmaan ja sen evoluutioon.
Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään suomalaisen aluekehittämisen kehityskaarta sekä kaupunki- ja innovaatiopolitiikan historiallis-yhteiskunnallista taustaa ja asetetaan uudet sopimusmenettelyt laajempaan teoreettiseen kontekstiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keskeinen aineisto on kerätty haastattelemalla aluekehittämisen toimijoita Tampereen ja Porin kaupunkiseuduilla sekä uusia sopimusmenettelyitä työ- ja elinkeinoministeriössä valmistelleita virkamiehiä. Haastattelut toteutettiin vuonna 2013. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimus vahvistaa kuvaa lisääntyvästä sopimuksellisuudesta ja sopimuksellisten menetelmien käytöstä suomalaisessa aluekehittämisessä. Maailmanlaajuinen megatrendi kaupungistuminen näkyy kaupunkiseutujen ja kaupunkimaisten alueiden merkityksen kasvuna. Tämä tekee kaupunkiseuduista entistä houkuttelevampia strategisia kumppaneita valtion näkökulmasta. Myös kaupunkiseudut suhtautuvat suuntaukseen positiivisesti, vaikka sopimuksiin ja kumppanuuksiin pohjaava kokonaisuus onkin vielä hahmoton ja roolit osin epäselviä. Eräs keskeinen yhteistyötä haittaava tekijä on kautta linjan suomalaista hallintoa vaivaava siiloutuneisuus. Sektori- ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on vaikeaa niin kaupunkiseuduilla kuin valtionhallinnossakin. Sopimukselliset menettelyt saattavat olla osa ongelman ratkaisua, erityisesti jos sopimusjärjestelyitä kehitetään kohti kokonaisvaltaisempaa, sektorirajat ylittävää laajaa kaupunkiseutusopimusta. Sopimusmenettelyt ja sopimuksellisen aluekehittämisen kokonaisuus vaativat vielä jatkokehittämistä, mikäli niillä tavoitellaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä kaupunkiseutuja.