Valtimojäykkyys ja hemodynamiikan säätely
Haapala, Sami (2020)
Haapala, Sami
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001311728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001311728
Tiivistelmä
Valtimojäykkyys on prosessi, jossa valtimon seinämän normaalisti joustava rakenne korvautuu jäykällä aineksella. Hemodynamiikka puolestaan on keskeinen lääketieteen tutkimuskohde, jossa tutkitaan verenkierron ja siihen liittyvien elinten toimintaa.
Tutkimuksemme tavoitteena oli vakioida tunnetut tärkeimmät valtimojäykkyyden riskitekijät ja tämän jälkeen selvittää, oliko näiden tekijöiden vaikutuksen eliminoinnin jälkeen havaittavissa valimojäykkyyteen liittyviä muutoksia hemodynamiikan säätelyssä. Vakioidut tärkeimmät valtimojäykyyden riskitekijät olivat korkea verenpaine, ikä ja painoindeksi sekä miessukupuoli.
Tutkimukseemme valikoitui 648 henkilöä rajattuamme haastatellen pois hemodynamiikkaan vaikuttavan lääkityksen omaavat tai merkittävän verisuoni- tai pääte-elintapahtuman kokeneet henkilöt. Valikoiduille vapaaehtoisille tutkittaville suoritettiin verenpainemittaukset, kallistuskoe hemodynaamiikan mittauksin sekä sarja laboratoriokokeita. Saaduista tuloksista koostettiin laskennallisesti keskeisiä sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa kuvaavia suureita.
Laboratoriokokeissa havaittiin yksittäisiä eroja ryhmien välillä, mutta ei selkeää johdonmukaista eroa valtimojäykkyyden suhteen. Laskennalliset tekijät eivät selittäneet eroa vakioitujen ryhmien välillä. Verenpaineen mittauksissa havaittiin eroja mittaajasta riippuen: tutkimushoitajan mittaukset olivat vakioinnin mukaisia, kun lääkärin suorittaman verenpainemittauksen tuloksen arvo nousi valtimojäykkyyden kasvaessa. Jäykkäsuonisemmilla myös perifeerinen sormesta mitattu verenpaine oli korkeampi kuin niillä, joilla suurten suonten jäykkyys oli vähäisempää. Jäykempisuonisilla havaittiin lisäksi nopeampi syke ja pienempi sydämen lyönnin kertatilavuus.
Eri tutkimussarjojen jälkeen vakioitujen muuttujien taustalta ei löytynyt uusia merkittäviä altisteita tai riskitekijöitä valtimojäykkyydelle. Keskeinen havainto oli kuitenkin merkittävä yhteys valtimojäykkyyden ja valkotakkihypertension välillä. Vakioinnista riippumaton sormitason verenpaineen amplifikaatio jäykkäsuonisemmilla henkilöillä viittaa mahdolliseen rakenteen tai säätelyn muutokseen periferiassa jo tunnettujen keskeisen verenkierron muutosten lisäksi.
Tutkimuksemme tavoitteena oli vakioida tunnetut tärkeimmät valtimojäykkyyden riskitekijät ja tämän jälkeen selvittää, oliko näiden tekijöiden vaikutuksen eliminoinnin jälkeen havaittavissa valimojäykkyyteen liittyviä muutoksia hemodynamiikan säätelyssä. Vakioidut tärkeimmät valtimojäykyyden riskitekijät olivat korkea verenpaine, ikä ja painoindeksi sekä miessukupuoli.
Tutkimukseemme valikoitui 648 henkilöä rajattuamme haastatellen pois hemodynamiikkaan vaikuttavan lääkityksen omaavat tai merkittävän verisuoni- tai pääte-elintapahtuman kokeneet henkilöt. Valikoiduille vapaaehtoisille tutkittaville suoritettiin verenpainemittaukset, kallistuskoe hemodynaamiikan mittauksin sekä sarja laboratoriokokeita. Saaduista tuloksista koostettiin laskennallisesti keskeisiä sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaa kuvaavia suureita.
Laboratoriokokeissa havaittiin yksittäisiä eroja ryhmien välillä, mutta ei selkeää johdonmukaista eroa valtimojäykkyyden suhteen. Laskennalliset tekijät eivät selittäneet eroa vakioitujen ryhmien välillä. Verenpaineen mittauksissa havaittiin eroja mittaajasta riippuen: tutkimushoitajan mittaukset olivat vakioinnin mukaisia, kun lääkärin suorittaman verenpainemittauksen tuloksen arvo nousi valtimojäykkyyden kasvaessa. Jäykkäsuonisemmilla myös perifeerinen sormesta mitattu verenpaine oli korkeampi kuin niillä, joilla suurten suonten jäykkyys oli vähäisempää. Jäykempisuonisilla havaittiin lisäksi nopeampi syke ja pienempi sydämen lyönnin kertatilavuus.
Eri tutkimussarjojen jälkeen vakioitujen muuttujien taustalta ei löytynyt uusia merkittäviä altisteita tai riskitekijöitä valtimojäykkyydelle. Keskeinen havainto oli kuitenkin merkittävä yhteys valtimojäykkyyden ja valkotakkihypertension välillä. Vakioinnista riippumaton sormitason verenpaineen amplifikaatio jäykkäsuonisemmilla henkilöillä viittaa mahdolliseen rakenteen tai säätelyn muutokseen periferiassa jo tunnettujen keskeisen verenkierron muutosten lisäksi.