Päihtynyt potilas päivystyksessä
Innanen, Pekka; Tuominen, Miku (2019)
Innanen, Pekka
Tuominen, Miku
2019
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903071328
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903071328
Tiivistelmä
Tausta: Päihtyneet potilaat kuuluvat päivystysyksiköiden arkeen ja muodostavat keskeisen haasteen sosiaali– ja terveydenhuollolle. Osa päihtyneistä on yhä moniongelmaisempia, ja heidän määränsä lisääntyy. Satunnainenkin päihteiden käyttö altistaa tapaturmille tai perussairauksien oireiden lisääntymiselle. Päihtyneiden päivystyspotilaiden sairastavuutta verrattuna muihin päivystyspotilaisiin ei ole Suomessa tutkittu.
Aineisto ja menetelmät: Käytössämme on kaksi prospektiivisesti kerättyä aineistoa, jotka koskevat Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystykseen, Acutaan, vuoden 2015 kesäkuussa tulleita aikuispotilaita. Ensimmäiseen aineistoon kerättiin tietoa kaikista erikoissairaanhoitoon tulleista potilaista ja toinen aineisto koskee niitä ensihoidon kohtaamia potilaita, jotka tulivat hoitoon Acutan perusterveydenhuollon puolelle. Aineistossa on yhteensä 3349 potilasta. Aineistossa on potilaiden vitaalielintoimintojen mittausarvot sekä kliininen arvio päihtymystilasta. Aineistoa täydennettiin potilastietojärjestelmästä saadulla tiedolla mm. sairaalahoidon kesto diagnoosit sekä päihteisiin liittyvien laboratoriokokeiden tulokset.
Tulokset: Päivystyspotilaista 11 % oli päivystyksen henkilökunnan tekemän kliinisen arvion mukaan päihtyneitä. Päihtyneet olivat keski-iältään muita potilaita nuorempia ja todennäköisemmin miehiä. Viikonloppuisin päihtyneiden osuus korostui. Päihtyneet potilaat päätyivät todennäköisemmin tehohoitoon, mutta päihtyneiden kokonaiskuolleisuus oli silti alempi. Alkoholi oli yleisin päihtymyksen aiheuttaja: 89 % päihtyneistä oli käyttänyt alkoholia, ja heidän keskimääräinen puhallutuksena arvo oli 1,88 promillea. Lääkkeiden, alkoholin tai huumeiden sekakäyttöä havaittiin 15 %:lla päihtyneistä ja kannabiksen käyttöä 2,4 %:lla. Päihtyneiden yleisimmät diagnoosit liittyivät alkoholin käyttöön, lääkeainemyrkytyksiin, pään haavoihin ja kallonsisäisiin vammoihin. Osalle päihtyneiksi arvioiduista potilaista oli kirjattu jokin päihdediagnoosi: perusterveydenhuollossa puolelle potilaista ja erikoissairaanhoidossa joka kolmannelle potilaalle. Pelkkä päihdediagnoosi oli kirjattu perusterveydenhuollon päihtyneistä potilaista 30 %:lle ja erikoissairaanhoidon potilaista 11 %:lle.
Pohdinta: Kliinisesti havaittava päihtymys oli varsin yleistä päivystyspotilaiden keskuudessa. Merkittävällä osalla potilaista nimenomaan päihtymys oli diagnoosikirjausten mukaan itsenäinen syy päivystyspoliklinikkakäyntiin. Runsaille pään alueen vammoille lienee altistanut päihtymystila. Päihteistä alkoholin osuus oli merkittävin. Päihtyneiltä mitatut promillepitoisuudet olivat osaksi huomattavan korkeita, minkä voi nähdä antavan viitteitä alkoholiriippuvuuden yleisyydestä tässä joukossa. Kannabislöydösten osuutta voi pitää yllättävän pienenä ottaen huomioon aineen käytön yleisyyden väestössä suhteessa muihin huumeisiin. Tulokset herättävät ajatuksen, että päivystyspoliklinikka voisi tarjota akuuttihoidon rinnalla mahdollisuuden tunnistaa päihdehäiriöitä nykyistä paremmin ja ohjata potilaita niiden kiireettömään hoitoon.
Aineisto ja menetelmät: Käytössämme on kaksi prospektiivisesti kerättyä aineistoa, jotka koskevat Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystykseen, Acutaan, vuoden 2015 kesäkuussa tulleita aikuispotilaita. Ensimmäiseen aineistoon kerättiin tietoa kaikista erikoissairaanhoitoon tulleista potilaista ja toinen aineisto koskee niitä ensihoidon kohtaamia potilaita, jotka tulivat hoitoon Acutan perusterveydenhuollon puolelle. Aineistossa on yhteensä 3349 potilasta. Aineistossa on potilaiden vitaalielintoimintojen mittausarvot sekä kliininen arvio päihtymystilasta. Aineistoa täydennettiin potilastietojärjestelmästä saadulla tiedolla mm. sairaalahoidon kesto diagnoosit sekä päihteisiin liittyvien laboratoriokokeiden tulokset.
Tulokset: Päivystyspotilaista 11 % oli päivystyksen henkilökunnan tekemän kliinisen arvion mukaan päihtyneitä. Päihtyneet olivat keski-iältään muita potilaita nuorempia ja todennäköisemmin miehiä. Viikonloppuisin päihtyneiden osuus korostui. Päihtyneet potilaat päätyivät todennäköisemmin tehohoitoon, mutta päihtyneiden kokonaiskuolleisuus oli silti alempi. Alkoholi oli yleisin päihtymyksen aiheuttaja: 89 % päihtyneistä oli käyttänyt alkoholia, ja heidän keskimääräinen puhallutuksena arvo oli 1,88 promillea. Lääkkeiden, alkoholin tai huumeiden sekakäyttöä havaittiin 15 %:lla päihtyneistä ja kannabiksen käyttöä 2,4 %:lla. Päihtyneiden yleisimmät diagnoosit liittyivät alkoholin käyttöön, lääkeainemyrkytyksiin, pään haavoihin ja kallonsisäisiin vammoihin. Osalle päihtyneiksi arvioiduista potilaista oli kirjattu jokin päihdediagnoosi: perusterveydenhuollossa puolelle potilaista ja erikoissairaanhoidossa joka kolmannelle potilaalle. Pelkkä päihdediagnoosi oli kirjattu perusterveydenhuollon päihtyneistä potilaista 30 %:lle ja erikoissairaanhoidon potilaista 11 %:lle.
Pohdinta: Kliinisesti havaittava päihtymys oli varsin yleistä päivystyspotilaiden keskuudessa. Merkittävällä osalla potilaista nimenomaan päihtymys oli diagnoosikirjausten mukaan itsenäinen syy päivystyspoliklinikkakäyntiin. Runsaille pään alueen vammoille lienee altistanut päihtymystila. Päihteistä alkoholin osuus oli merkittävin. Päihtyneiltä mitatut promillepitoisuudet olivat osaksi huomattavan korkeita, minkä voi nähdä antavan viitteitä alkoholiriippuvuuden yleisyydestä tässä joukossa. Kannabislöydösten osuutta voi pitää yllättävän pienenä ottaen huomioon aineen käytön yleisyyden väestössä suhteessa muihin huumeisiin. Tulokset herättävät ajatuksen, että päivystyspoliklinikka voisi tarjota akuuttihoidon rinnalla mahdollisuuden tunnistaa päihdehäiriöitä nykyistä paremmin ja ohjata potilaita niiden kiireettömään hoitoon.