Miten sukupuoli ja sukupuolistereotypiat näkyvät musiikkikasvatuksen koulutuksessa? : musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia
Kallio, Venla (2021-06-21)
Kallio, Venla
V. Kallio
21.06.2021
© 2021 Venla Kallio. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228657
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202106228657
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten sukupuoliroolit ja -stereotypiat ilmenevät opiskelijoiden kokemusten ja käsitysten mukaan musiikkikasvatuksen opinnoissa. Aineistoni on kerätty sähköisellä kyselyllä Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoilta helmikuussa 2021. Vastauksia kertyi 13 kappaletta. Otos edusti eri-ikäisiä, eri sukupuolten edustajia sekä eri vuosikurssien opiskelijoita.
Kaikkien oppilaitosten tulee laatia tasa-arvosuunnitelma ja pyrkiä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Musiikissa sukupuoliroolit näkyvät edelleen vahvasti muun muassa sukupuolittuneissa toimijuuksissa, musiikinhistorian kertomuksissa sekä laulujen sanoituksissa. Maskuliinisuus hallitsee musiikissa esimerkiksi populaarimusiikin kentällä ja länsimaisessa taidemusiikissa. Säveltäjien, kapellimestarien ja festivaalien esiintyjien joukossa naiset ovat vähemmistössä. Näiden ilmiöiden pohjalta halusin selvittää, missä määrin nämä ilmiöt näkyvät musiikkikasvatuksen opinnoissa. Musiikkikasvattajat uudistavat ja ylläpitävät musiikkikulttuuria, joten heillä on tärkeä rooli sukupuolten tasa-arvon edistäjinä musiikin kentällä. Tutkimukseni käsittelee sukupuolten tasa-arvoa ja sen näkökulma on feministinen.
Tutkimukseni on laadullinen ja tutkimuksellinen lähestymistapa on fenomenografinen. Fenomenografisen menetelmän mukaisesti tutkielmani keskiössä ovat opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset tutkittavasta ilmiöstä. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu aiempiin tutkimuksiin ja aiheesta kirjoitettuihin kotimaisiin sekä kansainvälisiin julkaisuihin. Monipuolinen aineisto lisää tutkimukseni luotettavuutta. Luotettavuutta lisää myös aineiston analyysivaiheiden tarkka kuvaaminen fenomenografisen analyysimenetelmän mukaisesti.
Aineistosta nousi esiin kolme kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat tutkielmani tuloksia. Nämä ovat tehtävien jakautuminen, tasa-arvo ei toteudu ja sukupuoli ei juurikaan näy. Tulokset osoittavat, että sukupuoliroolit ovat edelleen näkyvissä musiikkikasvatuksen opinnoissa. Soittimet jakautuvat vahvasti sukupuolen mukaan: miehet soittavat bändisoittimia ja naiset soittavat pianoa tai laulavat. Musiikkiteknologian osaaminen painottuu miesten vahvuudeksi. Osa vastaajista koki, että koulutuksessa ei pyritä aktiivisesti purkamaan sukupuolistereotypioita. Naisvastaajista jotkut kokivat joutuneensa ponnistelemaan opinnoissaan enemmän kuin miesopiskelijat. Kolmas kuvauskategoria osoittaa, että kaikki eivät kokeneet sukupuolen näkyvän opinnoissa tai eivät olleet ainakaan kiinnittäneet asiaan huomiota. Tutkielman tulokset ovat samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja osoittavat, että sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi on vielä tehtävä töitä.
Kaikkien oppilaitosten tulee laatia tasa-arvosuunnitelma ja pyrkiä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Musiikissa sukupuoliroolit näkyvät edelleen vahvasti muun muassa sukupuolittuneissa toimijuuksissa, musiikinhistorian kertomuksissa sekä laulujen sanoituksissa. Maskuliinisuus hallitsee musiikissa esimerkiksi populaarimusiikin kentällä ja länsimaisessa taidemusiikissa. Säveltäjien, kapellimestarien ja festivaalien esiintyjien joukossa naiset ovat vähemmistössä. Näiden ilmiöiden pohjalta halusin selvittää, missä määrin nämä ilmiöt näkyvät musiikkikasvatuksen opinnoissa. Musiikkikasvattajat uudistavat ja ylläpitävät musiikkikulttuuria, joten heillä on tärkeä rooli sukupuolten tasa-arvon edistäjinä musiikin kentällä. Tutkimukseni käsittelee sukupuolten tasa-arvoa ja sen näkökulma on feministinen.
Tutkimukseni on laadullinen ja tutkimuksellinen lähestymistapa on fenomenografinen. Fenomenografisen menetelmän mukaisesti tutkielmani keskiössä ovat opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset tutkittavasta ilmiöstä. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu aiempiin tutkimuksiin ja aiheesta kirjoitettuihin kotimaisiin sekä kansainvälisiin julkaisuihin. Monipuolinen aineisto lisää tutkimukseni luotettavuutta. Luotettavuutta lisää myös aineiston analyysivaiheiden tarkka kuvaaminen fenomenografisen analyysimenetelmän mukaisesti.
Aineistosta nousi esiin kolme kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat tutkielmani tuloksia. Nämä ovat tehtävien jakautuminen, tasa-arvo ei toteudu ja sukupuoli ei juurikaan näy. Tulokset osoittavat, että sukupuoliroolit ovat edelleen näkyvissä musiikkikasvatuksen opinnoissa. Soittimet jakautuvat vahvasti sukupuolen mukaan: miehet soittavat bändisoittimia ja naiset soittavat pianoa tai laulavat. Musiikkiteknologian osaaminen painottuu miesten vahvuudeksi. Osa vastaajista koki, että koulutuksessa ei pyritä aktiivisesti purkamaan sukupuolistereotypioita. Naisvastaajista jotkut kokivat joutuneensa ponnistelemaan opinnoissaan enemmän kuin miesopiskelijat. Kolmas kuvauskategoria osoittaa, että kaikki eivät kokeneet sukupuolen näkyvän opinnoissa tai eivät olleet ainakaan kiinnittäneet asiaan huomiota. Tutkielman tulokset ovat samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja osoittavat, että sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi on vielä tehtävä töitä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32130]