Se oli kesä ja kuutamoilta, lavatanssit ja haitari soi : harmonikansoittajan kasvupolku tanssimusiikkiin
Kemppainen, Stiina-Emilia (2021-05-18)
Kemppainen, Stiina-Emilia
S.-E. Kemppainen
18.05.2021
© 2021 Stiina-Emilia Kemppainen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105207995
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105207995
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää harmonikansoittajien kehitystä tanssimuusikoiksi. Tutkielmassa tarkastellaan, millaiset seikat ovat johtaneet ja tukeneet tanssimuusikon uralle hakeutumista. Tutkielman aihe on tärkeä, koska aikaisempaa tutkimusmateriaalia ei juurikaan löydy Suomesta, ja koska harmonikkamusiikki suomalaisen tanssimusiikin erityisosa-alueena on musiikkikulttuurillisesti ainutlaatuinen.
Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu muusikon identiteetin käsitteen ja identiteetin kehittymisen ympärille. Musiikin oppimista on tarkasteltu formaalin, musiikkioppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen lisäksi informaalina oppimisena, joka on tyypillistä populaarimusiikin piirissä.
Tutkimus toteutettiin joulukuussa 2020. Tutkimukseen osallistuneet harmonikansoittajat ovat tanssimuusikkoja, joiden ura tanssimusiikin ammattilaisina vaihteli 10–40 vuoden välillä. Tutkimus on laadullinen ja haastattelumetodina on käytetty kerronnallista haastattelumenetelmää. Aineisto on analysoitu temaattista analyysia apuna käyttäen ja aineistosta nousi lopulta esille neljä pääteemaa.
Tutkimustuloksista selvisi, että haastateltavien kasvupoluissa oli yhteneväisyyksiä. Tanssimusiikkiin on ikään kuin kasvettu, sillä sitä on kuultu lapsesta saakka. Lisäksi harmonikan osalta monella oli ollut kyseiseen soittimeen kosketuspintaa aivan lapsuudesta saakka, sillä soitin on löytynyt jo kotoa. Harmonikkaa oltiin lisäksi kuultu radiosta tai nähty televisiosta, mikä oli vaikuttanut soittimen valintaan. Keikkailu oli aloitettu nuorena ja suurimmalla osalla ammatillinen siirtyminen tanssimuusikoksi oli tapahtunut armeijan jälkeen. Tanssimusiikin soittaminen koettiin luonnollisena jatkumona harmonikansoittajana ja tanssimusiikki oli juuri mieleistä soitettavaa. Jokainen näki uransa jatkuvan tanssimuusikkona tulevaisuudessa.
Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu muusikon identiteetin käsitteen ja identiteetin kehittymisen ympärille. Musiikin oppimista on tarkasteltu formaalin, musiikkioppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen lisäksi informaalina oppimisena, joka on tyypillistä populaarimusiikin piirissä.
Tutkimus toteutettiin joulukuussa 2020. Tutkimukseen osallistuneet harmonikansoittajat ovat tanssimuusikkoja, joiden ura tanssimusiikin ammattilaisina vaihteli 10–40 vuoden välillä. Tutkimus on laadullinen ja haastattelumetodina on käytetty kerronnallista haastattelumenetelmää. Aineisto on analysoitu temaattista analyysia apuna käyttäen ja aineistosta nousi lopulta esille neljä pääteemaa.
Tutkimustuloksista selvisi, että haastateltavien kasvupoluissa oli yhteneväisyyksiä. Tanssimusiikkiin on ikään kuin kasvettu, sillä sitä on kuultu lapsesta saakka. Lisäksi harmonikan osalta monella oli ollut kyseiseen soittimeen kosketuspintaa aivan lapsuudesta saakka, sillä soitin on löytynyt jo kotoa. Harmonikkaa oltiin lisäksi kuultu radiosta tai nähty televisiosta, mikä oli vaikuttanut soittimen valintaan. Keikkailu oli aloitettu nuorena ja suurimmalla osalla ammatillinen siirtyminen tanssimuusikoksi oli tapahtunut armeijan jälkeen. Tanssimusiikin soittaminen koettiin luonnollisena jatkumona harmonikansoittajana ja tanssimusiikki oli juuri mieleistä soitettavaa. Jokainen näki uransa jatkuvan tanssimuusikkona tulevaisuudessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32203]