Yhteisöllisyys esikaupunkien pientaloalueilla : sosiaalisen pääoman vaikutukset ja huomioiminen asuinalueen suunnittelussa
Vuoristo, Miika (2014-10-01)
Vuoristo, Miika
M. Vuoristo
01.10.2014
© 2014 Miika Vuoristo. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201410071924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201410071924
Tiivistelmä
Diplomityön tarkoituksena oli tutkia yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita pientaloasumisen näkökulmasta nykyaikaisessa esikaupunkiympäristössä. Tutkimus koostuu kolmesta osasta, joissa yhteisöllisyyttä tarkastellaan eri näkökulmista ja eri metodein. Ensimmäisessä osassa käsitellään keskeisen teoreettisen kirjallisuuden avulla kaupunkia sosiaalisena ja fyysisenä ympäristönä, tutkitaan sosiaalisten verkostojen rakenteita ja tarkastellaan sosiaalista pääomaa yhteisöllisyyden mittarina. Toisessa osassa esitellään kirjallisuuden ja esimerkkikohteiden avulla suunnitteluratkaisuja, joilla sosiaalista vuorovaikutusta voidaan asuinalueella lisätä. Ratkaisut muodostavat työkalupakin, jonka tarkoituksena on auttaa suunnittelijoita sosiaalisten näkökulmien huomioimisessa. Lopuksi teoriaa ja työkaluja havainnollistetaan Kangasalan Lamminrahkaan sijoittuvassa tapaustutkimuksessa.
Työn perusteella voidaan todeta, että sosiaalisella pääomalla on merkittäviä yhteiskunnan, asuinyhteisöjen ja yksilöiden toimintaa ja hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Suunnittelun tulisi kuitenkin aina tapahtua jokaisen asuinalueen omista lähtökohdista ja ottaa huomioon sosiaalisten verkkojen rakenteet nyky-yhteiskunnassa. Yhteisöelämä asuinalueilla perustuu useimmiten vahvojen ystävyyssuhteiden sijaan niin sanottuihin heikkoihin suhteisiin eli tuttuuteen. Koska yksilöillä on yhteisöllisyyden suhteen erilaisia tarpeita ja toiveita, tulisi tiiviiseen yhteisöllisyyteen pakottamisen sijaan kehittää eräänlaista ”huomaamatonta” yhteisöllisyyttä lisäämällä sattumanvaraisia, arkipäiväisiä kohtaamisia asukkaiden välillä. Näin yhteisöllisyydestä tulee asukkaille rasitteen sijaan mahdollisuus. Pientaloalueella asukkaiden liikkumista ja oleskelua yhteisissä ulkotiloissa voidaan lisätä kiinnittämällä huomiota tilojen hierarkiaan, sijoitteluun ja mitoitukseen sekä erilaisiin tiloja elävöittäviin toimintoihin. Tutkimus osoittaa yhteisöllisyyden kietoutuvan tiiviisti yhteen suunnittelun eri osa-alueiden ja vaiheiden kanssa, mikä edellyttää suunnittelijalta monipuolista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Työn perusteella voidaan todeta, että sosiaalisella pääomalla on merkittäviä yhteiskunnan, asuinyhteisöjen ja yksilöiden toimintaa ja hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Suunnittelun tulisi kuitenkin aina tapahtua jokaisen asuinalueen omista lähtökohdista ja ottaa huomioon sosiaalisten verkkojen rakenteet nyky-yhteiskunnassa. Yhteisöelämä asuinalueilla perustuu useimmiten vahvojen ystävyyssuhteiden sijaan niin sanottuihin heikkoihin suhteisiin eli tuttuuteen. Koska yksilöillä on yhteisöllisyyden suhteen erilaisia tarpeita ja toiveita, tulisi tiiviiseen yhteisöllisyyteen pakottamisen sijaan kehittää eräänlaista ”huomaamatonta” yhteisöllisyyttä lisäämällä sattumanvaraisia, arkipäiväisiä kohtaamisia asukkaiden välillä. Näin yhteisöllisyydestä tulee asukkaille rasitteen sijaan mahdollisuus. Pientaloalueella asukkaiden liikkumista ja oleskelua yhteisissä ulkotiloissa voidaan lisätä kiinnittämällä huomiota tilojen hierarkiaan, sijoitteluun ja mitoitukseen sekä erilaisiin tiloja elävöittäviin toimintoihin. Tutkimus osoittaa yhteisöllisyyden kietoutuvan tiiviisti yhteen suunnittelun eri osa-alueiden ja vaiheiden kanssa, mikä edellyttää suunnittelijalta monipuolista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32130]