Kansainvälisen yhteistyön kehitys viime aikoina
(06.02.2002)
Numero
HelmikuuJulkaisija
Euroopan keskuspankki
2002
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201408074680Tiivistelmä
Tässä artikkelissa tarkastellaan kansainvälisen yhteistyön kehitystä viime aikoina, erityisesti toimenpiteitä kriisien ehkäisemiseksi.Kansainvälisen yhteistyön puitteet ja luonne ovat muuttuneet huomattavasti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, jolloin maasta toiseen suuntautuvien yksityisten pääomavirtojen nopea kasvu ja uusien talouksien liittyminen globalisaatioprosessiin ovat luoneet uusia poliittisia haasteita.Tämän seurauksena kansainvälisen yhteistyön painopiste on siirtynyt suurten teollisuusmaiden välisistä valuutta-kurssiasioista optimaalisten politiikan välineiden suunnitteluun sekä kehittyneiden talouksien että järjestelmän kannalta merkittävien uusien markkinatalouksien tarpeisiin. Rahapolitiikan ja rahoituksen kansainvälisen yhteistyön uudet puitteet ja uusi luonne tähtäävät ensisijaisesti yhteisymmärrykseen politiikkojen laatimisen parhaista menettelytavoista (makrotalous ja rahoitusjärjestelmien vakaus).Lisäksi pyritään päätöksenteon avoimuuden ja tilivelvollisuuden parantamiseen suhteessa muihin merkityksellisiin päätöksentekijöihin, markkinaosapuoliin ja yleiseen mielipiteeseen.Perimmäisenä tavoitteena on ehkäistä valuutta-, ulkomaanvelka- ja pankkikriisejä yhä useammin kansainvälisesti sovittujen standardien ja sääntöjen avulla. Kriisien ehkäisyn ja tehostetun seurannan odotetaan edistävän kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakautta siten, että se parantaa kansallista päätöksentekoa sääntöihin perustuvien välineiden ja markkinakurin avulla.Vaikka kansainvälisen yhteistyön uudet puitteet ja uusi luonne ovat osaltaan edistäneet aiempaa vakaampien kansallisten politiikkojen harjoittamista, joillakin osa-alueilla sääntöjen ja standardien käyttöönotosta ei ole vielä kaikilta osin tehty päätöstä.Sopimatta on muun muassa se, ketkä saavat osallistua standardien ja sääntöjen laadintaan ja niiden noudattamisen arviointiin ja kuinka varmistetaan se, että standardit ja säännöt ovat Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vakiintuneiden seuranta- ja ehdollisuusmenettelyjen mukaisia.