Työvuorosuunnittelun optimointi ja sen vaikutukset työhyvinvointiin
Tuomaala, Riikka (2024)
Tuomaala, Riikka
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403164517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403164517
Tiivistelmä
Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan opinnäytetyön aiheena on työvuorosuunnittelun optimointi ja työhyvinvointi. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, voidaanko työvuorosuunnittelulla ja optimoinnilla vaikuttaa työhyvinvointiin. Optimoinnin avulla resursseja voidaan kohdentaa paremmin ja tehokkaammin, jolloin työhyvinvointia voidaan edistää. Työhyvinvointi on merkittävässä osassa organisaatioiden alati lisääntyvässä kilpailussa osaavista työntekijöistä. Työhyvinvoinnilla voidaan saavuttaa kilpailuetua rekrytointimarkkinoilla ja saada työntekijät pysymään organisaatiossa kauemmin.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työvuorosuunnittelua ja sen optimointimahdollisuuksia kirjallisuuskatsauksena. Työvuorosuunnittelun optimoinnilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sitä, että kussakin työvuorossa olisi työvuoron toteutumisen kannalta riittävä määrä osaavaa henkilöstöä.
Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksia haettiin kolmesta eri tietokannasta. Mukaan otettuja alkuperäistutkimuksia oli yhteensä 10 kappaletta. Tutkimukset olivat usealta eri alalta, mutta pääpainona oli terveydenhuoltoalaan liittyvät tutkimukset.
Tutkimuksen tulosten mukaan optimoinnissa käytetään useita erilaisia matemaattisia malleja, joita voidaan hyödyntää melko laajasti ja niistä voidaan valita kullekin organisaatiolle sopivin. Tutkimuksessa tarkasteltavia malleja olivat PEASTP, ICA, MILP ja PRIMP. Matemaattisen mallin tulisi olla osa käytössä olevaa työvuorosuunnitteluohjelmistoa, jotta niitä voidaan helpoiten hyödyntää. Erillisenä osana mallien hyödyntäminen olisi työlästä ja tehotonta.
Työvuorosuunnittelun optimoinnilla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin. Sopivilla ja yksilön elämäntilanteen mukaan joustavilla työvuoroilla voidaan lisätä työn mielekkyyttä ja vetovoimaa, jotta työhön sitoutuminen paranee. Vuorotyötä tekevissä yksiköissä joustavuus ja yksilöiden vaikutusmahdollisuus omiin työvuoroihin korostuu. Työhyvinvoinnin lisäksi työvuorosuunnittelulla ja sen optimoinnilla voidaan vaikuttaa lisäksi potilasturvallisuuteen ja saavuttaa kustannustehokkuutta.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työvuorosuunnittelua ja sen optimointimahdollisuuksia kirjallisuuskatsauksena. Työvuorosuunnittelun optimoinnilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sitä, että kussakin työvuorossa olisi työvuoron toteutumisen kannalta riittävä määrä osaavaa henkilöstöä.
Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksia haettiin kolmesta eri tietokannasta. Mukaan otettuja alkuperäistutkimuksia oli yhteensä 10 kappaletta. Tutkimukset olivat usealta eri alalta, mutta pääpainona oli terveydenhuoltoalaan liittyvät tutkimukset.
Tutkimuksen tulosten mukaan optimoinnissa käytetään useita erilaisia matemaattisia malleja, joita voidaan hyödyntää melko laajasti ja niistä voidaan valita kullekin organisaatiolle sopivin. Tutkimuksessa tarkasteltavia malleja olivat PEASTP, ICA, MILP ja PRIMP. Matemaattisen mallin tulisi olla osa käytössä olevaa työvuorosuunnitteluohjelmistoa, jotta niitä voidaan helpoiten hyödyntää. Erillisenä osana mallien hyödyntäminen olisi työlästä ja tehotonta.
Työvuorosuunnittelun optimoinnilla voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin. Sopivilla ja yksilön elämäntilanteen mukaan joustavilla työvuoroilla voidaan lisätä työn mielekkyyttä ja vetovoimaa, jotta työhön sitoutuminen paranee. Vuorotyötä tekevissä yksiköissä joustavuus ja yksilöiden vaikutusmahdollisuus omiin työvuoroihin korostuu. Työhyvinvoinnin lisäksi työvuorosuunnittelulla ja sen optimoinnilla voidaan vaikuttaa lisäksi potilasturvallisuuteen ja saavuttaa kustannustehokkuutta.