Osaamisen kehittäminen rekrytoivassa työvoimakoulutuksessa
Snäll, Liisa; Leino, Riikka (2023)
Snäll, Liisa
Leino, Riikka
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121336703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121336703
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä koulutuspalveluita tarjoavan yrityksen kanssa (myöh. toimeksiantaja). Tavoitteena oli tutkia rekrytoivia F.E.C (Further educated with companies) työvoimakoulutuksia sekä selvittää niissä ilmeneviä kehittämiskohteita liittyen perehdytykseen, mentorointiin sekä kehityskeskusteluihin koulutettavien osaamisen kehittämiseksi, sillä osaamisen kehittäminen nousi esiin tehdystä kyselytutkimuksesta merkittävimpänä syynä hakeutua F.E.C-koulutukseen. Lisäksi toimeksiantajan toiveesta selvitettiin myös laajemmin koulutettujen tyytyväisyyttä ja työllistymistä.
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehitystyönä, toimintatutkimuksen keinoin, sisältäen elementtejä myös tapaustutkimuksesta. Aineistonkeruu toteutettiin menetelmätriangulaationa hyödyntäen niin kyselyitä kuin haastatteluja. Niiden tuottama aineisto analysointiin laadullisin (aineistolähtöinen sisällönanalyysi) ja määrällisin (ristiintaulukointi) menetelmin, ja siitä muodostui siten yhdistelmä laadullista ja määrällistä tutkimusta. Opinnäytetyöstä saadut tutkimustulokset esiteltiin toimeksiantajalle erillisessä tilaisuudessa. Niiden pohjalta tehtiin myös yhteenveto ja kehittämisopas, jotta saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa koulutettavien osaamisen kehittämiseksi. Saatujen tulosten mukaan osaamisen kehittämisen keinoihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota erityisesti työssäoppimisen aikana. Lähiopetuksen koettiin olevan tehokkain oppimisen keino, sillä 67 % vastaajista valitsi tämän vastausvaihtoehdokseen. Vain 33 % valitsi työssäoppimisen tehokkaimmaksi oppimisen keinoksi, vaikka työssäkäyvien oppimisen on mielletty tapahtuvan tätä nykyä suurimmaksi osaksi töissä töitä tekemällä.
Koulutettavat toivoivat perehdyttämistä, mentorointia ja kehityskeskusteluita kehitettävän niihin valmistautumisen osalta. Valmistautumisen yhteydessä myös niiden sisältöä toivottiin kehitettävän siten, että se räätälöitäisiin vastaamaan kunkin koulutettavan olemassa olevaa osaamista ja että se noudattaisi valmista suunnitelmaa aikatauluineen. Vuorovaikutuksen ja kohtaamisen osalta koulutettavat toivoivat niitä kehitettävän siten, että ne huomioisivat paremmin inklusiivisuuden ja että mentori olisi läsnäolevampi. Osaamisen kehittäminen nostettiin myös kehittämiskohteeksi, sillä pelkän sisältöosaamisen ei nähty riittävän, vaan osaamista tarvittiin myös tuen antamiseen. Reflektointi, palautteen anto sekä organisaation tuki ja vastuunkanto nousivat tutkimuksesta esiin myös tärkeinä kehittämisenkohteina. Jotta osaamisen kehittyminen voisi ylipäätänsä mahdollistua, tulisi sitä kehittää koulutettavien mielestä resurssien sekä seurannan osalta, sillä ilman näitä vaarana on, että osaamisen kehittämisen keinot jäävät kokonaan käyttämättä.
Tulosten mukaan koulutettavat olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä käymäänsä koulutukseen. Lisäksi 72 % vastaajista ilmoitti työllistyneensä joko yhteistyöyritykseen (61%) tai muualle (11 %). Työttömäksi jäi 28 %. Mikäli yhteistyöyritys oli löytynyt koulutettavan toimesta, oli työllistysaste 100 %. Mikäli yhteistyöyritys löytyi kouluttajatahon toimesta, oli työllistymisprosentti 61,5 %. Näistä 46% työllistyi yhteistyöyritykseen. Kouluttajatahon tulisikin siten valikoida yhteistyöyritykset tarkemmalla seulalla, jotta koulutuksen jälkeinen työllistysaste olisi nykyistä korkeampi. Osalla yhteistyöyrityksistä ei ollut nimittäin alun perinkään tarkoitusta palkata ketään, vaikka koulutuksen nimenomaisena tavoitteena on yhdistää työtä etsivä työnhakija ja työvoimaa tarvitseva työnantaja.
Asiasanat: F.E.C-koulutus, osaamisen kehittäminen, perehdytys, mentorointi, kehittämiskeskustelu
Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehitystyönä, toimintatutkimuksen keinoin, sisältäen elementtejä myös tapaustutkimuksesta. Aineistonkeruu toteutettiin menetelmätriangulaationa hyödyntäen niin kyselyitä kuin haastatteluja. Niiden tuottama aineisto analysointiin laadullisin (aineistolähtöinen sisällönanalyysi) ja määrällisin (ristiintaulukointi) menetelmin, ja siitä muodostui siten yhdistelmä laadullista ja määrällistä tutkimusta. Opinnäytetyöstä saadut tutkimustulokset esiteltiin toimeksiantajalle erillisessä tilaisuudessa. Niiden pohjalta tehtiin myös yhteenveto ja kehittämisopas, jotta saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa koulutettavien osaamisen kehittämiseksi. Saatujen tulosten mukaan osaamisen kehittämisen keinoihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota erityisesti työssäoppimisen aikana. Lähiopetuksen koettiin olevan tehokkain oppimisen keino, sillä 67 % vastaajista valitsi tämän vastausvaihtoehdokseen. Vain 33 % valitsi työssäoppimisen tehokkaimmaksi oppimisen keinoksi, vaikka työssäkäyvien oppimisen on mielletty tapahtuvan tätä nykyä suurimmaksi osaksi töissä töitä tekemällä.
Koulutettavat toivoivat perehdyttämistä, mentorointia ja kehityskeskusteluita kehitettävän niihin valmistautumisen osalta. Valmistautumisen yhteydessä myös niiden sisältöä toivottiin kehitettävän siten, että se räätälöitäisiin vastaamaan kunkin koulutettavan olemassa olevaa osaamista ja että se noudattaisi valmista suunnitelmaa aikatauluineen. Vuorovaikutuksen ja kohtaamisen osalta koulutettavat toivoivat niitä kehitettävän siten, että ne huomioisivat paremmin inklusiivisuuden ja että mentori olisi läsnäolevampi. Osaamisen kehittäminen nostettiin myös kehittämiskohteeksi, sillä pelkän sisältöosaamisen ei nähty riittävän, vaan osaamista tarvittiin myös tuen antamiseen. Reflektointi, palautteen anto sekä organisaation tuki ja vastuunkanto nousivat tutkimuksesta esiin myös tärkeinä kehittämisenkohteina. Jotta osaamisen kehittyminen voisi ylipäätänsä mahdollistua, tulisi sitä kehittää koulutettavien mielestä resurssien sekä seurannan osalta, sillä ilman näitä vaarana on, että osaamisen kehittämisen keinot jäävät kokonaan käyttämättä.
Tulosten mukaan koulutettavat olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä käymäänsä koulutukseen. Lisäksi 72 % vastaajista ilmoitti työllistyneensä joko yhteistyöyritykseen (61%) tai muualle (11 %). Työttömäksi jäi 28 %. Mikäli yhteistyöyritys oli löytynyt koulutettavan toimesta, oli työllistysaste 100 %. Mikäli yhteistyöyritys löytyi kouluttajatahon toimesta, oli työllistymisprosentti 61,5 %. Näistä 46% työllistyi yhteistyöyritykseen. Kouluttajatahon tulisikin siten valikoida yhteistyöyritykset tarkemmalla seulalla, jotta koulutuksen jälkeinen työllistysaste olisi nykyistä korkeampi. Osalla yhteistyöyrityksistä ei ollut nimittäin alun perinkään tarkoitusta palkata ketään, vaikka koulutuksen nimenomaisena tavoitteena on yhdistää työtä etsivä työnhakija ja työvoimaa tarvitseva työnantaja.
Asiasanat: F.E.C-koulutus, osaamisen kehittäminen, perehdytys, mentorointi, kehittämiskeskustelu