Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kotikuntoutuksen ICF:n käyttö ja kokemuksia ICF:n käytöstä kirjaamisessa
Kalvio, Elina; Kurronen, Kirsi (2023)
Kalvio, Elina
Kurronen, Kirsi
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110428596
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110428596
Tiivistelmä
Etelä-Karjalan hyvinvointialue (Ekhva) kouluttaa henkilöstöä ICF-osaamiseen. Opinnäytetyön aihe saatiin kotikuntoutuksen kirjausten auditoinnista, jossa todettiin ICF:n kirjaamisen olevan vaihtelevaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Ekhvan työntekijöiden näkemyksistä ICF:n käytöstä. Tavoitteena oli myös selvittää, miten ICF näkyy kirjauksissa kuntoutuksen tavoitteen asettelussa ja asiakaskäynneillä. Tavoitteena oli myös kerätä työntekijöiden näkemyksiä siitä, miten ICF-osaamista ja työpajojen sisältöä voitaisiin jatkossa kehittää. Opinnäytetyö toteutettiin soveltavana laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyön aineistot kerättiin kotikuntoutuksen kirjauksista ja työntekijöiden haastatteluista. Kirjaukset analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä ja haastattelut induktiivisella sisällönanalyysillä.
Kirjauksissa ICF:n yksilötekijöitä käytettiin vähän ja haastatteluissa niiden osaaminen koettiin vähäiseksi. Yksilötekijät koettiin tärkeiksi kuntoutuksen kannalta, vaikka kuntoutujalle merkityksellisiä tekijöitä ei ollut kirjattu kuntoutuskäynneillä. Kuntoutusjaksojen tavoitteet olivat kirjattu ICF:n osa alue suoritusten ja osallistumisen mukaan. Kirjauksissa kuntoutujan osallistumista arvioitiin vähemmän kuin kuntoutujan suorituksia. ICF-osaamista voitaisiin tukea koulutuksella, oman työn suunnittelulla ja esihenkilön toiminnalla. ICF-osaamista rajoittavat ICF:n vähäinen käyttö, unohtuminen sekä työntekijöiden henkilökohtaiset syyt. Opinnäytetyön tuloksista voidaan päätellä, että ICF-osaamista pitää vielä vahvistaa yksilötekijöiden ja kuntoutujalle merkityksellisten asioiden selvittämisen ja kirjaamisen suhteen. Jatkotutkimusaiheina kotikuntoutusjaksojen sisällöllinen tarkastelu kirjauksista ja ICF:n implementoinnin selvittäminen NoMad-kyselyllä.
Kirjauksissa ICF:n yksilötekijöitä käytettiin vähän ja haastatteluissa niiden osaaminen koettiin vähäiseksi. Yksilötekijät koettiin tärkeiksi kuntoutuksen kannalta, vaikka kuntoutujalle merkityksellisiä tekijöitä ei ollut kirjattu kuntoutuskäynneillä. Kuntoutusjaksojen tavoitteet olivat kirjattu ICF:n osa alue suoritusten ja osallistumisen mukaan. Kirjauksissa kuntoutujan osallistumista arvioitiin vähemmän kuin kuntoutujan suorituksia. ICF-osaamista voitaisiin tukea koulutuksella, oman työn suunnittelulla ja esihenkilön toiminnalla. ICF-osaamista rajoittavat ICF:n vähäinen käyttö, unohtuminen sekä työntekijöiden henkilökohtaiset syyt. Opinnäytetyön tuloksista voidaan päätellä, että ICF-osaamista pitää vielä vahvistaa yksilötekijöiden ja kuntoutujalle merkityksellisten asioiden selvittämisen ja kirjaamisen suhteen. Jatkotutkimusaiheina kotikuntoutusjaksojen sisällöllinen tarkastelu kirjauksista ja ICF:n implementoinnin selvittäminen NoMad-kyselyllä.