Elämäntarinoiden esille nostaminen ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen sosiaalisessa kuntoutuksessa
Aalto, Marika (2023)
Aalto, Marika
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521736
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023060521736
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksellisessa, mutta sovelletusti kokeilevassa kehittämistyössä tavoiteltiin asiakkaiden ja koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallistumisen- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistumista sosiaalisen kuntoutuksen palvelussa ja sen rajapinnoilla. Tarkoituksena oli luoda alustava rakenne kehittäjäkumppanuudelle sosiaaliseen kuntoutukseen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tutkimuskysymyksiksi nousivat kehittämisryhmän näkemykset voimavaraistavasta ja valtaistavasta osallistumisesta ja vaikuttamisesta sekä kokemusasiantuntijuuden ja vertaistuen mahdollistamisesta entistä vahvemmin palvelussa ammatillisen tuen rinnalla. Lisäksi haluttiin selvittää elämäntarinallisen työskentelyn mahdollisuuksia toipumisen tukena erilaisissa osallistumisen ja vaikuttamisen prosesseissa.
Tätä tutkimuksellista kehittämistyötä varten perustettiin yhteiskehittäjäryhmä, turvallisen ja eettisesti kestävän rakenteen luomiseksi. Asiantuntijuutta jaettiin ryhmässä kehittäjäasiakkaiden, koulutettujen kokemusasiantuntijoiden ja moniammatillisen tiimin kesken. Voimavaraistava ja kokeileva yhteiskehittäminen toimi prosessissa lähestymistapana sekä keskeisenä menetelmänä. Ohjaavana viitekehyksenä toimi valtaistava sosiaalinen asianajo. Pilottiryhmässä ideoitiin uudenlaisia osallistumisen– ja vaikuttamisen väyliä sosiaaliseen kuntoutukseen ja palvelun rajapinnoille toipumista tukemaan. Osallistuminen kehittäjäryhmään oli vapaaehtoista ja sitä mahdollistettiin ryhmäläisten omista voimavaroista ja vahvuuksista käsin.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistoiminnan pohjalta keskeisiksi tuloksisiksi muodostui alustava rakenne tulevaisuuden yhteiskehittäjäryhmälle, tulkinta merkityksellisyyden kokemuksia tuottavasta polusta sekä voimavaraistavassa yksilö- ja ryhmämuotoisessa työskentelyssä hyödynnettäviä karttoja. Kehittämisprosessin varrella syntyi kokemusasiantuntijayhteistyön ja vertaisuuden vahvistamiseen liittyen konkreettisia toimintatapoja kokeiltavaksi käytännön työssä. Sosiaalisen kuntoutuksen palvelulähetteeseen lisättiin kohta, jossa kysytään halukkuutta tavata kokemusasiantuntijaa. Kokeiluluonteisesti laitettiin aluilleen myös kuukausittaiset teemoitetut kokemustarinat verkon välityksellä. Elämäntarinoiden esille nostaminen ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen korostuivat tärkeinä elementteinä toipumisen tukena.
Kehittämistoiminta kokemuksineen ja vaikutuksineen olivat osana tätä tutkimuksellista kehittämistoimintaa ja sen arviointia. Yhteiskehittäjäryhmään osallistuminen jo itsessään oli ryhmän osallistujien mukaan merkityksellistä ja avasi väylän vaikuttamiseen. Ryhmään osallistuminen loi toivoa, vähensi stigmaa, kehitti työelämätaitoja ja vahvisti itsemyötätuntoa. Ryhmään osallistuminen kirkasti käsitystä omasta arvokkuudesta ja siitä, että itsellä on arvokasta annettavaa yhteiseen hyvään. Tulokset kokonaisuudessaan arvioitiin työelämälle erittäin hyödyllisiksi.
Jatkotutkimus- ja kehittämisehdotuksena olisi tärkeää selvittää, millaisia merkityksiä ammattilaisille, koulutetuille kokemusasiantuntijoille ja kehittäjäasiakkaille syntyy yhteiskehittämisestä sosiaali- ja terveysalalla. Tärkeää olisi myös selvittää millaista tukea ammattilaiset siihen tarvitsevat. Hyödyllistä olisi myös tuoda esille havaintoja voimavaraistavan ja kokeilevan yhteiskehittämisen käytöstä menetelmällisenä ratkaisuna. Vahvistuvan kehittäjäkumppanuuden synnyttämän valtaistumisen kokemuksien kautta voitaisiin arvioida valtaistumisen vaikuttavuutta.
Tätä tutkimuksellista kehittämistyötä varten perustettiin yhteiskehittäjäryhmä, turvallisen ja eettisesti kestävän rakenteen luomiseksi. Asiantuntijuutta jaettiin ryhmässä kehittäjäasiakkaiden, koulutettujen kokemusasiantuntijoiden ja moniammatillisen tiimin kesken. Voimavaraistava ja kokeileva yhteiskehittäminen toimi prosessissa lähestymistapana sekä keskeisenä menetelmänä. Ohjaavana viitekehyksenä toimi valtaistava sosiaalinen asianajo. Pilottiryhmässä ideoitiin uudenlaisia osallistumisen– ja vaikuttamisen väyliä sosiaaliseen kuntoutukseen ja palvelun rajapinnoille toipumista tukemaan. Osallistuminen kehittäjäryhmään oli vapaaehtoista ja sitä mahdollistettiin ryhmäläisten omista voimavaroista ja vahvuuksista käsin.
Tämän tutkimuksellisen kehittämistoiminnan pohjalta keskeisiksi tuloksisiksi muodostui alustava rakenne tulevaisuuden yhteiskehittäjäryhmälle, tulkinta merkityksellisyyden kokemuksia tuottavasta polusta sekä voimavaraistavassa yksilö- ja ryhmämuotoisessa työskentelyssä hyödynnettäviä karttoja. Kehittämisprosessin varrella syntyi kokemusasiantuntijayhteistyön ja vertaisuuden vahvistamiseen liittyen konkreettisia toimintatapoja kokeiltavaksi käytännön työssä. Sosiaalisen kuntoutuksen palvelulähetteeseen lisättiin kohta, jossa kysytään halukkuutta tavata kokemusasiantuntijaa. Kokeiluluonteisesti laitettiin aluilleen myös kuukausittaiset teemoitetut kokemustarinat verkon välityksellä. Elämäntarinoiden esille nostaminen ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen korostuivat tärkeinä elementteinä toipumisen tukena.
Kehittämistoiminta kokemuksineen ja vaikutuksineen olivat osana tätä tutkimuksellista kehittämistoimintaa ja sen arviointia. Yhteiskehittäjäryhmään osallistuminen jo itsessään oli ryhmän osallistujien mukaan merkityksellistä ja avasi väylän vaikuttamiseen. Ryhmään osallistuminen loi toivoa, vähensi stigmaa, kehitti työelämätaitoja ja vahvisti itsemyötätuntoa. Ryhmään osallistuminen kirkasti käsitystä omasta arvokkuudesta ja siitä, että itsellä on arvokasta annettavaa yhteiseen hyvään. Tulokset kokonaisuudessaan arvioitiin työelämälle erittäin hyödyllisiksi.
Jatkotutkimus- ja kehittämisehdotuksena olisi tärkeää selvittää, millaisia merkityksiä ammattilaisille, koulutetuille kokemusasiantuntijoille ja kehittäjäasiakkaille syntyy yhteiskehittämisestä sosiaali- ja terveysalalla. Tärkeää olisi myös selvittää millaista tukea ammattilaiset siihen tarvitsevat. Hyödyllistä olisi myös tuoda esille havaintoja voimavaraistavan ja kokeilevan yhteiskehittämisen käytöstä menetelmällisenä ratkaisuna. Vahvistuvan kehittäjäkumppanuuden synnyttämän valtaistumisen kokemuksien kautta voitaisiin arvioida valtaistumisen vaikuttavuutta.