Varhaiskasvatuksen henkilöstön ilmoitusvelvollisuus epäkohdista ja niiden uhista : työntekijöiden kokemuksia lakiuudistuksen ohjeistuksista ja käytännöistä
Ali-Alha, Mirkka (2023)
Ali-Alha, Mirkka
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915229
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052915229
Tiivistelmä
Varhaiskasvatukseen säädettiin vuonna 2021 lakiuudistus, jonka mukaan työntekijät ovat velvollisia tekemään ilmoituksen, jos havaitsevat lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamisessa epäkohdan tai sen uhan. Lakiuudistuksen tarkoituksena oli tehostaa valvontaa sekä turvata henkilöstöä tuomaan työssä havaitsemiaan epäkohtia ilmi. Opinnäytetyössä selvitetään, miten henkilöstöä on ohjeistettu ilmoitusvelvollisuudesta, miten se on saatu käytäntöön ja onko epäkohtiin puuttumalla voitu vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Yhteistyökumppaneina toimivat ammattiliitot Tehy ry ja Jyty ry, joiden varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä jäseniltä tutkimusaineisto on kerätty.
Opinnäytetyön taustatietoina avataan varhaiskasvatuslain muodostumista ja lakiuudistuksia, sekä varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmää ja valvontaviranomaisten tehtäviä. Teoreettisen viitekehyksen pääteemat liittyvät varhaiskasvatuksen johtajuuteen, varhaiskasvatuksen kriisiin liittyviin tekijöihin, esim. tutkimuksiin työn kuormittavuudesta sekä varhaiskasvatuksen työyhteisökulttuurin piirteisiin.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kahdessa osassa, määrällisiä ja laadullisilla menetelmiä käyttäen. Määrällinen aineisto kerättiin sähköpostitse lähetetyllä kyselyllä, joka sisälsi suljettuja kysymyksiä. Laadullinen aineisto kerättiin ensimmäisessä osiossa ilmoittautuneilta vastaajilta, joille lähetettiin avoimia kysymyksiä sisältävä kysely sähköpostitse. Laadullisella kyselyllä syvennyttiin työntekijöiden kokemuksiin ilmoitusvelvollisuuteen liittyen. Määrällistä aineistoa tarkasteltiin %-osuuksia laskemalla ja laadullinen aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset kertovat, että varhaiskasvatuksen henkilöstöä ei ole ohjeistettu riittävästi ilmoitusvelvollisuudesta ja esim. toimintatavoista ilmoituksen tekemiseksi. Enemmistö työntekijöistä kertoi kohdanneensa kyseisiä epäkohtia työssään, mutta vain 20 % vastaajista oli tehnyt siitä ilmoituksen. Eli henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuu heikosti eikä se ole tullut vielä yleiseksi käytännöksi varhaiskasvatuksessa, saati vähentänyt työn kuormittavuutta. Syiksi nähtiin riittämätön tiedottaminen, ajanpuute, henkilöstön uupumus ja epäusko epäkohtiin puuttumiseen. Huolestuttavana ilmiönä nousi myös henkilöstön pelko ilmoittamisen negatiivisista seurauksista.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että päiväkodin johtajan rooli on avainasemassa ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseksi. Jotta lakiuudistuksen monitulkintaisuutta ja ohjeistuksien vaihtelevuutta pystyttäisiin ennalta ehkäisemään, olisi tarpeellista kehittää järjestelmällistä ja yhdenmukaista ohjaustapaa varhaiskasvatuksessa. Ilmoitusvelvollisuuden voitiin nähdä jo vastaajien mukaan madaltaneen kynnystä ilmoittaa epäkohdista. Jos siitä onnistuttaisiin saamaan toimiva työkalu varhaiskasvatustoiminnan kehittämiseksi, voitaisiin sillä mahdollistaa ajankohtaisen tiedon välittäminen varhaiskasvatuksen järjestäjille ja valvontaviranomaisille, ja näin ollen myös auttaa puuttumaan alan ongelmakohtiin.
Opinnäytetyön taustatietoina avataan varhaiskasvatuslain muodostumista ja lakiuudistuksia, sekä varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmää ja valvontaviranomaisten tehtäviä. Teoreettisen viitekehyksen pääteemat liittyvät varhaiskasvatuksen johtajuuteen, varhaiskasvatuksen kriisiin liittyviin tekijöihin, esim. tutkimuksiin työn kuormittavuudesta sekä varhaiskasvatuksen työyhteisökulttuurin piirteisiin.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kahdessa osassa, määrällisiä ja laadullisilla menetelmiä käyttäen. Määrällinen aineisto kerättiin sähköpostitse lähetetyllä kyselyllä, joka sisälsi suljettuja kysymyksiä. Laadullinen aineisto kerättiin ensimmäisessä osiossa ilmoittautuneilta vastaajilta, joille lähetettiin avoimia kysymyksiä sisältävä kysely sähköpostitse. Laadullisella kyselyllä syvennyttiin työntekijöiden kokemuksiin ilmoitusvelvollisuuteen liittyen. Määrällistä aineistoa tarkasteltiin %-osuuksia laskemalla ja laadullinen aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset kertovat, että varhaiskasvatuksen henkilöstöä ei ole ohjeistettu riittävästi ilmoitusvelvollisuudesta ja esim. toimintatavoista ilmoituksen tekemiseksi. Enemmistö työntekijöistä kertoi kohdanneensa kyseisiä epäkohtia työssään, mutta vain 20 % vastaajista oli tehnyt siitä ilmoituksen. Eli henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuu heikosti eikä se ole tullut vielä yleiseksi käytännöksi varhaiskasvatuksessa, saati vähentänyt työn kuormittavuutta. Syiksi nähtiin riittämätön tiedottaminen, ajanpuute, henkilöstön uupumus ja epäusko epäkohtiin puuttumiseen. Huolestuttavana ilmiönä nousi myös henkilöstön pelko ilmoittamisen negatiivisista seurauksista.
Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että päiväkodin johtajan rooli on avainasemassa ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseksi. Jotta lakiuudistuksen monitulkintaisuutta ja ohjeistuksien vaihtelevuutta pystyttäisiin ennalta ehkäisemään, olisi tarpeellista kehittää järjestelmällistä ja yhdenmukaista ohjaustapaa varhaiskasvatuksessa. Ilmoitusvelvollisuuden voitiin nähdä jo vastaajien mukaan madaltaneen kynnystä ilmoittaa epäkohdista. Jos siitä onnistuttaisiin saamaan toimiva työkalu varhaiskasvatustoiminnan kehittämiseksi, voitaisiin sillä mahdollistaa ajankohtaisen tiedon välittäminen varhaiskasvatuksen järjestäjille ja valvontaviranomaisille, ja näin ollen myös auttaa puuttumaan alan ongelmakohtiin.