Sosiaalialan työntekijöiden suhtautuminen teknologiaan ohjaustyössä
Kalmari, Kaisa; Helpiölä, Eveliina; Mustamäki, Tiina (2023)
Kalmari, Kaisa
Helpiölä, Eveliina
Mustamäki, Tiina
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304246162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304246162
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sosiaalialan työntekijöiden asenteita hyvinvointiteknologian hyödyntämistä kohtaan ohjaustyössä. Tavoitteena oli selvittää, miten työntekijät suhtautuvat hyvinvointiteknologian käyttämiseen nuorten kanssa työskenneltäessä, sekä millaisia selittäviä tekijöitä vallitsevien asenteiden ja mielikuvien taustalla on. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun Digi perheiden voimavarana -hankkeen kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jonka lähestymistapana oli kartoitus. Aineisto kerättiin hankkeen toimesta sähköisellä kyselylomakkeella huhti-kesäkuussa 2022. 46 henkilöä vastasi kyselyyn. Aineisto analysointiin SPSS-ohjelmiston avulla ja sitä kuvailtiin numeerisesti, prosenttijakaumin ja ristiintaulukoimalla osa väittämistä joko keskenään tai iän, sukupuolen ja hankkeen järjestämän virtuaaliteknologiakoulutukseen osallistumisen suhteen.
Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosa vastaajista oli sekä kiinnostunut käyttämään uutta älyteknologiaa että piti hyvinvointiteknologiaa hyödyllisenä omassa työssään. Enemmistö piti virtuaalitodellisuutta tehokkaana nuorten kuntoutuksen välineenä ja uskoi sen yhä arkipäiväistyvän nuorten kanssa työskentelyn muotona. Kasvokkain työskentelyä pidettiin laajalti keskeisimpänä ohjausmuotona eikä nuorten digipelaamista haluttu lisätä. Suurimpina esteinä hyvinvointiteknologian käytölle koettiin itseluottamuksen puute sekä pelko hyvinvointiteknologian käyttöönottoa kohtaan.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaalialalla etenkin nuoret työikäiset ja toisaalta myös varttuneemmat työikäiset pitävät virtuaaliteknologiaa tehokkaana ja yhä yleistyvänä työkaluna nuorten kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyön perusteella nuorten digipelaamisen lisäämiseen suhtaudutaan kriittisesti, etenkin naisten, iäkkäämpien, sekä virtuaaliteknologiakoulutukseen osallistuneiden parissa. Aineiston suppeuden vuoksi tutkimuksen tulokset ovat suuntaa antavia, eikä niiden perusteella voida tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä sosiaalialan työntekijöiden suhtautumisesta hyvinvointiteknologiaan tai sen käyttöön. The purpose of this thesis was to study the attitudes of social workers towards the use of welfare technology in guidance work with young people. The aim was to find out how employees feel about using welfare technology when working with young people, and what kind of explanatory factors are behind the prevailing attitudes and perceptions. The study was carried out in cooperation with Diaconia University of Applied Sciences´ project Digi perheiden voimavarana.
Thesis was a quantitative study, which was approached as mapping. The data was collected by the project using an electronic survey in April-June 2022. 46 people responded to the survey. The data was analyzed with the SPSS-software, and was described numerically, with percentage distributions and cross-tabulation of some of the statements. These cross-tabulated statements were either among themselves or in terms of age, gender and participation in virtual technology training organized by the project.
The study found that most respondents were both interested in using new smart technologies and found welfare technology useful in their own work. A majority considered virtual reality to be an effective tool for the rehabilitation of young people and believed that it would become a more and more common form of working with young people. Face-to-face work was widely considered the most important form of guidance and there was no desire to increase digital gaming among young people. The biggest obstacles to the use of welfare technology were perceived as lack of self-confidence and fear towards introduction of welfare technology.
The study suggests that in the social sector, especially young people of working age and, on the other hand, older people of working age consider virtual technology to be an effective and increasingly common tool for working with young people. Based on the thesis, the increase in digital gaming among young people is viewed critically, especially among women, older people, and those who have participated on virtual technology training. Due to the limited size of the data, the results of the study are indicative and cannot be used to create accurate conclusions about the social workers´ attitudes towards welfare technology or its use.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jonka lähestymistapana oli kartoitus. Aineisto kerättiin hankkeen toimesta sähköisellä kyselylomakkeella huhti-kesäkuussa 2022. 46 henkilöä vastasi kyselyyn. Aineisto analysointiin SPSS-ohjelmiston avulla ja sitä kuvailtiin numeerisesti, prosenttijakaumin ja ristiintaulukoimalla osa väittämistä joko keskenään tai iän, sukupuolen ja hankkeen järjestämän virtuaaliteknologiakoulutukseen osallistumisen suhteen.
Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosa vastaajista oli sekä kiinnostunut käyttämään uutta älyteknologiaa että piti hyvinvointiteknologiaa hyödyllisenä omassa työssään. Enemmistö piti virtuaalitodellisuutta tehokkaana nuorten kuntoutuksen välineenä ja uskoi sen yhä arkipäiväistyvän nuorten kanssa työskentelyn muotona. Kasvokkain työskentelyä pidettiin laajalti keskeisimpänä ohjausmuotona eikä nuorten digipelaamista haluttu lisätä. Suurimpina esteinä hyvinvointiteknologian käytölle koettiin itseluottamuksen puute sekä pelko hyvinvointiteknologian käyttöönottoa kohtaan.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaalialalla etenkin nuoret työikäiset ja toisaalta myös varttuneemmat työikäiset pitävät virtuaaliteknologiaa tehokkaana ja yhä yleistyvänä työkaluna nuorten kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyön perusteella nuorten digipelaamisen lisäämiseen suhtaudutaan kriittisesti, etenkin naisten, iäkkäämpien, sekä virtuaaliteknologiakoulutukseen osallistuneiden parissa. Aineiston suppeuden vuoksi tutkimuksen tulokset ovat suuntaa antavia, eikä niiden perusteella voida tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä sosiaalialan työntekijöiden suhtautumisesta hyvinvointiteknologiaan tai sen käyttöön.
Thesis was a quantitative study, which was approached as mapping. The data was collected by the project using an electronic survey in April-June 2022. 46 people responded to the survey. The data was analyzed with the SPSS-software, and was described numerically, with percentage distributions and cross-tabulation of some of the statements. These cross-tabulated statements were either among themselves or in terms of age, gender and participation in virtual technology training organized by the project.
The study found that most respondents were both interested in using new smart technologies and found welfare technology useful in their own work. A majority considered virtual reality to be an effective tool for the rehabilitation of young people and believed that it would become a more and more common form of working with young people. Face-to-face work was widely considered the most important form of guidance and there was no desire to increase digital gaming among young people. The biggest obstacles to the use of welfare technology were perceived as lack of self-confidence and fear towards introduction of welfare technology.
The study suggests that in the social sector, especially young people of working age and, on the other hand, older people of working age consider virtual technology to be an effective and increasingly common tool for working with young people. Based on the thesis, the increase in digital gaming among young people is viewed critically, especially among women, older people, and those who have participated on virtual technology training. Due to the limited size of the data, the results of the study are indicative and cannot be used to create accurate conclusions about the social workers´ attitudes towards welfare technology or its use.