Ultraäänitutkimuksen soveltuvuus ensihoidon työvälineeksi: scoping-katsaus
Sovijärvi, Tapio (2023)
Sovijärvi, Tapio
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115049
Tiivistelmä
Ultraäänitutkimus on ensihoidon diagnostisena työkaluna herättänyt viime vuosina runsaasti myös tiedeyhteisön mielenkiintoa. Teknologian nopea kehitys on mahdollistanut aiemmin vain lääkäreille tarkoitetun työkalun tuomisen myös ensihoitajien ulottuville. Vähitellen myös vaativan ensihoidon ja kenttäjohtoyksiköiden henkilökuntaa on koulutettu suorittamaan ultraäänitutkimuksia potilastyössä. Ultraäänitutkimuksen käyttökohteita ensihoitoympäristössä ovat esimerkiksi ilmarinnan, sydämen vajaatoiminnan ja elvytystilanteeseen liittyvän sydämen mekaanisen toiminnan toteaminen tai poissulkeminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata scoping-katsauksen avulla ultraäänitutkimuksen soveltuvuutta akuutisti sairastuneen tai vammautuneen potilaan sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata menetelmiä, joilla ensihoidon ammattilaisia on koulutettu suorittamaan ultraäänitutkimuksia. Tavoitteena oli löytää soveltuvia menetelmiä potilasta hyödyttävän ultraäänitutkimuksen implementoimiseksi osaksi ensihoidon toimintaa sekä ultraäänitutkimuksen toteuttamiseen liittyvän koulutuksen kehittämiseksi.
Scoping-katsauksen aineisto (n=13) koostui yhteensä 328 ensihoitajan 2376 eri potilaalle toteuttamasta ultraäänitutkimuksesta. Tulosten perusteella ensihoitajat kykenevät riittävän koulutuksen ja harjoittelun myötä toteuttamaan ultraäänitutkimuksia luotettavasti. Järkeviä käyttökohteita ultraäänitutkimukselle voisivat olla päätöksenteon tukeminen elvytystilanteessa sekä hoidettaessa vaikeasti vammautunutta potilasta. Erityisesti elvytystilanteessa ultraäänitutkimuksen tuottama informaatio voi vaikuttaa merkittävästi potilaan hoitoon liittyvässä päätöksenteossa. Ultraäänitutkimusta voidaan ensihoidossa hyödyntää myös hengitysvaikeuden syyn selvittämisessä ja suoniyhteyden avaamisessa tilanteissa, joissa toimenpiteen ennustetaan olevan vaikea tai ei ole muuten onnistunut. Ultraäänitutkimuksen implementoimiseksi tulisi luoda selkeät toimintaprotokollat, jotta voidaan minimoida riski mahdollisista haittavaikutuksista, kuten elvytyksen painelutaukojen viivästymisestä.
Ultraäänitutkimuksella on valikoiduissa tilanteissa potentiaalia tarjota kriittisen potilaan hoidon kannalta ratkaisevaa lisätietoa päätöksenteon tueksi. Uusien menetelmien tarpeellisuus ja potilaan tosiasiallisesti saama hyöty edellyttävät perusteellista harkintaa. Ultraääneen liittyviä tutkimuksia, joiden aineistona ovat oikeat potilastilanteet, ei toistaiseksi ole vielä suomalaisessa ensihoidon ympäristössä toteutettu. Jatkotutkimusta tarvitaan ultraäänitutkimuksen soveltuvuudesta suomalaiseen ensihoitoon ja ultraäänitutkimuksen vaikutuksesta ensihoitoyksiköiden kohtaamien potilaiden ennusteisiin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata scoping-katsauksen avulla ultraäänitutkimuksen soveltuvuutta akuutisti sairastuneen tai vammautuneen potilaan sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata menetelmiä, joilla ensihoidon ammattilaisia on koulutettu suorittamaan ultraäänitutkimuksia. Tavoitteena oli löytää soveltuvia menetelmiä potilasta hyödyttävän ultraäänitutkimuksen implementoimiseksi osaksi ensihoidon toimintaa sekä ultraäänitutkimuksen toteuttamiseen liittyvän koulutuksen kehittämiseksi.
Scoping-katsauksen aineisto (n=13) koostui yhteensä 328 ensihoitajan 2376 eri potilaalle toteuttamasta ultraäänitutkimuksesta. Tulosten perusteella ensihoitajat kykenevät riittävän koulutuksen ja harjoittelun myötä toteuttamaan ultraäänitutkimuksia luotettavasti. Järkeviä käyttökohteita ultraäänitutkimukselle voisivat olla päätöksenteon tukeminen elvytystilanteessa sekä hoidettaessa vaikeasti vammautunutta potilasta. Erityisesti elvytystilanteessa ultraäänitutkimuksen tuottama informaatio voi vaikuttaa merkittävästi potilaan hoitoon liittyvässä päätöksenteossa. Ultraäänitutkimusta voidaan ensihoidossa hyödyntää myös hengitysvaikeuden syyn selvittämisessä ja suoniyhteyden avaamisessa tilanteissa, joissa toimenpiteen ennustetaan olevan vaikea tai ei ole muuten onnistunut. Ultraäänitutkimuksen implementoimiseksi tulisi luoda selkeät toimintaprotokollat, jotta voidaan minimoida riski mahdollisista haittavaikutuksista, kuten elvytyksen painelutaukojen viivästymisestä.
Ultraäänitutkimuksella on valikoiduissa tilanteissa potentiaalia tarjota kriittisen potilaan hoidon kannalta ratkaisevaa lisätietoa päätöksenteon tueksi. Uusien menetelmien tarpeellisuus ja potilaan tosiasiallisesti saama hyöty edellyttävät perusteellista harkintaa. Ultraääneen liittyviä tutkimuksia, joiden aineistona ovat oikeat potilastilanteet, ei toistaiseksi ole vielä suomalaisessa ensihoidon ympäristössä toteutettu. Jatkotutkimusta tarvitaan ultraäänitutkimuksen soveltuvuudesta suomalaiseen ensihoitoon ja ultraäänitutkimuksen vaikutuksesta ensihoitoyksiköiden kohtaamien potilaiden ennusteisiin.