Lantionpohjan lihasten harjoittelun vaikutus ulosteinkontinenssin hoidossa raskausaikana ja synnytyksen jälkeen: kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Rantanen, Roosa-Josefina; Toikkanen, Sini (2023)
Rantanen, Roosa-Josefina
Toikkanen, Sini
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303264168
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303264168
Tiivistelmä
Ulosteinkontinenssissa eli ulosteen karkailussa peräaukon sulkijalihaksen toiminta on heikentynyt. Ulosteinkontinenssin oirekuvaan kuuluu suolikaasun- ja ulosteenkarkailu sekä tunne, ettei peräsuolta saa tyhjennettyä tarpeeksi wc-käynneillä. Raskaana olevilla lantionpohjan toimintahäiriöiden, kuten ulosteinkontinenssin oirekuvan muodostumiseen, voivat vaikuttaa raskaudenaikaiset anatomiset ja fysiologiset muutokset, kuten painonnousun ja hormonitoiminnan muutokset. Synnyttäneillä ulosteinkontinenssille altistaa moni riskitekijä kuten ensisynnyttäneisyys, suurikokoinen vauva ja 3. -ja 4. asteen repeämät. Joka kymmenes synnyttäneistä kärsii ulosteinkontinenssin oirekuvasta. Ulosteinkontinenssi vaikuttaa sitä sairastavan elämänlaatuun heikentävästi.
Ulosteinkontinenssin hoidossa hyödynnetään terveydenhuollossa ensisijaisesti konservatiivisia hoitomuotoja, kuten ruokavaliomuutoksia ja lantionpohjan lihasten harjoittelua. Lantionpohjan fysioterapiassa terapeuttista harjoittelua hyödynnetään osana kuntoutusta. Lantionpohjan fysioterapeutti voi hyödyntää osana harjoittelua lisäksi biopalautehoitoa ja sähköstimulaatiota.
Opinnäytetyön menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on kuvailla lantionpohjan lihasten harjoittelun vaikutusta ulosteinkontinenssin hoidossa raskausaikana ja synnytyksen jälkeen sekä koota siihen liittyvä harjoitusohjelma posteriin. Tavoitteena on edistää terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ohjata lantionpohjan lihasten harjoittelua osana ulosteinkontinenssin hoitoa odottavilla sekä synnyttäneillä. Opinnäytetyön tilaajana on toiminut Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS). Opinnäytetyötä varten on tehty aineistonhakua, jonka myötä aihe on rajautunut käsittelemään ulosteinkontinenssia raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Tietokantoina on hyödynnetty Pubmed, Sciencedirect ja Cinahl (Ebsco). Aiheesta ei ole hakujemme mukaan tehty toista opinnäytetyötä Suomessa.
Tutkimusten perusteella lantionpohjan lihasten harjoittelu ei näyttäisi vaikuttavan raskaudenaikaiseen ulosteinkontinenssin oireisiin. Lantionpohjan lihasten harjoittelu ulosteinkontinenssin hoidossa kuuluu kuitenkin ulosteinkontinenssin konservatiivisiin hoitomuotoihin, joten harjoittelua raskausaikana ulosteinkontinenssin hoidossa voidaan pitää kannattavana ennen kuin lisätutkimuksia saadaan. Synnytyksen jälkeistä aikaa käsittelevissä tutkimuksissa lantionpohjan lihasten harjoittelulla oli saatu tilastollisesti merkitsevää muutosta ulosteinkontinenssin oirekuvaan pisimmillään vielä vuoden kohdalla synnytyksestä. Lisäksi tutkimuksissa tutkittavat kokivat subjektiivista hyötyä lantionpohjan lihasten harjoittelusta ulosteinkontinenssin oirekuvassa synnytyksen jälkeen. Koemme, että subjektiivinen hyöty on jo merkittävä tulos, koska ulosteinkontinenssi vaikuttaa laajasti potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Ulosteinkontinenssin hoidossa hyödynnetään terveydenhuollossa ensisijaisesti konservatiivisia hoitomuotoja, kuten ruokavaliomuutoksia ja lantionpohjan lihasten harjoittelua. Lantionpohjan fysioterapiassa terapeuttista harjoittelua hyödynnetään osana kuntoutusta. Lantionpohjan fysioterapeutti voi hyödyntää osana harjoittelua lisäksi biopalautehoitoa ja sähköstimulaatiota.
Opinnäytetyön menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on kuvailla lantionpohjan lihasten harjoittelun vaikutusta ulosteinkontinenssin hoidossa raskausaikana ja synnytyksen jälkeen sekä koota siihen liittyvä harjoitusohjelma posteriin. Tavoitteena on edistää terveydenhuollon ammattilaisten osaamista ohjata lantionpohjan lihasten harjoittelua osana ulosteinkontinenssin hoitoa odottavilla sekä synnyttäneillä. Opinnäytetyön tilaajana on toiminut Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS). Opinnäytetyötä varten on tehty aineistonhakua, jonka myötä aihe on rajautunut käsittelemään ulosteinkontinenssia raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Tietokantoina on hyödynnetty Pubmed, Sciencedirect ja Cinahl (Ebsco). Aiheesta ei ole hakujemme mukaan tehty toista opinnäytetyötä Suomessa.
Tutkimusten perusteella lantionpohjan lihasten harjoittelu ei näyttäisi vaikuttavan raskaudenaikaiseen ulosteinkontinenssin oireisiin. Lantionpohjan lihasten harjoittelu ulosteinkontinenssin hoidossa kuuluu kuitenkin ulosteinkontinenssin konservatiivisiin hoitomuotoihin, joten harjoittelua raskausaikana ulosteinkontinenssin hoidossa voidaan pitää kannattavana ennen kuin lisätutkimuksia saadaan. Synnytyksen jälkeistä aikaa käsittelevissä tutkimuksissa lantionpohjan lihasten harjoittelulla oli saatu tilastollisesti merkitsevää muutosta ulosteinkontinenssin oirekuvaan pisimmillään vielä vuoden kohdalla synnytyksestä. Lisäksi tutkimuksissa tutkittavat kokivat subjektiivista hyötyä lantionpohjan lihasten harjoittelusta ulosteinkontinenssin oirekuvassa synnytyksen jälkeen. Koemme, että subjektiivinen hyöty on jo merkittävä tulos, koska ulosteinkontinenssi vaikuttaa laajasti potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun.