Sosionomin asema varhaiskasvatuksen murrosvaiheessa : uutta roolia etsimässä
Kurvinen, Terhi (2022)
Kurvinen, Terhi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824639
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112824639
Tiivistelmä
Varhaiskasvatuksessa astuu vuonna 2030 voimaan uusi henkilöstörakenne, jossa uutena ammattiryhmänä ovat varhaiskasvatuksen sosionomit. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva on valtakunnallisesti kehitteillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa varhaiskasvatuksen korkeakoulutetun henkilöstön näkemyksistä varhaiskasvatuksen sosionomin roolista ja tehtävänkuvasta uudessa varhaiskasvatuslain mukaisessa henkilöstörakenteessa.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata korkeakoulutetun kasvatushenkilöstön näkemyksiä varhaiskasvatuksen sosionomin ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä tehtävänjaosta sekä sosionomin tehtävänkuvasta. Tavoitteena oli esittää tutkimusaineiston pohjalta kehittämisajatuksia siitä, millainen varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva on lapsen edun mukainen ja käytännön työn tasolla toimiva. Tutkimuksessa pyrittiin käytännönläheisyyteen kasvattajatiimin ja lapsiryhmän näkökulmasta.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta teemahaastatteluaineistoa, joista laajemman muodostivat sosionomikoulutettujen varhaiskasvattajien yksilöhaastattelut ja suppeamman yliopistokoulutettujen ryhmähaastattelu. Työn painopisteenä olivat sosionomikoulutettujen varhaiskasvattajien näkemykset. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen tietopohja rakentui varhaiskasvatukseen suuntautuneen sosionomin kompetenssien sekä nykyisten työelämän laatimien varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvausten pohjalta.
Aineiston pohjalta voitiin kuvailla varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan painottuvan lapsiryhmässä tehtävän työn osalta sosiaalipedagogiseen toimintaan. Lasten vertaissuhteiden havainnointi ja tukeminen, lasten osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistaminen yksilöinä ja osana lapsiryhmää sekä lasten tunnetaitojen edistäminen nähtiin keskeisiksi sosionomin tehtävänkuvassa. Sosionomin rooli kasvattajatiimissä nähtiin opettajan rinnalla toisena korkeakoulutettuna kuitenkin säilyttäen opettajalla pedagogisen vastuun lapsiryhmän toiminnasta sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisesta. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö, perheiden osallisuuden edistäminen sekä perheiden kasvatustehtävän tukeminen nähtiin tärkeäksi osaksi sosionomin tehtävänkuvaa. Monialaisen verkostotyön osalta etenkin perhetyön ja lastensuojelun kanssa tehtävä yhteistyö nähtiin sosionomin vastuulle kuuluvaksi.
Sosionomin tehtävänkuvaan ja rooliin kasvattajatiimissä liittyi aineistojen perusteella joitakin haastateltavien koulutustaustaan liittyviä näkemys- ja tulkintaeroja. Etenkin lapsiryhmässä tehtävän työn ja kasvattajatiimin työprosessin osalta voitiin päätellä olevan eroavia näkemyksiä.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata korkeakoulutetun kasvatushenkilöstön näkemyksiä varhaiskasvatuksen sosionomin ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä tehtävänjaosta sekä sosionomin tehtävänkuvasta. Tavoitteena oli esittää tutkimusaineiston pohjalta kehittämisajatuksia siitä, millainen varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva on lapsen edun mukainen ja käytännön työn tasolla toimiva. Tutkimuksessa pyrittiin käytännönläheisyyteen kasvattajatiimin ja lapsiryhmän näkökulmasta.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta teemahaastatteluaineistoa, joista laajemman muodostivat sosionomikoulutettujen varhaiskasvattajien yksilöhaastattelut ja suppeamman yliopistokoulutettujen ryhmähaastattelu. Työn painopisteenä olivat sosionomikoulutettujen varhaiskasvattajien näkemykset. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen tietopohja rakentui varhaiskasvatukseen suuntautuneen sosionomin kompetenssien sekä nykyisten työelämän laatimien varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvausten pohjalta.
Aineiston pohjalta voitiin kuvailla varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan painottuvan lapsiryhmässä tehtävän työn osalta sosiaalipedagogiseen toimintaan. Lasten vertaissuhteiden havainnointi ja tukeminen, lasten osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistaminen yksilöinä ja osana lapsiryhmää sekä lasten tunnetaitojen edistäminen nähtiin keskeisiksi sosionomin tehtävänkuvassa. Sosionomin rooli kasvattajatiimissä nähtiin opettajan rinnalla toisena korkeakoulutettuna kuitenkin säilyttäen opettajalla pedagogisen vastuun lapsiryhmän toiminnasta sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisesta. Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö, perheiden osallisuuden edistäminen sekä perheiden kasvatustehtävän tukeminen nähtiin tärkeäksi osaksi sosionomin tehtävänkuvaa. Monialaisen verkostotyön osalta etenkin perhetyön ja lastensuojelun kanssa tehtävä yhteistyö nähtiin sosionomin vastuulle kuuluvaksi.
Sosionomin tehtävänkuvaan ja rooliin kasvattajatiimissä liittyi aineistojen perusteella joitakin haastateltavien koulutustaustaan liittyviä näkemys- ja tulkintaeroja. Etenkin lapsiryhmässä tehtävän työn ja kasvattajatiimin työprosessin osalta voitiin päätellä olevan eroavia näkemyksiä.