Kohti tavoitteellisempaa ja nuorisotyöllisempää seurakunnan digityötä.
Virolainen, Rose-Marie (2022)
Virolainen, Rose-Marie
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053113621
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053113621
Tiivistelmä
Kehittämistyön tavoitteena oli parantaa Uudenkaupungin seurakunnan digitaalisen nuorisotyön nykytilaa. Vaikka hyvää digityötä, erityisesti somen kautta oli tehty, on strateginen työote puuttunut. Samalla nuorisotyöllä on ollut vastuuta seurakunnan yleisestä digityöstä, joka kehittämisen kautta rajattiin nuorisotyöltä pois. Tämä auttoi kohdentamaan resursseja nuoriin ja nuorisotyöllisiin prosesseihin.
Kehittämisessä hyödynnettiin autoetnografista lähestymistapaa. Aineistoa kerättiin nuorten kyselyllä ja ideointi-illalla, työntekijöiden kehittämispajoilla ja itsearvioinnilla, benchmarkkauksella sekä havainnoinnilla. Valtaosa kyselyyn vastanneista oli osallistunut aikaisemminkin seurakunnan toimintaan. Tietoisuus seurakunnan sometyöstä oli yllättävän vähäistä. Sometyön kohdennettavuutta parannettiin nuorten toiveita kuunnellen ja tiedostusta lisättiin. Kyselyn mukaan nuoret kokevat jäävänsä ruudun ääreen pidemmäksi aikaa, kuin oli tarkoitus. Tämä vahvisti digihyvinvoinnin tukemisen merkitystä ja toimintakulttuuria, jossa kännykät jätetään ohjatun toiminnan ja yön ajaksi parkkiin.
Kehittämispajoissa ilmeni, ettei nuorisotyöllä ollut yhdessä jaettua käsitystä siitä, mitä digitaalisella nuorisotyöllä tarkoitetaan. Oleellisemmaksi kuin innovoida uutta, selkeytyi tarve kirkastaa, mitä digitaalisella nuorisotyöllä tarkoitetaan ja miksi seurakunnassa sitä tulisi tehdä.
Suosituksena on edelleen kehittää työtä nuoria kuunnellen ja osallistaen, vahvistaa nuorisotiimin nuorisotyöllistä digiosaamista ja luoda yhdessä jaettu käsitys nuorisotyön tavoitteista, joita digityöllä voidaan tukea. Kun seurakuntia kannustetaan tekemään strategista digitaalista nuorisotyötä (2016, 2019), olisi kiinnostava tietää, miten seurakunnissa ja sen nuorisotyössä ylipäätään tehdään työn strategista suunnittelua. Tästä syntyisi hyvä jatkotutkimus.
Kehittämisessä hyödynnettiin autoetnografista lähestymistapaa. Aineistoa kerättiin nuorten kyselyllä ja ideointi-illalla, työntekijöiden kehittämispajoilla ja itsearvioinnilla, benchmarkkauksella sekä havainnoinnilla. Valtaosa kyselyyn vastanneista oli osallistunut aikaisemminkin seurakunnan toimintaan. Tietoisuus seurakunnan sometyöstä oli yllättävän vähäistä. Sometyön kohdennettavuutta parannettiin nuorten toiveita kuunnellen ja tiedostusta lisättiin. Kyselyn mukaan nuoret kokevat jäävänsä ruudun ääreen pidemmäksi aikaa, kuin oli tarkoitus. Tämä vahvisti digihyvinvoinnin tukemisen merkitystä ja toimintakulttuuria, jossa kännykät jätetään ohjatun toiminnan ja yön ajaksi parkkiin.
Kehittämispajoissa ilmeni, ettei nuorisotyöllä ollut yhdessä jaettua käsitystä siitä, mitä digitaalisella nuorisotyöllä tarkoitetaan. Oleellisemmaksi kuin innovoida uutta, selkeytyi tarve kirkastaa, mitä digitaalisella nuorisotyöllä tarkoitetaan ja miksi seurakunnassa sitä tulisi tehdä.
Suosituksena on edelleen kehittää työtä nuoria kuunnellen ja osallistaen, vahvistaa nuorisotiimin nuorisotyöllistä digiosaamista ja luoda yhdessä jaettu käsitys nuorisotyön tavoitteista, joita digityöllä voidaan tukea. Kun seurakuntia kannustetaan tekemään strategista digitaalista nuorisotyötä (2016, 2019), olisi kiinnostava tietää, miten seurakunnissa ja sen nuorisotyössä ylipäätään tehdään työn strategista suunnittelua. Tästä syntyisi hyvä jatkotutkimus.